Kysymys teille, jotka käytätte tukistamista tms. kurinpalautuksessa!

[hih]

|O Ihme oman egon pökitys aihe vääntää!! |O

Mä en kertaakaan muista pahalla kun oon ite lapsena saanut luunappeja tai tukkapöllyä! Sormille napsahti kun oli tarpeeks monta kertaa kielletty enkä uskonut. Koskaan en tuntenut oloani turvattomaksi tai pahoinpidellyksi. Eikä muhun luunappeja niin lujaa naputettu että ois kunnolla kipeetä tullut, eikä revitty niin että tukka lähti päästä.
Niin että mikä nyt on pahoinpitelyä ja mikä ei..
-en kirjoita enää tähän ketjuun.-

hih, rupes naurattaa toi "niin että tukka lähti päästä" sorry
itekin olen saanu tukkapöllyä ja ns. luunappeja

 

[Emma]

kun on typerä aloitus ja sen jatko...eikö teillä ns aikuisilla ole maalaisjärkeä. Tilanteet hoidetaan niiden mukaan. Ei ole olemassa vain yhtä kirjoittamatonta sääntöä joka tilanteessa noudatettavaksi. Lapsi tarvitsee selkeät rajat ja eniten rakkautta. Rajat eivät vie rakkautta, vaan ovat sitä ja antavat turvallisuutta. Se, miten asetat sen, on perhekohtaista. Väkivalta ei ole sallittua, mutta toiset lapset hakevat rajoja rankemman kautta kuin toiset. Se vain on luonnekysymys.

Tärkeintä ei ole punnita ap:n esittämiä asioita, vaan kohdata tilanteet niiden vaatimalla tavalla. Liian usein kohtaa vanhempia, jotka laistavat vastuutaan vetoamalla siihen, että ei lasta saa kurittaa. Lasta saa ja pitää ohjata ja kasvattaa - ja tarpeen mukaan kurittaa (joka ei siis ole = väkivalta). Lopettakaa lässytys, menkää peilin eteen ja kohdatkaa VANHEMMUUS-se on elinikäinen tehtävä

Tukistaminen on laissa kielletty ja se on rikos. Kukaan lapsi ei ansaitse tukistamista!

 

[Naapurin täti]

|O Ihme oman egon pökitys aihe vääntää!! |O

Mä en kertaakaan muista pahalla kun oon ite lapsena saanut luunappeja tai tukkapöllyä! Sormille napsahti kun oli tarpeeks monta kertaa kielletty enkä uskonut. Koskaan en tuntenut oloani turvattomaksi tai pahoinpidellyksi. Eikä muhun luunappeja niin lujaa naputettu että ois kunnolla kipeetä tullut, eikä revitty niin että tukka lähti päästä.
Niin että mikä nyt on pahoinpitelyä ja mikä ei..
-en kirjoita enää tähän ketjuun.-

1. "Olen saanut lapsena selkääni, eikä siitä jäänyt traumoja. Minusta tuli hyvä ihminen."

Monet ovat selviytyneet kurituksesta huolimatta kunniallisiksi kansalaisiksi. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että vankeusrangaistukseen tuomituilla on usein taustallaan väkivaltainen lapsuus. Sekä käyttäjät että uhrit ovat aikanaan kokeneet kotona käytetyn väkivallan kuritukseksi.

Et tainnut lukea tuota, mitä Stella aiemmin oli liittänyt tähän ketjuun? Siinä oli just nää tällaset argumentit kyllä tosi hyvin kumottu!

 

[Naapurin täti]

kun on typerä aloitus ja sen jatko...eikö teillä ns aikuisilla ole maalaisjärkeä. Tilanteet hoidetaan niiden mukaan. Ei ole olemassa vain yhtä kirjoittamatonta sääntöä joka tilanteessa noudatettavaksi. Lapsi tarvitsee selkeät rajat ja eniten rakkautta. Rajat eivät vie rakkautta, vaan ovat sitä ja antavat turvallisuutta. Se, miten asetat sen, on perhekohtaista. Väkivalta ei ole sallittua, mutta toiset lapset hakevat rajoja rankemman kautta kuin toiset. Se vain on luonnekysymys.

Tärkeintä ei ole punnita ap:n esittämiä asioita, vaan kohdata tilanteet niiden vaatimalla tavalla. Liian usein kohtaa vanhempia, jotka laistavat vastuutaan vetoamalla siihen, että ei lasta saa kurittaa. Lasta saa ja pitää ohjata ja kasvattaa - ja tarpeen mukaan kurittaa (joka ei siis ole = väkivalta). Lopettakaa lässytys, menkää peilin eteen ja kohdatkaa VANHEMMUUS-se on elinikäinen tehtävä

Ja lueppas mitä Keittiönoita kirjoitti aiemmin tähän ketjuun. Ja moni muu. Se, että lasta ei lyödä ja revitä tukasta ei tarkoita sitä, etteikö rajoja ole. Kun lapsen SAA kuriin myös ilman väkivaltaa, SE ON VAIN LUONNEKYSYMYS. Ikävää, että joidenkin mielestä vanhemmuus tarkoittaa sitä, että lapsi pitää alistaa fyysisellä/psyykkisellä väkivallalla.

 

[Lapsia ilman pipejä]

Jaa'a. Mun lapsillani ei ole koskaan ollut missään mitään pipiä eivätkä he edes tiedä mikä se semmonen pipi on. Outo suomenkielen sana?!

 

[mie]

mä en ole kyllätavannut lasta johon väkivalta olis tehonnut niin että ne olis tajunneet että ahaa, tämä on väärin, en saa kiusata pikkuveikkaa. Jos tietty käyttäytyminen on loppunut, on syynä kyllä ollut se väkivallan pelko.

 

[Minttuhirviö]

En ota kantaa kysymykseen, mutta minä oon ainaki lapsena saanut tukkapöllyä mutta enpä tuota pahalla muistele. Eikä ole traumoja.

On se silti hyvä että on laki joka turvaa lapselle ruumiillisen koskemattomuuden, sillä oishan se rajanveto muuten aika hankalaa, kun voi joillaki tuo "kurinpalautus" mennä vähän yli. Taikka toisaalta, kyllä ne lastensa PAHOINPITELIJÄT taitavat pieksää muksujaan laista huolimatta.
Minun mielestä ei silti voi täysin verrata pahoinpitelyä ja kurinpalautusta toisiinsa.

Yleensä vanhemmat silti tietää missä se raja menee.

Taisin sitteki ottaa kantaa,,,

 

[minä]

njoo...mun mies sai tukkapöllyä ja selkäsaunaa pienenä. Halveksii vanhempiaan, ei juurikaan pysty kunnioittamaan heitä, tajusi että ei heillä ollut oikeutta näin tehdä, ei häneen olisi saanut fyysisesti kajota. Surulliselle tuntuu katsoa vierestä kun nää tunteet nyt kamppailee, rakkaus vanhempiin, syyllisyys (kokee olevansa huono ihminen), viha ja epäluottamus.

 

[lapsuus pilalla]

njoo...mun mies sai tukkapöllyä ja selkäsaunaa pienenä. Halveksii vanhempiaan, ei juurikaan pysty kunnioittamaan heitä, tajusi että ei heillä ollut oikeutta näin tehdä, ei häneen olisi saanut fyysisesti kajota. Surulliselle tuntuu katsoa vierestä kun nää tunteet nyt kamppailee, rakkaus vanhempiin, syyllisyys (kokee olevansa huono ihminen), viha ja epäluottamus.

Minulla sama kokemus! Lapsuus tuntuu pilatulta!