Kysymys naimisissa oleville: Hyväksyisitkö jos ystäväsi tapailisi naimisissa olevaa miestä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ihmisten kesken tapahtuu pajon kummallisia asioita. Kyllä hyväksyn ja et taida tietää miehen tilannetta. Jos siinä parisuhteessa on loppu lähellä ja nainenkin on pettänyt miestään ja parisuhde on koossa "perinteisesti" lapsen vuoksi. Tällä tavoin useimmat uusperheet syntyvät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Saattaisin lähinnä olla huolissani siitä, että ystävälle todennäköisesti tulee sydänsuruja.

Samoin minä ajattelisin. Ja sitäkin, että periaatteessa minun tulisi olla ystäväni puolta, riippumatta siitä olisiko hänen tekonsa minun moraalini mukaisia tai ei, kun nyt ei kuitenkaan mistään rikollisesta puhuta. Olisin siis hänen puolestaan pahoillani, jos/kun juttu päättyisi ikävästi tai vaikka hän ns saisikin onnensa, joku muu joutuisi kärsimään.
 
Minä sanoisin ystävälleni suoraan että minun on vaikea hyväksyä tätä juttua.
Että anteeksi kauheasti, mutta en osaa iloita tuosta teidän jutusta.

En haluaisi moralisoida ystävääni, vaan puhua siitä, että en vain periaatteessa tykkää tuosta kuviosta.

Kysyisin myös: voitko sinä itse luottaa siihen mieheen, kun tiedät miten hän voi läheisiään kohdella
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ihmisten kesken tapahtuu pajon kummallisia asioita. Kyllä hyväksyn ja et taida tietää miehen tilannetta. Jos siinä parisuhteessa on loppu lähellä ja nainenkin on pettänyt miestään ja parisuhde on koossa "perinteisesti" lapsen vuoksi. Tällä tavoin useimmat uusperheet syntyvät.

Sen tiedän miehen tilanteesta, että vaimo haluaisi pitää liitosta kiinni. Mies ei ole ainakaan ystävälleni kertonut, että vaimo olisi häntä pettänyt. Heillä on 1-vuotias lapsi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja riyu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivoisin heille onnea. Enhän voi tietää asian kaikkia puolia, ja tärkeintä on kuitenkin tukea ystävää.

Niin tää on se asia minkä kanssa painin. Kun en tiedä, pystynkö olemaan sydämestäni ystävän tukena, kun en pysty täysin sulattamaan tilannetta.

Miten asia kuuluu nyt sulle, että tuhlaat aikaasi ja energiaasi heidän asioiden moralisointiin? Etkö voi vain olla ystävä niin kuin ennenkin? Ei se pettäminen tartu, ja toisekseen se ukkomieshän tässä pettää. Asiahan ei sinänsä ole ystäväsi ongelma.

Miten tämä asia minulle kuuluu? No siten, että parisuhteista puhuminen on osa ystävyyttä. Kuten myös ystävän onnesta iloitseminen.

Ukkomies pettää joo, mutta onhan sekin valinta, lähteekö suhteeseen ukkomiehen kanssa. Kyllä ystäväni on tiennyt koko ajan miehen olevan naimisissa.

Niin, mutta se ei ole ystäväsi ongelma. Ei hän ole aikuisen miehen moraalinvartija. Ikävä tietty tämän vaimolle mutta ei edelleenkään ole ystäväsi murhe. Jos mies on päättänyt pettää, hän luultavsti teksisi sen jonkun muun kanssa, vaikka ystäväsi ei olisi suostunut.

Mutta se, että tämä kuvio ei koske sinun elämääsi mitenkään oikeastaan, niin miksi se on ongelma? Miten se muka vaikuttaa parisuhteesta puhumiseen ja ystävyyteen, häh? En ymmärrä.
 
Ei hän hyväksyntäänki siihen tarvisi, itsehän päättää mitä elämällään tekee. Ajatuksena ei tuota kuitenkaan hyväksy ja varmaan kertoisin ystävälle tämän suhtautumiseni. Iloitsemaan en puoletsaan pystyisi ja voisinpa jopa sanoa ettei kannata minulle onneaan hehkuttaa koska olen väärä ihminen tuohon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja riyu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja riyu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivoisin heille onnea. Enhän voi tietää asian kaikkia puolia, ja tärkeintä on kuitenkin tukea ystävää.

Niin tää on se asia minkä kanssa painin. Kun en tiedä, pystynkö olemaan sydämestäni ystävän tukena, kun en pysty täysin sulattamaan tilannetta.

Miten asia kuuluu nyt sulle, että tuhlaat aikaasi ja energiaasi heidän asioiden moralisointiin? Etkö voi vain olla ystävä niin kuin ennenkin? Ei se pettäminen tartu, ja toisekseen se ukkomieshän tässä pettää. Asiahan ei sinänsä ole ystäväsi ongelma.

Miten tämä asia minulle kuuluu? No siten, että parisuhteista puhuminen on osa ystävyyttä. Kuten myös ystävän onnesta iloitseminen.

Ukkomies pettää joo, mutta onhan sekin valinta, lähteekö suhteeseen ukkomiehen kanssa. Kyllä ystäväni on tiennyt koko ajan miehen olevan naimisissa.

Niin, mutta se ei ole ystäväsi ongelma. Ei hän ole aikuisen miehen moraalinvartija. Ikävä tietty tämän vaimolle mutta ei edelleenkään ole ystäväsi murhe. Jos mies on päättänyt pettää, hän luultavsti teksisi sen jonkun muun kanssa, vaikka ystäväsi ei olisi suostunut.

Mutta se, että tämä kuvio ei koske sinun elämääsi mitenkään oikeastaan, niin miksi se on ongelma? Miten se muka vaikuttaa parisuhteesta puhumiseen ja ystävyyteen, häh? En ymmärrä.

No sillai vaikuttaa et ystävä haluaisi hehkuttaa mulle rakastumistaan mut mä en osaa olla täysin ilossa mukana ja se viilentää tilannetta, ja se sit taas heijastuu muihinkin asioihin.
 
No minäkin vastaan, vaikken naimisissa olekaan. Itse kyllä kerroin tuollaisessa tilanteessa ystävälle, että miettisi tarkkaan mitä on tekemässä ja monta kertaa asiasta puhuimme. Joka kerta sanoin, että tuosta ei voi seurata mitään hyvää, mutta ystävyyteemme aihe ei koskaan vaikuttanut. Ystäväni tiesi, että pysyn hänen ystävänään, enkä tuomitse ja minä myös uskalsin sanoa mielipiteeni asiasta.

Miehellä ei ollut lapsia ja kuulemma parisuhdekin vähän niin ja näin. Mies erosi vaimostaan ja ystäväni on mennyt miehen kanssa naimisiin ja saanut hiljattain ensimmäisen lapsensa miehen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kosini:
Ystäväsi on sinkku ja mies on naimisissa eli ongelma on miehen, mitsehän on lähtenyt. Mulla on sattunut lähipiirissä näitä jonkin verran ja ei ole vaikuttanut ystävyyssuhteisiin mitenkään. Asiat ei ole niin mustavalkoisia, että mulla ois varaa lähteä sanomaan mitään. Sellaista sattuu.

En näkisi, että toiminta vaikuttaa mun elämääni mitenkään ja jos tämä ystävä on onnellinen ja tietää mitä tekee, niin mikäs siinä.

Ai niin, mutta mä en olekaan naimissa ja vastasin silti. Oon vain parisuhteessa.

Minä en ole noin avarakatseinen.
Ystävä elää elämäänsä kuten parhaakseen näkee, minun ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä hänen valintojaan.
Ja jos en voi niitä hyväksyä, vetäydyn ystävyydestäni hänen kanssaan.
En olisi ystävä vaimon pahoinpitelijänkään kanssa, miksi pettäjän?
-Pettäjä hajottaa perheensä, lapsensakin samalla, miksi se pitäisi hyväksyä?

Ei kaikki ole mustavalkoista ei, tällä miehellä on siis 1-vuotias pieni lapsi. Valitettavan usein miehet pettävät ja jättävät lasten ollessa pieniä.

On mielestäni myös tämän uuden vastuulla, joka varatun kanssa tietentahtoen lähtee, perheen rikkominen.

Mitä pienempiä lapsia perheessä, sen suuremmalla syyllä pitäisi naisten olla lähtemättä perheenrikkojiksi varatun miehen kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No minäkin vastaan, vaikken naimisissa olekaan. Itse kyllä kerroin tuollaisessa tilanteessa ystävälle, että miettisi tarkkaan mitä on tekemässä ja monta kertaa asiasta puhuimme. Joka kerta sanoin, että tuosta ei voi seurata mitään hyvää, mutta ystävyyteemme aihe ei koskaan vaikuttanut. Ystäväni tiesi, että pysyn hänen ystävänään, enkä tuomitse ja minä myös uskalsin sanoa mielipiteeni asiasta.

Miehellä ei ollut lapsia ja kuulemma parisuhdekin vähän niin ja näin. Mies erosi vaimostaan ja ystäväni on mennyt miehen kanssa naimisiin ja saanut hiljattain ensimmäisen lapsensa miehen kanssa.

Tuossahan seurasi ilmeisesti. Ainakin ystävällesi.
 
Se ei kuulu mulle kuitenkaan... Siis ei tosiaan kuulu minulle. Jokainen tekee omat valintansa ja yritän parhaani mukaan olla puuttumatta toisten elämään :). Näin siitä huolimatta, että mieheni kävi vieraissa, tai pikemminkin tutuissa, ja asia on yhä käsittelyn alla.
Jos henkilökohtaista mielipidettä kysyt, niin ajattelen, että sinkku on vastuussa vain itsestään, mies sen sijaan parisuhteestaan osaltaan. Eli vastuu on sillä parisuhteessa olijalla.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Minä sanoisin ystävälleni suoraan että minun on vaikea hyväksyä tätä juttua.
Että anteeksi kauheasti, mutta en osaa iloita tuosta teidän jutusta.

En haluaisi moralisoida ystävääni, vaan puhua siitä, että en vain periaatteessa tykkää tuosta kuviosta.

Kysyisin myös: voitko sinä itse luottaa siihen mieheen, kun tiedät miten hän voi läheisiään kohdella

Samoin ajattelisin minäkin.

Tietenkin elämä ei aina mene niin kuin suunnittelee, sitä voi varattuun rakastua jne. Mutta itse miettisin sitäkin, voisiko itse luottaa mieheen, joka varattuna haikailee toisen naisen seuraa. :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja riyu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja riyu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivoisin heille onnea. Enhän voi tietää asian kaikkia puolia, ja tärkeintä on kuitenkin tukea ystävää.

Niin tää on se asia minkä kanssa painin. Kun en tiedä, pystynkö olemaan sydämestäni ystävän tukena, kun en pysty täysin sulattamaan tilannetta.

Miten asia kuuluu nyt sulle, että tuhlaat aikaasi ja energiaasi heidän asioiden moralisointiin? Etkö voi vain olla ystävä niin kuin ennenkin? Ei se pettäminen tartu, ja toisekseen se ukkomieshän tässä pettää. Asiahan ei sinänsä ole ystäväsi ongelma.

Miten tämä asia minulle kuuluu? No siten, että parisuhteista puhuminen on osa ystävyyttä. Kuten myös ystävän onnesta iloitseminen.

Ukkomies pettää joo, mutta onhan sekin valinta, lähteekö suhteeseen ukkomiehen kanssa. Kyllä ystäväni on tiennyt koko ajan miehen olevan naimisissa.

Niin, mutta se ei ole ystäväsi ongelma. Ei hän ole aikuisen miehen moraalinvartija. Ikävä tietty tämän vaimolle mutta ei edelleenkään ole ystäväsi murhe. Jos mies on päättänyt pettää, hän luultavsti teksisi sen jonkun muun kanssa, vaikka ystäväsi ei olisi suostunut.

Mutta se, että tämä kuvio ei koske sinun elämääsi mitenkään oikeastaan, niin miksi se on ongelma? Miten se muka vaikuttaa parisuhteesta puhumiseen ja ystävyyteen, häh? En ymmärrä.

No sillai vaikuttaa et ystävä haluaisi hehkuttaa mulle rakastumistaan mut mä en osaa olla täysin ilossa mukana ja se viilentää tilannetta, ja se sit taas heijastuu muihinkin asioihin.

No etkö voi vaikka esittää jos se nyt muka niin vaikeaa on? En minäkään ollut kovin innoissani ystäväni yllätysraskaudesta, kun tuli aika huonoon saumaan, vatipäämiehen kanssa ja vei meidän muiden voimia aikalailla ja rahojakin. Mutta pakko oli yrittää, vaikka olisi tehnyt mieli suositella jotain muuta kun vielä voi..
 


Niin, mutta se ei ole ystäväsi ongelma. Ei hän ole aikuisen miehen moraalinvartija. Ikävä tietty tämän vaimolle mutta ei edelleenkään ole ystäväsi murhe. Jos mies on päättänyt pettää, hän luultavsti teksisi sen jonkun muun kanssa, vaikka ystäväsi ei olisi suostunut.
[/quote]
Mä peesaan tätä vahvasti, vaikka olen naimisissa ja meillä mies on kerran pettänyt... Pidän miestä vastuullisena, vaikka toinen osapuoli on tuttuni ja tietää tilanteemme. Tietää senkin, että en hyväksyisi. Silti mies on vain ja ainoastaan vastuussa omista tekemisistään, ei kukaan suhteen ulkopuolinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Candide:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
No minäkin vastaan, vaikken naimisissa olekaan. Itse kyllä kerroin tuollaisessa tilanteessa ystävälle, että miettisi tarkkaan mitä on tekemässä ja monta kertaa asiasta puhuimme. Joka kerta sanoin, että tuosta ei voi seurata mitään hyvää, mutta ystävyyteemme aihe ei koskaan vaikuttanut. Ystäväni tiesi, että pysyn hänen ystävänään, enkä tuomitse ja minä myös uskalsin sanoa mielipiteeni asiasta.

Miehellä ei ollut lapsia ja kuulemma parisuhdekin vähän niin ja näin. Mies erosi vaimostaan ja ystäväni on mennyt miehen kanssa naimisiin ja saanut hiljattain ensimmäisen lapsensa miehen kanssa.

Tuossahan seurasi ilmeisesti. Ainakin ystävällesi.

Niin ja tiedän sen nyt. Toisaalta tämän palstan "totuus" vähän kummittelee mielessä: se joka kerran pettää..
 
Alkuperäinen kirjoittaja riyu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja riyu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja riyu:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Toivoisin heille onnea. Enhän voi tietää asian kaikkia puolia, ja tärkeintä on kuitenkin tukea ystävää.

Niin tää on se asia minkä kanssa painin. Kun en tiedä, pystynkö olemaan sydämestäni ystävän tukena, kun en pysty täysin sulattamaan tilannetta.

Miten asia kuuluu nyt sulle, että tuhlaat aikaasi ja energiaasi heidän asioiden moralisointiin? Etkö voi vain olla ystävä niin kuin ennenkin? Ei se pettäminen tartu, ja toisekseen se ukkomieshän tässä pettää. Asiahan ei sinänsä ole ystäväsi ongelma.

Miten tämä asia minulle kuuluu? No siten, että parisuhteista puhuminen on osa ystävyyttä. Kuten myös ystävän onnesta iloitseminen.

Ukkomies pettää joo, mutta onhan sekin valinta, lähteekö suhteeseen ukkomiehen kanssa. Kyllä ystäväni on tiennyt koko ajan miehen olevan naimisissa.

Niin, mutta se ei ole ystäväsi ongelma. Ei hän ole aikuisen miehen moraalinvartija. Ikävä tietty tämän vaimolle mutta ei edelleenkään ole ystäväsi murhe. Jos mies on päättänyt pettää, hän luultavsti teksisi sen jonkun muun kanssa, vaikka ystäväsi ei olisi suostunut.

Mutta se, että tämä kuvio ei koske sinun elämääsi mitenkään oikeastaan, niin miksi se on ongelma? Miten se muka vaikuttaa parisuhteesta puhumiseen ja ystävyyteen, häh? En ymmärrä.

No sillai vaikuttaa et ystävä haluaisi hehkuttaa mulle rakastumistaan mut mä en osaa olla täysin ilossa mukana ja se viilentää tilannetta, ja se sit taas heijastuu muihinkin asioihin.

No etkö voi vaikka esittää jos se nyt muka niin vaikeaa on? En minäkään ollut kovin innoissani ystäväni yllätysraskaudesta, kun tuli aika huonoon saumaan, vatipäämiehen kanssa ja vei meidän muiden voimia aikalailla ja rahojakin. Mutta pakko oli yrittää, vaikka olisi tehnyt mieli suositella jotain muuta kun vielä voi..

No esittäminen ja teeskentely ei kyllä ystävyyteen mielestäni kuulu!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Niin ja tiedän sen nyt. Toisaalta tämän palstan "totuus" vähän kummittelee mielessä: se joka kerran pettää..

Minulla on nykyään melkein pelkästään sellaisia ystäviä, joitten puolisotkin ja lapset tunnen, joten olisi aika ikävä olla tietämässä tällaisia kuvioita. Kun on siis ystävä miehenkin tai vaimon kanssa.
 
Ystäväni on "harrastanut" paljon ukkomiehiä ja aika ajoin hän huokailee, kuinka siinä olisi niiiiin sopiva mies hänelle. En ole muuta voinut kuin todeta, että aijai mikä helmi. Vaimoaan pettävä lutkamies. :D Olen sitä mieltä, että ystäväni ansaitsee vain parasta ja petturimies on kaukana siitä. Miksi mies olisi uskollinen hänelle, jos siihen ei kykene vaimonsakaan kanssa?

Vaikka olisi ero tulossa tai petturivaimo, mutta selvittäisivät asiansa ja päänsä ennenkuin sotkevat viattomia, rakkautta etsiviä ihmisiä touhuihinsa...

Ja sori ap, kysyit mielipiteitä vain naimisissa olevilta, mutta sotkin lusikkani soppaan... :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hg:
Alkuperäinen kirjoittaja kosini:
Ystäväsi on sinkku ja mies on naimisissa eli ongelma on miehen, mitsehän on lähtenyt. Mulla on sattunut lähipiirissä näitä jonkin verran ja ei ole vaikuttanut ystävyyssuhteisiin mitenkään. Asiat ei ole niin mustavalkoisia, että mulla ois varaa lähteä sanomaan mitään. Sellaista sattuu.

En näkisi, että toiminta vaikuttaa mun elämääni mitenkään ja jos tämä ystävä on onnellinen ja tietää mitä tekee, niin mikäs siinä.

Ai niin, mutta mä en olekaan naimissa ja vastasin silti. Oon vain parisuhteessa.

Minä en ole noin avarakatseinen.
Ystävä elää elämäänsä kuten parhaakseen näkee, minun ei kuitenkaan tarvitse hyväksyä hänen valintojaan.
Ja jos en voi niitä hyväksyä, vetäydyn ystävyydestäni hänen kanssaan.
En olisi ystävä vaimon pahoinpitelijänkään kanssa, miksi pettäjän?
-Pettäjä hajottaa perheensä, lapsensakin samalla, miksi se pitäisi hyväksyä?

Ei kaikki ole mustavalkoista ei, tällä miehellä on siis 1-vuotias pieni lapsi. Valitettavan usein miehet pettävät ja jättävät lasten ollessa pieniä.

On mielestäni myös tämän uuden vastuulla, joka varatun kanssa tietentahtoen lähtee, perheen rikkominen.

Mitä pienempiä lapsia perheessä, sen suuremmalla syyllä pitäisi naisten olla lähtemättä perheenrikkojiksi varatun miehen kanssa.

Mitä hittoa? Jokainen kantaa vastuun asioistaan. Salli mun nauraa, että perheen rikkominen on muka tämän ystävän vastuulla, kun on ihan lapsikin!? Eiköhän se mies pettäisi joka tapauksessa jonkun kanssa. Jos miestä ei perheensä kiinnosta, se ei ole kenenkään muun vastuulla millään tavalla. Ketään ei voi pakottaa. Minulla on pettäjiä tai muita moraalinrikkojia ystävinä, mutta enpä kyllä ole "vetäytynyt ystävyydestä" heidän tekojensa takia. Ei vaikuta mun elämään ja ole mun vastuulla. Yksinäistä vois kyllä tulla jos hyväksyisin vain puhdasmoraaliset ystävikseni...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ..:
Alkuperäinen kirjoittaja riyu:
No etkö voi vaikka esittää jos se nyt muka niin vaikeaa on? En minäkään ollut kovin innoissani ystäväni yllätysraskaudesta, kun tuli aika huonoon saumaan, vatipäämiehen kanssa ja vei meidän muiden voimia aikalailla ja rahojakin. Mutta pakko oli yrittää, vaikka olisi tehnyt mieli suositella jotain muuta kun vielä voi..

No esittäminen ja teeskentely ei kyllä ystävyyteen mielestäni kuulu!

Olen tästä samaa mieltä. Jos kyseessä on joku puolituttu tms ihminen josta en enempää välitä niin voin vain todeta että ai kun kiva. Mutta jos on kyseess tyyliin siskoni tai hyvä ystäväni joka on tekemässä jotain mikä jo itsessään sotii moraaliani vastaan ja toisekseen todennäköisesti tulee aiheuttamaan tälle läheiselleni vain paljon tuskaa niin koen että velvollisuuteni on ilmaista tästä näkemykseni.

En tarkoita sitä että rupean pitämään jotain moraalisaarnoja, muutan käsitykseni ystävästä tai jopa sanon ystävyyssuhteen irti tms. Ainoastaan sen että kerron oman näkemykseni ja sen etten pysty tuosta iloitsemaan kanssaan. Toki muuten tulen tukemaan häntä.
 

Yhteistyössä