Surullista!
Tästä nykyajan tiktok kansasta ei taida olla tuottamaan meille ruokaa. Kelkka on käännettävä ja tätä on ehdottomasti tuettava!
Vähän kyllä sylettävöt nämä monopolit HK ja Atria jne, joille pitäisi polkuhintaan luovuttaa kovalla vaivalla tehtyä työn tulosta. Kaupathan meillä ovat vain K ja S! En tykkää! Onhan siinä omat hyvätkin, muun muassa laadunvalvonta/standardit ehkä helpommin ylläpidettäviä, mutta kuitenkin…
Kaipaan kyläkauppamentaliteettia! Voidaanko mennä takaisin siihen.
En menisi noin vain tuomitsemaan nykynuorten polvea vallan kädettömäksi.
Kyllä sieltäkin löytyy tarvittaessa tuottajiksi sopivaa ainesta, kunhan vain olosuhteita korjattaisiin siihen suuntaan, että tuottajaksi ryhtymistä voisi järjellisenä ratkaisuna perustella.
Tosi on, että nämä entiset tuotanto-oauuskunnat pilattiin EU: n mennessä. Hk nyt oli Helsingin Kaupiaitten yhteinen hankinta-ja jalostusorganisaatio ja sikäli toimi suurin piirtein samoilla periaatteilla mitä nytkin.
Atrian kohdalla taas oli ennen koko maan kattava Osuusteurastamojärjestelmä. Se koostui useammasta alueellisesta, taisivat olla maakunnallisia, osuuskunnasta, joiden osakkaina tuottajat olivat suoraan.
Maitopuolella taas oli Valio, joka oli koko maan kattava osuuskunta. Valio kuitenkin oli toisen asteen osuuskunta, joka tarkoitti sitä, että Valion osakkaita olivat aluelliset osuusmeijerit. Tuottajat taas olivat oman meijerinsä osakkaita.
Valitettavasti tämä pohjoismainen osuustoimintalaki on Euroopassa tuntematon. Siksi lihapuoli, joka oli ensimmäisen asteen osuuskunta, piti yhtiöittää. Harva tuottaja pystyi tuohon aikaan sitomaan pääomaa osakkeiden ostamiseen, joten osakkeet kasaantuivat sinne, missä rahaakin löytyi. Siksi tilanne on nykyisin se kuin se on.
Toisen asteen osuuskuntana Valio jatkoi EU:ssa entiseen malliin kunnes sitten tuli tämä selkkaus Arlan kanssa. Valio oli pystynyt pitämään tuottajahinnan kohtuullisena ja sitä syytettiin ryöstöhinnoittelusta. Tässä kohtaa sitten törmättiin taas siihen osuustoimintalain tuntemattomuuteen. Ensin tulivat nämä pakolliset KiVi -maidot, lopulta miljoonasakot. Kaikki tämä heikensi Valion maksukykyä ja seurauksena oli tyytymättömyyttä ja tuottajapakoa yksityiselle sektorille, etupäässä Arlan ja Ingmanin puolelle, mutta syntyi myös vallan uusiakin, kaupaketjuvetoisia hankintaorganisaatioita.
Viimeinen niitti oli Ukrainan kevät 2014, jolloin itäviennin tyssääminen pakotti Valionkin tiputtamaan maidon tuottajahintaa kolmanneksella.
Viime vuosina Valion on onnistunut mukautua uuteen kuvioon ja tuottajahintakin on jonkin verran noussut. Se ei kuitenkaan ole pystynyt läheskään nousseitten tuotantokustannusten seuraamiseen ja siksi navetoita tyhjenee edelleenkin. Nyt lopettelevat yhden robotin (noin kuudenkymmenen lehmän ) karjat.
Kaiken kaikkiaan kuluvana vuonna lopettaa noin tuhat tilaa toimintansa.