Kysymys isompien lasten vanhemmille.

["Viuh"]

Kuluuko aika oikeasti nopeasti lasten kans, kuten väitetään?

Tällä hetkellä kaksi uhmaajaa kotona ja tuntuu, ettei nämä päivät kulu.

 

[Kymmenen vuotta äitinä]

Kuluu. Mutta siitä huolimatta ymmärrän tuon tunteen, että yksikin päivä voi kestää ikuisuuden, kun lapsi uhmaa oikein kunnolla. Näin jälkikäteen en voi ymmärtää, missä välissä 10 vuotta on mennyt!

 

["viola"]

Kyllä menee, vaikka kuinka yrittää hidastaa. Pitää nauttia elämästä joka päivä!
Tosin muistan hämärästi tunteen, joka lienee ap:n päällimmäinen tunne nyt.. mutta helpottaa kun lapset menee kouluun ????

 

["vieras."]

Kyllä se aika vaan menee nopeasti. Enkä nyt halua olle ilonpilaaja, mutta uhmiskiukut on siltikin aika pientä siihen verrattuna, kun ne lapset tulee teini-ikään ja alkaa kunnon murkkuilut.

 

["Viuh"]

Välillä just tsemppaan itseäni, että kouluiässä helpottaa. Sitten tulee surullinen olo, kun tämä ainutkertainen elämänvaihe on ohi.

Vaan, kun tämä vaan on niin kuluttavaa.

 

["Viuh"]

Varmasti teini-ikäisen lapsen vanhempana muistelee kaiholla uhmaikää. Mutta ainakaan ei tarvi jokaista leipää voidella tai pyllyä pyyhkiä ym.

 

[Rähinä-Reetta]

Kuluu se minusta.

 

["viola"]

[QUOTE="Viuh";29829728]Varmasti teini-ikäisen lapsen vanhempana muistelee kaiholla uhmaikää. Mutta ainakaan ei tarvi jokaista leipää voidella tai pyllyä pyyhkiä ym. [/QUOTE]

Minulla on 17-vuotias tyttö ja 14-vuotiaat (kohta 15) kaksospojat, enkä ole vielä koskaan kaivannut niitä pikkulapsiaikoja. Teinit ovat fiksuja, hauskoja ja kaikin puolin ihania, kun heihin vaan oikein suhtautuu.

 

["Viuh"]

Just olinkin viola kysymässä tuota, että oletteko kaivanneet pikkulapsiaikaa. Onkohan kamalan väärin sanoa näin, että toivoo ajan kuluvan nopeasti.

 

[Rähinä-Reetta]

No en mä oikeastaan varsinaisesti kaipaa pikkulapsiaikaakaan. Yhtä rikastuttavaa on seurata tuon "esiteininkin" vaiheita.

 

[iu]

Nyt kun nuo lapset ovat jo aikuisuuden kynnyksellä ja lentämässä pois pesästä, voi kaiholla muistella niitäkin uhmaikäaikoja. Vuosi vuodelta aika kuluu nopeammin - nykyisin ei enää millään tahdo itse pysyä perässä.

 

["viuh"]

Tuntuu kyllä julmalta ajatus, että nyt toivoo ajan kuluvan ja sitten joku päivä herää siihen, kun kaipaa mennyttä.