kuinka jaksatte kotona äipät?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja äiti0000
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ä

äiti0000

Vieras
mulla ollu välillä ihan mitta täys kotona lasten kans (siis et ajatus ollu jo töihin menosta niin lähellä)mut nyt tällä hetkellä tuntuu että päivät omien lasten (2 pientä) kans on kaikista ihaninta mitä tiedän.välillä väsyneenä itsekin kiukuttaa asiat enemmän mut niistä pääsee onneks yli...
 
Alkuperäinen kirjoittaja viekku:
kaikkiahan joskus kiukuttaa minulla 2 erityislasta 1 adhd ja 1 astmaatikko että hulinaa on iät 2v ja 4v

kutsuisi astmaatikkoa erityislapseksi. hhänellä on sairaus jokaei vaikuta lapsen luonteeseen toisin kuin adhd. Vai olenko minäkin erityisaikuinen koska minulla on astma?
 
Ihan kivasti =) Tyttö täyttää kohta 2 ja on oikea viipperä. Tylsää hetkeä ei oikeastaan kerkiä tulemaan.
Mä lähdin tähän touhuun sillä mielellä, että oon kotona sen 3vuotta. Eikä yhtään tee tiukkaa vaikka kotona olisin pitempäänkin =)
 
omia lapsia jaksoin kotiäitinä aina hyvin. ihanat lapset!
se mikä vitutti oli ne toisten kakarat. työssäkäyvillä lapset saavat hoidossa sen kaveriannostuksen, tai ainakin arkena.

mutta kotiäiti joutuu sosiaaliseerata.

ja se arvostuksen puute. en nyt töissä tee yhtään enempää, mutta arvostus on ihan toista, kun käy töissä.

ja se juttuseuran puute. jos olisi halunnut jutella jonkun kanssa, olisi pitänyt kestää niitä vieraita kakaroita... (joo, sain yliannostuksen...)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vauvalta:
Alkuperäinen kirjoittaja viekku:
kaikkiahan joskus kiukuttaa minulla 2 erityislasta 1 adhd ja 1 astmaatikko että hulinaa on iät 2v ja 4v

kutsuisi astmaatikkoa erityislapseksi. hhänellä on sairaus jokaei vaikuta lapsen luonteeseen toisin kuin adhd. Vai olenko minäkin erityisaikuinen koska minulla on astma?

Täällä toinen erityisaikuinen, jolla on myös erityislapsi jos astma tekee erityiseksi :wave: :D

Asiaan: mä jaksoin kotona hyvin, kunhan mulla oli a) tarpeeksi aikuiskontakteja ja b) myös omaa aikaa.
 
Välillä väsyttää, tylsistyttää. Välillä olisin täysin kypsä lähtemään työelämään mutta se tunne menee aina ohi. Tämä on kuitenkin ainutlaatuista aikaa, niin lapsille kuin mullekkin.
 
Vaikkei kotiäitiys mulle mikään kutsumus ole, niin ihan kiva kahden pienen kanssa on kotona olla. Töitäkin olen ehtinyt monta vuotta tekemään ja kotiäitiyden jälkeen (valitettavasti) vielä piiiitkään. Eli siis nyt hyvä näin, kaikkea aikansa.

Välillä hermot on todella koetuksella, mutta enemmän kait noista lapsista on riemua.
 
mä olin ollut monta vuotta kotona kun tuli sellanen vaihe, että haluan välillä tehä jotain muutakin kun olla kotona. Menin sitte vuoden kestävään työhön jonka jälkeen jäin taas kotia. Nyt tuntuu, että tuon yhen työvuoden takia jaksan paljon paremmin nyt kotona kun sain välillä olla töissä. Se oli tavallaan sellanen vuoden "hengähdystauko" :D
 
Uudessa kaksplussassa oli painettu lehteen mun kommentti meidän kotitöiden jakamisesta otsikoituna "pahimmillaan voi olla näin:"...

Tykkään silti olla kotona, ja haluaisin hoitaa keskosvauvamme kotona pari vuotiaaksi, jos se taloudellisesti olisi mahdollista. Esikoinen piti viedä hoitoon aikanaan ja tuntui pahalle.

Nyt hoidan kokonaan meidän kodin asiat ja maksan vähistäni kaiken, loppukuun olen itse syömättä jos vaan muulle perheelle saan ruokaa lautaselle, pysynpähän ainakin hoikkana itse! :-) Olen sinut kuolleen vauvani kanssa, koska odotusaikana tein kyllä kaikkeni, että hänellä olisi ollut hyvä olla vatsassa. Pikkukeskosvauvan kanssa on ollut erittäin raskasta, enkä saa öisinkään nukkua, mutta silti haluan olla hänen luonaan kotona, samoin esikoisen.

Joskus tulee raivostunut olo, kun miehellä on kyllä aikaa olla sohvalla ja minä vaan pyykkään ja tiskaan, mutta silti, rakastan tätä elämääni juuri nyt!
 
Uudessa kaksplussassa oli painettu lehteen mun kommentti meidän kotitöiden jakamisesta otsikoituna "pahimmillaan voi olla näin:"...

Tykkään silti olla kotona, ja haluaisin hoitaa keskosvauvamme kotona pari vuotiaaksi, jos se taloudellisesti olisi mahdollista. Esikoinen piti viedä hoitoon aikanaan ja tuntui pahalle.

Nyt hoidan kokonaan meidän kodin asiat ja maksan vähistäni kaiken, loppukuun olen itse syömättä jos vaan muulle perheelle saan ruokaa lautaselle, pysynpähän ainakin hoikkana itse! :-) Olen sinut kuolleen vauvani kanssa, koska odotusaikana tein kyllä kaikkeni, että hänellä olisi ollut hyvä olla vatsassa. Pikkukeskosvauvan kanssa on ollut erittäin raskasta, enkä saa öisinkään nukkua, mutta silti haluan olla hänen luonaan kotona, samoin esikoisen.

Joskus tulee raivostunut olo, kun miehellä on kyllä aikaa olla sohvalla ja minä vaan pyykkään ja tiskaan, mutta silti, rakastan tätä elämääni juuri nyt!
 
Kotiäitiys on ollut ainakin miun parasta aikaa elämässä, tykkään kyllä työstänikin, mutta mielelläni olisin lasten kanssa kotona jos olis vara valita. Vähän oon kade miehelleni kun se SAA jäädä lasten kanssa aamulla kotiin :)
 
Välillä hyvin, välillä huonosti. Sen verran huonosti kyllä, että haluan ehdottomasti aloittaa iltatyöt / opiskelut. Jaksamiseen vaikuttaa hurjasti tukiverkoston puute, helpottaisi ihan älyttömästi jos lapsille olisi edes joskus hoitopaikka.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katja87:
Alkuperäinen kirjoittaja Pamppelsson:
Useimmiten hyvin, välillä huonosti.
Tänään tosi huonosti :( Hermoa kiristää ja kiukuttaa enemmän kun koskaan aiemmin.


:hug:


Kiitos :hug:
Eiköhän huomenna ole jo parempo päivä, saan vihdoin miehen kotiin ja pääsen ottamaan vähän omaakin aikaa rakkaan harrastuksen parissa =)
 
Bra borta, hemma bäst ... vaimitensenymeni :laugh:

Eli, paremmin kuin muualla menisi, satavarmasti. Mun sydän rääkyis joka päivä jos en saisi itse hoitaa mussukoitani. :heart:
 

Yhteistyössä