Ei olla menossa kihloihin ja vielä vähemmän naimisiin, miltei 6 vuotta yhteistä matkaa takana ja toivon mukaan vielä paljon enemmän edessä. Rakastamme kovin :heart:. Mietin heti kun rupesin lukemaan ketjua, että milloinkahan tulee ensimmäinen paheksuva "kihlaus on lupaus avioliitosta"-viesti, ja sieltähän se tupsahti heti neljäntenä. Täytyykö mennä aina sen aataminaikuisen kaavan mukaan? Voihan kihlaus olla myös lupaus toiseen sitoutumisesta muutenkin, tai vain rakkauden osoitus, tai miten sen itse kukin haluaa nähdä.
Joku puolusti avioliittoa lakisyistä; aika epäromanttista, jotenkin tuntuisi. On toki myös totta, että avoparien eroluvut ovat korkeammat kuin avioituneilla, mutta luulenpa että jos kaikki avoparit yhtäkkiä menisivät naimisiin, niin nousisivat ne naimisissaolevienkin eronumerot. Ja luulisin, että lapselle merkitsee paljon enemmän perheen sisäinen iloinen, hyväksyvä ja keskusteleva ilmapiiri, kuin vanhempien välinen paperi. Ei kai siinä naimisiinmenossa sinänsä mitään pahaa ole, mutta en kyllä keksi mitään niin erityisesti sitä puoltavaakaan.