kysymyksiä kehitysviiveestä?
- Viestiketjun aloittaja mutsi74
- Ensimmäinen viesti
2 lapsen verran on kokemusta motorisesta kehitysviiveestä..
Ilmeni sillai että hirvittävän myöhään lähtivät liikkeelle vanhempi oppi kävelemään vasta 2vja3kk ikäisenä ja nuorempi oli 1v ja10kk kun kävelemään lähti.
Pienestä asti rampattu lastenlinnassa seurattu kehitystä. nuorempi on nyt reilu 2v ja hänen kanssaan ei enää kontrolli käyntejä tarvita.
Mutta vanhemman kanssa vuoden välein käydään lääkärissä ja ollaan käyty puheterapeutilla ja toimintaterapeutilla..
Vanhemmalla havaittiin hahmotus vaikeutta ja nyt otettu toimintaterapiaa sitä varten.
Tällä hetkellä normaaleja lapsia liikkuvat ketterästi eikä huomaa että ovat olleet laiskoja liikkeelle lähtiöitä..
Ilmeni sillai että hirvittävän myöhään lähtivät liikkeelle vanhempi oppi kävelemään vasta 2vja3kk ikäisenä ja nuorempi oli 1v ja10kk kun kävelemään lähti.
Pienestä asti rampattu lastenlinnassa seurattu kehitystä. nuorempi on nyt reilu 2v ja hänen kanssaan ei enää kontrolli käyntejä tarvita.
Mutta vanhemman kanssa vuoden välein käydään lääkärissä ja ollaan käyty puheterapeutilla ja toimintaterapeutilla..
Vanhemmalla havaittiin hahmotus vaikeutta ja nyt otettu toimintaterapiaa sitä varten.
Tällä hetkellä normaaleja lapsia liikkuvat ketterästi eikä huomaa että ovat olleet laiskoja liikkeelle lähtiöitä..
kiitos khf vastauksestasi :hug: .
itsellä selainen tilanne , että 1v poika joka ei vieläkään ryömi, konttaa tai nouse itse istumaan. Ei mitään pyrkimyksen merkkejä edes ylönousemiseen tms. istuu kyllä jos laittaa lattialle, mutta saattaa heittää itsensä siitä selälleen tai kaatua sivusuuntaan. samoin on puheen kehityksessäkin, ihan on pikkuisen vauvan jokellusta edelleen. samoin olen vähän huolestunut tuosta ymmärtämis-puolestakin.. Meidän vanhempi poika ymmärsi jo paljon puhetta tässä iässä, vaikka ei itse vielä selviä sanoja tuottanut..
Meillä ensi kuussa nla, katsotaan joko sieltä lähetettäisi johonkin suuntaan tutkimuksiin..
Meillä kyllä epäillään pikkumiehen näössä olevan jotain vikaa, isot asiat näkee kyllä varmasti hyvin, mutta näön tarkkuudessa tuntuisi olevan jotain ongelmia..
Miten se sitten vaikuttaa tuohon liikkeelle lähtemiseen?
Mutta lukisin ja keskustelisin mielelläni kohtalotovereiden kanssa, että kirjoitelkaahan meille.. =)
itsellä selainen tilanne , että 1v poika joka ei vieläkään ryömi, konttaa tai nouse itse istumaan. Ei mitään pyrkimyksen merkkejä edes ylönousemiseen tms. istuu kyllä jos laittaa lattialle, mutta saattaa heittää itsensä siitä selälleen tai kaatua sivusuuntaan. samoin on puheen kehityksessäkin, ihan on pikkuisen vauvan jokellusta edelleen. samoin olen vähän huolestunut tuosta ymmärtämis-puolestakin.. Meidän vanhempi poika ymmärsi jo paljon puhetta tässä iässä, vaikka ei itse vielä selviä sanoja tuottanut..
Meillä ensi kuussa nla, katsotaan joko sieltä lähetettäisi johonkin suuntaan tutkimuksiin..
Meillä kyllä epäillään pikkumiehen näössä olevan jotain vikaa, isot asiat näkee kyllä varmasti hyvin, mutta näön tarkkuudessa tuntuisi olevan jotain ongelmia..
Miten se sitten vaikuttaa tuohon liikkeelle lähtemiseen?
Mutta lukisin ja keskustelisin mielelläni kohtalotovereiden kanssa, että kirjoitelkaahan meille.. =)
Meidän kolmivuotiaalla esikoisella on diagnosoitu yleinen kehityksen viivästymä, jota on tutkittu ja tietty tutkitaan tarkemmin ajan mittaan. Tuo motorinen viive oli selvä, mutta siitäkään ei oltu hurjan huolissaan, meillä kävelyn lähtemistä tuettiin fyssarilla vuoden verran, nyt sille ei ole tarvetta, poika on vähän hitaanlainen, mutta pärjää ja kehittyy motorisesti ihan ok. Jos jotain rajapyykkejä muistelisin, niin hän ei oikeastaan päässyt istumaan vuoden ikäisenä ja oppi konttaamaan vasta yli vuoden ikäisenä. Kävelyä odoteltiin 1v9kk asti, fyssari aloitetiin 1,5-vuotiaana hiljakseltaan, kiirettä ei silloinkaan pidetty.
Puhe taaperoltamme puuttuu vielä kokonaan, mutta jos ei muuta kehityksen viivettä olisi ja jos tuntuisi selvästi ymmärtävän ainakin yksinkertaisia kehotuksia, puhetta olisi odoteltu kolmivuotiaaksi. Hänellä kun on kuitenkin noita muita kehitysviiveitä ja mm. sydänvika, meillä aloiteltiin puheterapia ja tukiviittomien käyttö keväällä, 2,5-vuotiaana. Teillä siis varmasti vielä odotellaan puheen tuloa, noin pienelle ei okein puheterapiasta olisikaan hyötyä. Neuron ohjeistus oli, että puhukaa, lukekaa ja kuunnelkaa pojalle. Nyt osaa viittoa hyvin, olisiko 50 sanaa käytössä.
Näkö ja motoriikka on jännä juttu, pojallamme on silmälasit, toisessa silmässä on lähinäkö ja toisessa kaukonäkö, mikä tekee mm. etäisyyksien hahmottamisesta hankalampaa ja vaikuttaa ehkä vähän tasapainoon. Muuten en oikein tiedä, miten näkö vaikuttaisi liikkeelle lähtöön.
Kysele jos jotain meidän tarinasta tuntuu mielenkiintoiselta, meillä on ollut erilaisia tutkimuksia ja hoitavia tahoja, mutta pääjehuna toimii tällä hetkellä pojan neurologi.
Puhe taaperoltamme puuttuu vielä kokonaan, mutta jos ei muuta kehityksen viivettä olisi ja jos tuntuisi selvästi ymmärtävän ainakin yksinkertaisia kehotuksia, puhetta olisi odoteltu kolmivuotiaaksi. Hänellä kun on kuitenkin noita muita kehitysviiveitä ja mm. sydänvika, meillä aloiteltiin puheterapia ja tukiviittomien käyttö keväällä, 2,5-vuotiaana. Teillä siis varmasti vielä odotellaan puheen tuloa, noin pienelle ei okein puheterapiasta olisikaan hyötyä. Neuron ohjeistus oli, että puhukaa, lukekaa ja kuunnelkaa pojalle. Nyt osaa viittoa hyvin, olisiko 50 sanaa käytössä.
Näkö ja motoriikka on jännä juttu, pojallamme on silmälasit, toisessa silmässä on lähinäkö ja toisessa kaukonäkö, mikä tekee mm. etäisyyksien hahmottamisesta hankalampaa ja vaikuttaa ehkä vähän tasapainoon. Muuten en oikein tiedä, miten näkö vaikuttaisi liikkeelle lähtöön.
Kysele jos jotain meidän tarinasta tuntuu mielenkiintoiselta, meillä on ollut erilaisia tutkimuksia ja hoitavia tahoja, mutta pääjehuna toimii tällä hetkellä pojan neurologi.
Kiitos wilijonkka että kirjoittelit meille :hug:
Minua kovasti kiinnostaisi että minkä ikäisenä asioita alettiin kohdallanne tutkia paremmin ja ihanko neuvolan kautta pääsitte? Ja tietty mitä kaikkia tutkimuksia olette joutuneet läpi käymään?
Ja noista silmälaseista, että kuinkas vanha taaperonne oli kun sai lasit ja kuinka se näön tarkempi tutkiminen onnistui?
Meillä pikku ukkelin silmiä tarkasteltiin ensimmäisen kerran 8kk ikäisenä silmäpolilla. nla lääkäri lähetti karsastuksen ja silmä värveen tähden. polilla tohtori ei kuitenkaan ollut huolissaan kummastakaan. karsastusta kun ei ole kokoajan, niin sen ei pitäisi vaikuttaa ja värveestä hän ei juurikaan mitään puhellut. Saimme ajan joulukuulle, että jos silloin sais
tehtyä paremman tutkimuksen, kuulemma..
Vähän jo jänskättää tuo "parempi" tutkimus, että kuinkas sellanen saadaan tehtyä noin pienelle otukselle? ja mikäli saadaan lasit, niin kuinkas ne saadaan pysymään ukkelin päässä?
Sitten vielä olisi kiva tietää , kuinka teillä arki sujuu nyt jo 3 vuotiaana? meinaan noita itse pukemisia, syömisiä ja pottatouhuja esim?
Minähän olen kuin pahimmassa kyselyvaiheessa oleva lapsonen , mutta on mahtavaa saada keskustelukumppaniksi joku jolla on ihan käytännön kokemuksia asioista..
Kiitos
Minua kovasti kiinnostaisi että minkä ikäisenä asioita alettiin kohdallanne tutkia paremmin ja ihanko neuvolan kautta pääsitte? Ja tietty mitä kaikkia tutkimuksia olette joutuneet läpi käymään?
Ja noista silmälaseista, että kuinkas vanha taaperonne oli kun sai lasit ja kuinka se näön tarkempi tutkiminen onnistui?
Meillä pikku ukkelin silmiä tarkasteltiin ensimmäisen kerran 8kk ikäisenä silmäpolilla. nla lääkäri lähetti karsastuksen ja silmä värveen tähden. polilla tohtori ei kuitenkaan ollut huolissaan kummastakaan. karsastusta kun ei ole kokoajan, niin sen ei pitäisi vaikuttaa ja värveestä hän ei juurikaan mitään puhellut. Saimme ajan joulukuulle, että jos silloin sais
tehtyä paremman tutkimuksen, kuulemma..
Vähän jo jänskättää tuo "parempi" tutkimus, että kuinkas sellanen saadaan tehtyä noin pienelle otukselle? ja mikäli saadaan lasit, niin kuinkas ne saadaan pysymään ukkelin päässä?
Sitten vielä olisi kiva tietää , kuinka teillä arki sujuu nyt jo 3 vuotiaana? meinaan noita itse pukemisia, syömisiä ja pottatouhuja esim?
Minähän olen kuin pahimmassa kyselyvaiheessa oleva lapsonen
, mutta on mahtavaa saada keskustelukumppaniksi joku jolla on ihan käytännön kokemuksia asioista..Kiitos
Osin meillä tutkimukset etenee neuvolan kautta, mutta kun tultiin lastenklinikan asiakkaiksi, niin sieltä käsin on nyt edennyt moni asia, mm. nuo motoriikan ja näön tutkimukset. Tutkimukset on laitettu liikkeelle aina kun poika on jäänyt jollain osa-alueella ikäisiään jälkeen, fyssari lähti alun perin liikkeelle neuvolan kautta tosiaan 1,5-vuotiaana ja puhe lastenklinikan kautta 2,5-vuotiaana (tosiaan ymmärsin että useimmiten tässä odotellaan vähän pidempään). Kuulontutkimukset taas saatiin neuvolan kautta, mutta se eteni niin että jouduttiin putkitusjonoon liimakorvien vuoksi ja korvapolilla sitten ryhdyttiin kontrolloimaan myös kuuloa. Näköä ruvettiin tutkimaan 2,5-vuotiaana lievän karsastuksen vuoksi ja nyt 3-vuotiaana saatiin lasit. Päässä ne pysyy huonosti, sitä vielä harjoitellaan. Yhden kerran lasit on jo käytetty varikolla... Lastenklinikalla silmälääkäri on ihan ykkönen (ainakin meille sattui sellainen), hänellä on erilaiset valot ja vipstaakkelit, joilla näköä tutkitaan eri tavoin. Jollain laitteella lääkäri mittasi näköä (tästä tää asiantuntemus näkyy...), mutta myös käsipelillä. Esim. hän näytti pojalle kahta lappua, jossa toisessa oli jokin kuvio ja toisessa ei, ja hän pyysi osoittamaan vaikka sydäntä. Ei tarvitse olla kovinkaan vanha, kun osaa näyttää sen ainoan kuvion, jota näytetään. Jos sen siis näkee Erilaisia valoja ja kuvia lääkäri käytti paljon.
Meillä on ollut aika paljon tutkimuksia, kuuloa ja näköä on tutkittu moneen kertaan, mutta ollaan myös säännöllisin väliajoin neuron osastojaksolla kuntoutustarpeen arvioinnissa. Lisäksi on ollut nukutustutkimuksia mm. magneettikuvausta, koepalaa ja kuulontutkimusta (+normaaleja korvien putkituksia ja kitarisaleikkauksia). Sydämen tutkiminen on vielä asia erikseen. Mutta me ollaan aika huono esimerkki, kun pojalle on sattunut kasautumaan kaikenlaista, eihän suurimmalla osalla kehitys viivästy kuin jollain osa-alueella... Ja yleisesti ottaen lapsille tehtävät tutkimukset on hyvin inhimillisiä, kivuliaisiin juttuihin saa rauhoittavia / puudutteita ja suurin osa tutkimuksista (fyssarit, puheterapeutit, neurologit) on lasten kanssa leikkimistä ja puuhailemista. Lääkärit usein maastoutuvat lattialle puuhaamaan lapsen kanssa ja tekevät siinä samalla omia havaintojaan. Pojalle ei ole tullut mitään lääkärikammoa ja lastenlinna on ihan jees vieläkin. Osaston kuntoutusjaksolla (jossa siis arvioidaan esim. fyssarin tarve) lapsella on oma vuodepaikka ja oma hoitaja, siellä vietetään päivä (joskus useampi) ja samaan syssyyn tavataan kaikki lasta hoitavat tahot.
Arki meillä sujuu aika hyvin, pottatouhut on vähän nihkeitä ja vaipat on vielä käytössä, taidot kun tulevat hitaammin kuin muilla niin ei auta hoputtaa. Pukemisetkin menee omalla painollaan, poju osaa laittaa paidan päälle jos vähän auttaa alkuun, helposti puettavat housut osaa kuta kuinkin laittaa itse. Puheen puuttuminen tuo suurimmat ongelmat tällä hetkellä, uhmaikä tuntuu tulevan tuplavoimalla kun ei viittomin oikein pääse pitkälle. Sen sijaan syömisessä ei ole mitään ongelmaa. Paitsi se uhmaikä :kieh:
Mutta mutta. Teillähän nyt on vielä aikaa odotella ennen mitään suurta huolta! Ja vaikka viivettä tulisikin, lapset kehittyy omaa tahtiaan ja se viive on viive, ei maailmanloppu. Meillä poika oppi kävelemään vähän alle kaksivuotiaana, mutta liikkuu nyt hyvin. Näössä on vähän ongelmia, mutta hän näkee ilman lasejakin hyvin katsella esim. kirjoa. Kuulo on alentunut, mutta hän kuulee niin että tulee oppimaan puheen kun hänellä on sen aika. Kaikki kehitysvaiheet tulevat omalla ajallaan ja tavallaan, vasta myöhemmin voidaan ihmetellä että mitä jäi puuttumaan. Jos mitään...
Erilaisia valoja ja kuvia lääkäri käytti paljon. Meillä on ollut aika paljon tutkimuksia, kuuloa ja näköä on tutkittu moneen kertaan, mutta ollaan myös säännöllisin väliajoin neuron osastojaksolla kuntoutustarpeen arvioinnissa. Lisäksi on ollut nukutustutkimuksia mm. magneettikuvausta, koepalaa ja kuulontutkimusta (+normaaleja korvien putkituksia ja kitarisaleikkauksia). Sydämen tutkiminen on vielä asia erikseen. Mutta me ollaan aika huono esimerkki, kun pojalle on sattunut kasautumaan kaikenlaista, eihän suurimmalla osalla kehitys viivästy kuin jollain osa-alueella... Ja yleisesti ottaen lapsille tehtävät tutkimukset on hyvin inhimillisiä, kivuliaisiin juttuihin saa rauhoittavia / puudutteita ja suurin osa tutkimuksista (fyssarit, puheterapeutit, neurologit) on lasten kanssa leikkimistä ja puuhailemista. Lääkärit usein maastoutuvat lattialle puuhaamaan lapsen kanssa ja tekevät siinä samalla omia havaintojaan. Pojalle ei ole tullut mitään lääkärikammoa ja lastenlinna on ihan jees vieläkin. Osaston kuntoutusjaksolla (jossa siis arvioidaan esim. fyssarin tarve) lapsella on oma vuodepaikka ja oma hoitaja, siellä vietetään päivä (joskus useampi) ja samaan syssyyn tavataan kaikki lasta hoitavat tahot.
Arki meillä sujuu aika hyvin, pottatouhut on vähän nihkeitä ja vaipat on vielä käytössä, taidot kun tulevat hitaammin kuin muilla niin ei auta hoputtaa. Pukemisetkin menee omalla painollaan, poju osaa laittaa paidan päälle jos vähän auttaa alkuun, helposti puettavat housut osaa kuta kuinkin laittaa itse. Puheen puuttuminen tuo suurimmat ongelmat tällä hetkellä, uhmaikä tuntuu tulevan tuplavoimalla kun ei viittomin oikein pääse pitkälle. Sen sijaan syömisessä ei ole mitään ongelmaa. Paitsi se uhmaikä :kieh:
Mutta mutta. Teillähän nyt on vielä aikaa odotella ennen mitään suurta huolta! Ja vaikka viivettä tulisikin, lapset kehittyy omaa tahtiaan ja se viive on viive, ei maailmanloppu. Meillä poika oppi kävelemään vähän alle kaksivuotiaana, mutta liikkuu nyt hyvin. Näössä on vähän ongelmia, mutta hän näkee ilman lasejakin hyvin katsella esim. kirjoa. Kuulo on alentunut, mutta hän kuulee niin että tulee oppimaan puheen kun hänellä on sen aika. Kaikki kehitysvaiheet tulevat omalla ajallaan ja tavallaan, vasta myöhemmin voidaan ihmetellä että mitä jäi puuttumaan. Jos mitään...
Meilläkin tää neiti joka nyt on 5v ei vielä 1vuoden ikäsenä tehnyt elettäkään että liikkeelle lähtis oli reilusti yli vuoden kun lähti ryömimään.. että eipä sun kauheesti kannata huolehtia kaikki lähtee aikanaan liikkeelle..
Meillä neuvolasta laitettiin lähete kunnalliselle fyosioterapeutille sieltä saatiin lähete yksityiselle ja muistaakseni sieltä laitettiin lastenlinnaan lähete.
Ja nuorimman tytön kans otin asian puheeksi kun huomasin samoja oireita.
Et jos pääset Lastenlinnan asiaaksi niin siellähän tutkitaan kaikki mahdolliset meilläkin on neurologin luona käyty kuulo tutkittu näkö tutkittu otettu verikokeita suunniteltiin pään kuvausta löytyykö sieltä jotain ja suunnitteilla oli lycra pukukin joka tukee vartaloa.
Mutta itse sitten lähti liikkeelle ja kaikkia pään kuvauksia ja pukuja ei tarvittukkaan..
Mutta vuoden välein siellä käydään ja lääkärissä ja puheterapeutilla.
Nyt saatiin 20 kertaa toimintaterapiaa hahmotus vaikeuksiin ja on todettu että kielellinen kehitys on ikäistään jäljessä vähän..
Ja kotona kiinnitin huomiota karsastukseen ja neuvolasta saatiin lähete silmälääkäriin ja nyt saatiin silmälasit karsastuksen hoitoon peittohoitoa.
Mutta jos sua kiinnostaa vaihdella ajatuksia.. tai tukea tarviit niin laita meiliä niemiki@gmail.com
Meillä neuvolasta laitettiin lähete kunnalliselle fyosioterapeutille sieltä saatiin lähete yksityiselle ja muistaakseni sieltä laitettiin lastenlinnaan lähete.
Ja nuorimman tytön kans otin asian puheeksi kun huomasin samoja oireita.
Et jos pääset Lastenlinnan asiaaksi niin siellähän tutkitaan kaikki mahdolliset meilläkin on neurologin luona käyty kuulo tutkittu näkö tutkittu otettu verikokeita suunniteltiin pään kuvausta löytyykö sieltä jotain ja suunnitteilla oli lycra pukukin joka tukee vartaloa.
Mutta itse sitten lähti liikkeelle ja kaikkia pään kuvauksia ja pukuja ei tarvittukkaan..
Mutta vuoden välein siellä käydään ja lääkärissä ja puheterapeutilla.
Nyt saatiin 20 kertaa toimintaterapiaa hahmotus vaikeuksiin ja on todettu että kielellinen kehitys on ikäistään jäljessä vähän..
Ja kotona kiinnitin huomiota karsastukseen ja neuvolasta saatiin lähete silmälääkäriin ja nyt saatiin silmälasit karsastuksen hoitoon peittohoitoa.
Mutta jos sua kiinnostaa vaihdella ajatuksia.. tai tukea tarviit niin laita meiliä niemiki@gmail.com
Kiitos khf kun kirjoittelit meille :hug: . Laitan sun osoittees sähköpostiini, tulee varmaankin kirjoiteltua kuulumisia ja kun hommat lähtevät etenemään meidän kohdalla, niin tulee varmaan kaikenlaisia kysymyksiä mieleen tutkimuksista ja asioista..
Sitten kuten otsikkokin sen kertoo niin pikku ukko on lähtenyt ryömimään!! Reilu 11kk siihen meni, mutta nyt herra ryömii.. Ei tosin kovin pitkiä pätkiä viitsi mennä, varsinkaan kun äiti on paikalla näkemässä.
Sitten kuten otsikkokin sen kertoo niin pikku ukko on lähtenyt ryömimään!!
Reilu 11kk siihen meni, mutta nyt herra ryömii.. Ei tosin kovin pitkiä pätkiä viitsi mennä, varsinkaan kun äiti on paikalla näkemässä.Terve taas. No, eilen olimme 1-v nla:ssa. Otin nämä kehitys-asiat puheeksi ja terkkari soitteli sitten nla-lääkärille josko hän haluaisi katsoa poikaa jo ennen seuraavaa virallista lääkäri-nlaa 1v2kk.. Tohtori oli sitä mieltä, että taitaa olla hyvä jo tässä kohtaa tarkistella tilannetta. Siis saimme ajan loppukuulle.. Nyt sitten odotellaan vähän jännityneinä, miten asiat lähtevät tästä etenemään. :/
lumihiutale leijailee
Meidän pojat opettelivat kävelemään vasta yli 2vuotiaina ja alkoivat puhumaan myöhään. 2viikon päästä 4v täyttävä puhuu vaan muutamia sanoja ja pienen pieniä lauseita.
Hei.Kirjoitan meidänkin neidin tilanteesta.Meillä tyttö nyt 1v 6kk ja hän oppi nousemaan pystyyn pari kuukautta sitten.Tyttö oppi konttaamaan vasta 1v 4kk iässä ja ei oikeastaan ryöminyt ollenkaan.Tytöllä on korjattu suulakihalkio ja hänellä on sydänvika.Jumppari on käynyt vajaan vuoden ikäisestä 1krt/vko ja käy niin kauan kunnes tyttö oppii kävelemään.
Puheessa on viivettä sen verran,että mitään sanoja ei vielä tulee,kovasti koettaa tuottaa puhetta.
Puheessa on viivettä sen verran,että mitään sanoja ei vielä tulee,kovasti koettaa tuottaa puhetta.
lumihiutale leijailee
meillä täyttää toinen poika 16 päivä 4v ja puhuu vaan muutamia sanoja, vaikka muuten vaikuttaa tajuavan kaiken puheen.isoveli oli samanlainen
Hienoa kun kirjoittelette!
Meillä hommat etenee. Ens viikon tiistaina mennään neurologille ja fysiatrian polille. Kovasti jo jännittää tuleva koitos. :/
Meillä edelleen vain ryömitään. Nykyään ukko kyllä yrittää kiskoa itseään esim. sängyn reunasta ylöspäin, mutta jalat eivät ole vielä mukana operaatiossa, eli ei seisomaan pääse.
Puhe edelleen sellasta pienten vauvojen jokellusta. erilaisia äänen korkeuksia ja kovuuksia harjoitellaan , mutta eniten olen huolissani tuosta ymmärryspuolesta, kovin on suppea "sanavarasto" sanoista jotka kaveri ymmärtää. No, eiköhän se siitä sitten kasva jossain vaiheessa.
Odotan kyllä kovasti että pikku-mies alkaa kävellä, hän kun painaa 14kg, niin on hartiat mammalla kovilla, kun häntä kantelee
Meillä hommat etenee. Ens viikon tiistaina mennään neurologille ja fysiatrian polille. Kovasti jo jännittää tuleva koitos. :/
Meillä edelleen vain ryömitään. Nykyään ukko kyllä yrittää kiskoa itseään esim. sängyn reunasta ylöspäin, mutta jalat eivät ole vielä mukana operaatiossa, eli ei seisomaan pääse.
Puhe edelleen sellasta pienten vauvojen jokellusta. erilaisia äänen korkeuksia ja kovuuksia harjoitellaan , mutta eniten olen huolissani tuosta ymmärryspuolesta, kovin on suppea "sanavarasto" sanoista jotka kaveri ymmärtää. No, eiköhän se siitä sitten kasva jossain vaiheessa.
Odotan kyllä kovasti että pikku-mies alkaa kävellä, hän kun painaa 14kg, niin on hartiat mammalla kovilla, kun häntä kantelee
Meillä on tyttö 1v 4kk, joka on n. kuukauden kontannut, sitä ennen ei juuri liikkunut. Tytöllä on ollut keuhkoissa ongelmia eli se on vaikuttanut jaksamiseen, myös pään MRI-kuvissa oli poikkeavuuksia, jotka viimeisimpien lääkärien mielestä eivät kuitenkaan ole kovin merkittäviä... Puhetta ei tule, ei edes kunnon jokeltelua enkä ole varma siitä ymmärtämispuolestakaan aina... pieniä kehotuksia (esim. "ota muki omaan käteen") ymmärtää, mutta pitemmät tarinat menee ihan ohi. Kirjoista ei ole yhtään kiinnostunut sen enempää katsomaan kuin kuuntelemaankaan. Että hitaasti, hitaasti täälläkin mennään... Niin ja meillä painoa on 7,9 kg ja pituutta 70 cm eli pieni kirppu täällä pinnistelee.
:hug: mulla pojalla todettu kehitysviivästymä vuonna 91,jolloin itse otin asiasta puheen neuvolassa pojan ollessa n.puolivuotias....epäily heräsi,kun oli kovin itkuinen ja mielestäni veltompi kuin isosiskonsa aikoinaan.kävelemään oppi n.2v ja pottaharjoittelut kestivät n.5v :headwall: puhetta ei tule vieläkään :'(
Meidän tytöllä on painoa 8,5 kg ja pituutta 79cm,että ei meilläkään mikään iso lapsi ole.Minkä kokoinen teidän lapsi oli syntyessä?Alkuperäinen kirjoittaja höpönalle:Niin ja meillä painoa on 7,9 kg ja pituutta 70 cm eli pieni kirppu täällä pinnistelee.
Meidän tyttö oli 4010 g ja 53cm
:heart:
Kirjotanpa nyt tänne,kun selvästi meidän tytön kehitys on mennyt eteenpäin
Kokoajan tyttö on pystyssä millon mitäkin vasten ja menee kävellen taaperokärryn kanssa(on vielä aika huteraa) :heart: Ikää on nyt 1v 7kk.Kovasti kun seisoo tukea vasten,irrottaa toisen käden ja seisoo huomaamattaan melkein ilman tukea
Kokoajan tyttö on pystyssä millon mitäkin vasten ja menee kävellen taaperokärryn kanssa(on vielä aika huteraa) :heart: Ikää on nyt 1v 7kk.Kovasti kun seisoo tukea vasten,irrottaa toisen käden ja seisoo huomaamattaan melkein ilman tukea
Heippa hei pitkästä aikaa. Meitillä on ollut melkoista "äksonia" sitten viime kirjoitteluni jälkeen.
Marras-joulukuun vaihteessa pikku miehemme sairastui todella vakavasti, verenmyrkytys / aivokalvontulehdus :'( 2vko:a oltiin sairaalassa. Paljon oli onnea matkassa ja pikku mies selvisi hengissä =)
Kehitys puolella ollaan edelleen ryömimis kohdassa, ikää ukolla nyt 1v3kk. Fysioterapiassa käydään viikottain ja neurologin seurannassa kuukausittain. Magneettikuvat otettu päästä, lähinnä olleen aivokalvotulehduksen takia. Ei mitään löydöksiä!
Laittelen kuulumisia taas kun kerkiän. Aloitin työt joulukuussa ja tää arjen pyörittäminen on taas niin kovin kiiruista!
Hyvää kevättä kaikille :hug:
Marras-joulukuun vaihteessa pikku miehemme sairastui todella vakavasti, verenmyrkytys / aivokalvontulehdus :'( 2vko:a oltiin sairaalassa. Paljon oli onnea matkassa ja pikku mies selvisi hengissä =)
Kehitys puolella ollaan edelleen ryömimis kohdassa, ikää ukolla nyt 1v3kk. Fysioterapiassa käydään viikottain ja neurologin seurannassa kuukausittain. Magneettikuvat otettu päästä, lähinnä olleen aivokalvotulehduksen takia. Ei mitään löydöksiä!
Laittelen kuulumisia taas kun kerkiän. Aloitin työt joulukuussa ja tää arjen pyörittäminen on taas niin kovin kiiruista!
Hyvää kevättä kaikille :hug: