Minulla 3 kokemusta suunnitellusta sektiosta. Kaikki samassa sairaalassa mutta eroja oli
Eka 6 vuotta sitten.
Sairaalaan klo 7. leikkauspäivän aamuna. Edellisenä päivänä ei saanut neljän jälkeen syödä enää mitään kiinteää ja yhdeksän jälkeen ei enää edes juoda. Ei edes vesi tilkkasta.
Aamulla sairaalassa odoteltiin n. tunti. Sitten päästiin mieheni kanssa yhdessä vaihtamaan vaatteita. Sen jälkeen mieheni jäi käytävään odottelemaan ja minulle laitettiin kanyyli ja katetri ja ajeltiin vähän karvoja pois.
Mies tuli kanssani odottelemaan saliin pääsyä - minä makoilin 'käyrällä' tämän ajan.
N. 1½ tuntia odoteltiin kunnes kätilö vei minut leikkuriin. Leikkurissa minut puudutettiin ( spinaali ) ja kätilö sillä välin haki vauvalle lämpökaapin ja isän synnytysosastolta paikalle.
Kun isä oli paikalla ja minä hyvin puutunut niin aloitettiin leikkaus. Vauva oli ulkona muutamassa minuutissa.
Vauvaa näytettiin minulle vilaukselta ja sitten isä lähti 'pyyhkimään' vauvaa. Sen jälkeen isä vielä tuli vauva kapaloituna vauvaa minulle näyttämään ja kätilö otti meistä valokuvia. En saanut vauvaa rinnalle missään vaiheessa kuitenkaan vaan siihen ihan liki, posken viereen
Isä, vauva ja kätilö lähtivät synnytysosastolle vauvaa punnitsemaan ja pesemään. Minut ommeltiin kasaan ja pääsin heräämöön.
Heräämöstä sitten parin tunnin päästä osastolle missä isä ja vauva odottelivat.
Sain riisivelliä ja mehua. Seuraavana aamuna vasta sai nousta ylös sängystä ja pääsi suihkuun.
Toinen tehtiin vajaa 3 vuotta sitten.
Samat toimet edeltävänä päivänä ja samaan aikaan piti olla sairaalassa kuin ekallakin kerralla. Pääsin toimenpiteisiin nopeammin ja puin vaatteet itselleni yksin, ilman miestäni. Mies vaihtoi omat vaatteensa myöhemmin. Myöskin samat toimenpiteet muuten paitsi että tällä kertaa karvoja ei ajeltu.
Samat systeemit leikkuriin mennessä ja siellä myös. Leikkaus kesti vähän edellistä kertaa pidempään koska yksi leikkaus oli jo tehty ja arpikudosta oli tullut. Lääkäri leikkasi vahingossa valtimon ( vai laskimon, en muista
) ja vuosin aika paljon verta. Vauva näytettiin taas heti minulle ja sen jälkeen menivät kapaloimaan. Tulivat sitten taas isän ja kätilön kanssa minua leikkaussaliin moikkaamaan ja saatiin valokuvia.
Isä ja vauva lähtivät synnytysosastolle ja minä taas heräämöön. Heräämöstä pääsinkin isän ja vauvan luo synnytysosastolle ja tämä oli aivan mahtava juttu!!
Sain vauvan vaippasiltaan ihan kylkeeni kiinni, kainaloon nukkumaan ja siirryimme sitten n. tunnin päästä osastolle koko perhe yhdessä, vauva koko ajan kainalossani
Ihan mahtavaa!!!
Tälläkin kertaa sain velliä ja mehua yms. syötävää ja nälkä onkin tässä vaiheessa ollut jo kova. Seuraavana aamuna pääsin sitten ylös sängystä
Kolmannesta kerrasta on aikaa ½ vuotta vasta.
Samat ohjeet kuin edelliselläkin kerralla. Ja samat ennakoivat toimet - paitsi että tällä kertaa käytössä oli myös tukisukat joita ei aikaisemmin ollut.
Leikkaus meni samalla tavalla kuin aiemmat ja kun vauva oli kapaloitu niin sain vauvan hetkeksi köllöttelemään rinnan päälle
Isä ja kätilö lähtivät osastolle ja kun minä pääsin heräämöön niin sain tiedon että vauva onkin joutunut teholla hengitysvaikeuksien vuoksi.
Heräämöstä minä pääsin sitten osastolle ja isä tuli sinne kätilön kanssa kertomaan tilanteesta.
En saanut siis vauvaa viereeni ja se tilanne oli jotenkin ihan kauhea. Itketti, pelotti, harmitti, väsytti, oli kipuja... Kertakaikkiaan kokonaisuudessaan kurjat muistot siitä hetkestä ja niistä tunteista.
Tällä kertaa sitten sainkin luvan jo illalla nousta sängystä ja kätilö vei minut vauvaa moikkaamaan teholle. Pääsin koskettamaan vauvaa joka oli nasaalissa teho-osastolla.
Seuraavana aamuna sitten sain katetrin pois ja pääsin suihkuun
