Tääh, miks mulle sanottiin, että seuraavana päivänä saa vasta nousta seisomaan?
Voi olla sitten, että tuo 4 yötä on vaan ensimmäisille.
Tääh, miks mulle sanottiin, että seuraavana päivänä saa vasta nousta seisomaan?
Voi olla sitten, että tuo 4 yötä on vaan ensimmäisille.
S
"Satu"
Vieras
Itselläni ei ollut kyllä suunniteltu vaan kiireellinen. 5vkoa vierähti sairaalassa kun niin huonossa kunnossa. ja sektio tehtiin koska istukassa blokki ja lapsi hyvin pieni. Lisäksi oma elimistöni ei enää kestänyt. Itse leikkauksesta en ehtinyt juuri tajuta koska kaikki tapahtui niin nopeasti.
Eri sairaaloilla on tosissaan erilaiset käytännöt (asutaan ruotsissa ja täällä tunnutaan satsaavan paljon mm. siihen ettei vauvaa pidetä äidistä yhtään erossa jos ei ole ihan pakkotilannetta) ja tietty riippuu myös äidin ja vauvan voinnista. Esikoinen syntyi kiireellisellä sektiolla ja silloin vauvan vointi ei ollut yhtä hyvä, siksi hän joutui heti leikkausalista veireiseen huoneeseen lääkärin hoiviin ja vähän myöhemmin minun mennessä heräämöön jäi isän kanssa kätilön valvonnan alle. Silloin sai mm odotella vähän kauemmin ylösnoudeminen kanssa, vauvan syntyi viidenpintaan illasta ja siinä kahden, koleman maissa nousin eka kerran hetkeksi seisomaan ja seuraavana aamuna sitten ylös ja suihkuun. Silloin sanottiin että sairaalassa on pakko olla vähintään se 3vrk, minkä tuossa kyllä vaati jo ihan se lapsen tuttipullolle opettaminenkin. Ihan hyvin ja kivuttomasti sekin sektio meni, mutta kun kuopuksen kanssa kaikki oli "täydellistä" niin siihenkin tuli jo pieni ero.
Tuosta ylösnousemiseztsa sanottiin kanssa että mitä pikemmin pääsee ylös ja liikkeelle sen helpommin toipuminen sujuu. Ei teitenkään mitään riuhtomisia eikä extreme-temppuja, kaikki nousemiset varovaisesti ja ohjeiden mukaan, liikkuminenkin rauhallista jne, tosin ei siinä nyt ollut edes tarvetta juoksennelle mihinkään.
Kipulääkettä sain heräämössä vielä suoneen jotain vahvempaa, mutta osastolla pärjäsi sitten ihan listalääkkeillä. Todellakin, imetyksen harjoittelu teki kipeää mutta leikkauskivuista selvisi huomaqttavasti pienemmällä (sellaista hassua tunnetta ja pientä nippailua mihin nyt en normaalistikaan mitään lääkettä kaipaa). Kahden noin helposti menneen sektion jälkeen kyllä vähän jännitän tätä kolmatta, eli mahtaako nyt kaikki sitten kostautua korkojen kanssa...
Viimeksi muokattu:
Nii varmast on paljo sairaalakohtasia eroja ja ihmisis on eroja toipumisen kannalta ja ohjeis ja kaikes.
Miulkii nuo 2 ekaa oli molemmat kiirellisii sektioita, ja ekal kerral oli huonekaverina kans sektioitu äiti, ja hää oli tosi kipee. Kovast ihmetteli ja kummasteli et kui miä pääsen sängyst ylös ku hää on ja pari päivää vaa maannu ku ei pääse liikkumaan, niin koski kovasti.
Yskiminen ei oo muute kivaa sektion jälkeen!!
Ekan aikana iski pien flunssa ja yskitti, tyynyllä piti mahaa painaa kun yskitti, ja silti teki pahaa. Mut sillonkii koski vain yskiessä.
En muista minkä sektion jälkeen miule sanottiin että kun suoli rupee toimimaan, pääsee kotiin. ennempää ei. Onks sekii yleine käytäntö?
Kyl se kolmas menee ihan varmast hyvin!! Tsemppiä!
Miulkii tuntu et joka kerta oli helpompaa, ja joka kerta pääsin aikasemmi kotiin.
Enää ei meile vauvoja tuu
Miulkii nuo 2 ekaa oli molemmat kiirellisii sektioita, ja ekal kerral oli huonekaverina kans sektioitu äiti, ja hää oli tosi kipee. Kovast ihmetteli ja kummasteli et kui miä pääsen sängyst ylös ku hää on ja pari päivää vaa maannu ku ei pääse liikkumaan, niin koski kovasti.
Yskiminen ei oo muute kivaa sektion jälkeen!!
Ekan aikana iski pien flunssa ja yskitti, tyynyllä piti mahaa painaa kun yskitti, ja silti teki pahaa. Mut sillonkii koski vain yskiessä.
En muista minkä sektion jälkeen miule sanottiin että kun suoli rupee toimimaan, pääsee kotiin. ennempää ei. Onks sekii yleine käytäntö?
Kyl se kolmas menee ihan varmast hyvin!! Tsemppiä!
Miulkii tuntu et joka kerta oli helpompaa, ja joka kerta pääsin aikasemmi kotiin.
Enää ei meile vauvoja tuu
Nii varmast on paljo sairaalakohtasia eroja ja ihmisis on eroja toipumisen kannalta ja ohjeis ja kaikes.
Miulkii nuo 2 ekaa oli molemmat kiirellisii sektioita, ja ekal kerral oli huonekaverina kans sektioitu äiti, ja hää oli tosi kipee. Kovast ihmetteli ja kummasteli et kui miä pääsen sängyst ylös ku hää on ja pari päivää vaa maannu ku ei pääse liikkumaan, niin koski kovasti.
Yskiminen ei oo muute kivaa sektion jälkeen!!
Ekan aikana iski pien flunssa ja yskitti, tyynyllä piti mahaa painaa kun yskitti, ja silti teki pahaa. Mut sillonkii koski vain yskiessä.
En muista minkä sektion jälkeen miule sanottiin että kun suoli rupee toimimaan, pääsee kotiin. ennempää ei. Onks sekii yleine käytäntö?
Kyl se kolmas menee ihan varmast hyvin!! Tsemppiä!
Miulkii tuntu et joka kerta oli helpompaa, ja joka kerta pääsin aikasemmi kotiin.
Enää ei meile vauvoja tuu
Kiitos! =) Toivottavasti juu menee kaikki taas hyvin. Sinänsä ei nyt ole kyllä ainakaan näin etukäteen ajatellen samanlaista kiirettä kotiin kun aiemmilla kerroilla. Nyt on vähän vaativammat lapset odottamassa kotona ja kun heitä ei saa vielä nostellakaan jne niin tällä hetkellä tuntuu että voisin ihan mielelläni ensin rauhassa lepäillä sairaalalla sen neljäkin yötä ja vain tutustua vauvaan. Mutta saa nähdä mikä on mieli sitten kun on tosipaikka edessä, mitä aiemmilta sairaalassaoloilta on jäänyt mieleen niin aina on ollut kiire päästä mahdollisimman pian kotiin vaikkei mitään järjellistä syytä ole ollutkaan.
Viimeiseksi taitaa meilläkin tämä vauva jäädä, siksi vähän ristiriitaisin tuntein odottelen pienen syntymää...
