Kysyin mieheltä, että koskas me mennään naimisiin ja vastaus oli että ehkä 10v päästä

[Ldlcohph]

Meillä menee siis tosi hyvin ja tämä vastaus sai mut vähän hämilleen. Mies ei ole avioliitosta niin innoissaan koskaan ollut KUN SE EI MUUTA MITÄÄN.

Mutta kyllä aika moni nainen naimisiin haluaa, myös minä. Ja onhan se ihan yhteisen asunnonkin ostamisen kannalts fiksua.

En viittis painostaakkaan, mutta kyllä mä haluaisin edes mennä kihloihin, eipä taida miehen 10veekään olla totta eli en pääse naimisiin, yhteinen päätös ollaan tehty ettek yhteisiä lapsia tehdä, eli mä en saa miehen kanssa mitään

Mitähän tässä ajattelis? Mulle on hyvin tärkeää naimisiin meno ja yhteinen sukunimi. Eikä olla mitään ihan teinejä enää joten...

 

["plop"]

Me käytiin siksi maistraatissa pikaisesti vihillä, kun ei naimisiin meno mitään muuta, mutta tuo juridista turvaa

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Jos miehen mielestä naimisiinmeno ei muuta mitään ja avopuoliso haluaa mennä naimisiin, niin silloinhan pitäisi ilman muuta mennä naimisiin. Miehelle asia siis neutraali, naiselle tärkeä. Miksi ihmeessä mies asiaa vastustaa?

 

["A.p"]

Niin ja mä en ees haluais kirkkohäitä. Pienet juhlat suvulle ja ystäville

Molemmilla pieni suku

 

[Joxu]

Teillä ei vaan ole samat unelmat ja toiveet. Haluatte parisuhteelta eri asioita, mieti oletko valmis luopumaan omista unelmista ja toiveista?? Ootko valmis luopumaan noista unelmista ja toiveista miehes takia?

Mä haluan myös ite mennä naimisiin mieheni kanssa, mutta en vielä. Meille on tapahtunu paljon asioita lyhyessä ajassa, joten on hyvä jättää jotain hohtoa vielä odottamaan tulevaa . Me muutettiin yhteen n. 3kk:den seurustelun jälkeen, reilu vuosi eteenpäin mentiin kihloihin ja vuosi kihlauksesta, niin tytär synty . Toiveissa mulla myöskin toinen lapsi, sille mies asetti aika rajan, että katotaan 10v päästä. Ite kuumeilen kovasti, mutta ei auta. En ala painostaa, luotan siihen että miehellä vielä mieli muuttuu, ollaan kuitenkin melko nuoria vielä .

En voi muuta sanoa, kuin että mieti mistä asioista olet valmis luopumaan ja onko se kannattavaa.

 

["A.p"]

No me ei olla ees kihloissa ja jos miehestä kiinni ni tuskin mennäänkään. Eli mitään hohtoa ei ole enää luvassa kun yhdessäkin jo asutaan.

Mies tuskin muistaa asiaa edes 10v päästä.

Yhteenmuuttokin oli yhtä showta, mies on 100% varma kuitenkin että minä olen se oikea

 

[PinaColada]

Jos ei lapsia edes suunnitella, miksi ostaa edes omaa asuntoa? Kenelle sen sitten perintönä annatte kun teistä aika jättää? Pitkäkyntisille sukulaisille jotka sitten riitelee kuka saa mitänkin asunnosta. Itselläni ei ole perhettä eikä tule, sen olen tiennyt nuoresta pitäen ja siksi en omaa asuntoa ole koskaan edes harkinnut.

 

["A.p"]

Kummallakin on entisestä suhteesta lapsia

 

["jas"]

onko teillä lapsia kummallakaan

 

[Micosa]

Jos ei lapsia edes suunnitella, miksi ostaa edes omaa asuntoa? Kenelle sen sitten perintönä annatte kun teistä aika jättää? Pitkäkyntisille sukulaisille jotka sitten riitelee kuka saa mitänkin asunnosta. Itselläni ei ole perhettä eikä tule, sen olen tiennyt nuoresta pitäen ja siksi en omaa asuntoa ole koskaan edes harkinnut.

No kerkeehän sen asunnon myymään vielä ennen kuolon tuloa. Ja vaikka matkustella tai muuten nauttia elämästä myöhemmin.
Suoraan sanottuna omituinen juttu ettei asuntoa voi omaksi ostaa vaikkei lapsia tekisikään.

 

[PinaColada]

[QUOTE="A.p";25989233]Kummallakin on entisestä suhteesta lapsia[/QUOTE]

Eli kahden suvun lapset sitten tappelee kenelle kuuluu mitäkin. Itse tappelin äitini omaisuudesta kun meni vanhemmalla iällä uudelleen naimisiin ja miehen tytär ei ollut niitä huumorintajusempia ja helpompia ihmisiä. Enpä haluis sitä taistelua enää käydä läpi. Meni myymään talonkin ilman lupaa vaikka minulla oli puolet päätösvallasta talon myyntiin. No ehkä niitä helpompiakin sisarpuolia on tietty olemassa ja asiat saadaan sovittua fiksusti.

 

["A.p"]

Eli kahden suvun lapset sitten tappelee kenelle kuuluu mitäkin. Itse tappelin äitini omaisuudesta kun meni vanhemmalla iällä uudelleen naimisiin ja miehen tytär ei ollut niitä huumorintajusempia ja helpompia ihmisiä. Enpä haluis sitä taistelua enää käydä läpi. Meni myymään talonkin ilman lupaa vaikka minulla oli puolet päätösvallasta talon myyntiin. No ehkä niitä helpompiakin sisarpuolia on tietty olemassa ja asiat saadaan sovittua fiksusti.

Miten tähän vaikuttaa se, että ollaanko naimisissa vai ei?

Siis sitten kun joskus meistä aika jättää? Tai siis jommasta kummasta

Periikö puoliso ensin ja lapset sitten vai miten se menee

 

[........................]

[QUOTE="A.p";25989295]Miten tähän vaikuttaa se, että ollaanko naimisissa vai ei?

Siis sitten kun joskus meistä aika jättää? Tai siis jommasta kummasta

Periikö puoliso ensin ja lapset sitten vai miten se menee[/QUOTE]

En ole asiantuntija, mutta eikö se mene niin, että jos yhdessä ostatte avoliitossa asunnon ja sun mies kuolee, niin sun miehen lapset perii sen miehen osuuden asunnosta. Eli sitten omistat yhteisen asunnon miehen lasten kanssa, joihin sinulla ei ole mitään biologista yhteyttä.

 

["A.p"]

Entä jos oltais naimisissa niin mites sit

 

[Micosa]

En ole asiantuntija, mutta eikö se mene niin, että jos yhdessä ostatte avoliitossa asunnon ja sun mies kuolee, niin sun miehen lapset perii sen miehen osuuden asunnosta. Eli sitten omistat yhteisen asunnon miehen lasten kanssa, joihin sinulla ei ole mitään biologista yhteyttä.

Onhan ne avioliitossakin perijöitä (miehen lapset)eli puntit tasan.

 

["vieras"]

[QUOTE="A.p";25989371]Entä jos oltais naimisissa niin mites sit[/QUOTE]

Sinä perisit miehen

 

[Micosa]

[QUOTE="vieras";25989386]Sinä perisit miehen[/QUOTE]


Perintöoikeus ja perinnönjako

 

["A.p"]

Onhan ne avioliitossakin perijöitä (miehen lapset)eli puntit tasan.

Mutta enkös minä peris myös jotakin?

 

[........................]

Jos olisitte naimisissa, niin miehen kuollessa saisit hallita ja asua ihan normaalisti yhteistä asuntoa, lapset pääsisivät tappelemaan siitä vasta sinun kuoltuasi.

 

["A.p"]

No se ja sama. Ajattelin vain että miten mahtaa mennä, että onko mitään "rahallista" merkitystä avioliitolla

En mä halua et lapsemme tai kukaan joutuis tappelemaan mistään jos joku kuolisi

 

[käsittääkseni]

no jos te olisitte naimisissa niin se menis niin, että sulla on oma 50 pros. osuus omaisuudesta, ja puolet (25 pros) miehen omaisuudesta. miehen lapset jakais sen lopun 25 pros.
naimisissakin voi tehdä lakimiehen luona sopimuksen, että kun puoliso kuolee, on toisella puolisolla oikeus jäädä asumaan yhteiseen kotiin. ts. lapset eivät voi vaatia pesän jakamista

 

["vieras"]

Mieheni ei ollut kiinnostunut naimisiinmenosta,koska naimisissaololla, häillä yms ei hänelle mitään merkitystä. Jollain lailla kai sitten hänet painostin(?? )vuosien yhdessäolon jälkeen, yhteinen omaisuus, perintöasiat ym.
Jonkun riidan yhteydessä sitten sanoi minulle todella rumasti naimisissaolosta, jonka jälkeen olen aktiivisti unohtanut naimisissaolomme, hääpäivämme ja sormuksen olen piilottanut. Yhdessä silti ollaan ja näin kai jatketaan.

 

[no on]

[QUOTE="A.p";25989417]No se ja sama. Ajattelin vain että miten mahtaa mennä, että onko mitään "rahallista" merkitystä avioliitolla

En mä halua et lapsemme tai kukaan joutuis tappelemaan mistään jos joku kuolisi[/QUOTE]

erittäin paljon merkitystä.
olen avoliitossa puolisoni kanssa. rakensimme yhdessä omakotitalon, josta velka on puoleksi. jos mieheni kuolee, puolet tästä minun kodista menee hänen lapsillensa..
jos olisimme naimisissa, lasten osuus olisi yht. 25 pros. ja minulla silloin siis 75 pros.

 

["eeee"]

mun mieskään ei ilmeisesti halua naimisiin syytä ei sano. no jos jokus sattuukin kosimaan aijon vastata kieltävästi. Saapahan tuntea miltä tuntuu....

 

[PinaColada]

Jos ei asunto ole ongelma niin kannattaa huomioida myös jos avopuoliso sitten kuolee ettei leskeneläkettä makseta leskeksi jäännelle avopuolisolle. Jotain muitakin rajotuksia tuossa leskeneläkkeessä oli, mut ei tuu heti mieleen No onnea tulevaan teette sitten miten haluatte