H
hmph
Vieras
Maailmassa lisääntyy niin moni kurja, joka ei ole millään muotoa ansainnut saada yhtään ainutta lasta.Alkuperäinen kirjoittaja äiti yhdelle:
Minusta se on niin kerpeleen väärin.
Minusta se on niin kerpeleen väärin.
V
ve-la
Vieras
Hyvä kysymys, miksi kaikkien pitäisi lisääntyä kun maapallo ei kykene elättämään nykyistäkään väestömäärää, ja se on edelleen kasvussa. Mun ratkaisuni ei kuitenkaan ole ekologinen vaan se että sisälläni en halua omaa lasta. Itsekäs ratkaisu tietysti, kuten myös lasten hankinta.
V
ve-la
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ...:
Mä lähdin jo tuolle tielle kotoa muutettuani, muutin myös yhteen silloisen poikaystävän kanssa ja olimme kihloissa. Olin hyvää vauhtia menossa samaan putkeen. Kunnes tajusin että se putki on mulle helvettiä.
M
muuli
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ve-la:
...niin kait jokainen saa päättää vielä miten elää elämänsä täällä.
V
ve-la
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kikka74:
Totta, olen vaihtanut työpaikkaa sen jälkeen siis, aikaisemmassa työssä sitä en tarvinnut, mutta tätä työtä varten se piti hankkia. Sen saa siis tulostettua netissä, ei tarvitse kuin allekirjoittaa ja rikosrekisteri tuli muutamassa päivässä postissa mulle kotiin. Se on sinällään hassu kun siinä kerrotaan ne rikokset mihin ei ole syyllistynyt ;D
V
vieras
Vieras
Onnittelen sinua siitä että tiedät mitä haluat elämässäsi! Joudutko paljon selittelemään valintaasi? Minulla on myös yksi ystävä joka on vela ja ymmärrän kyllä täysin hänen päätöksensä olla hankkimatta lapsia. Itselläni on yksi lapsi ja haluaisin toisen, mutta en yhtään ihmettele sitä ettei joku halua lapsia ollenkaan, mitä itsekästä siinä muka on?? Mielestäni lasten hankkiminen tai hankkimatta jättäminen ovat ihan yhtä itsekkäitä tekoja, itsehän jokainen päättää mikä kullekin parhaiten sopii.
V
ve-la
Vieras
En ole hirveästi joutunut selittelemään valintaani, sinkkuna pysyminen varmasi auttaa tässä asiassa! Jos olisi naimisissa, uskoakseni joutuisin selittelemään enemmänkin, tai ainakin painostusta olisi enemmän. Minä taas en ole kokenut lainkaan painostusta, ennemmin painostusta että pitäisi hankkia parisuhde (mitä en myöskään halua). Sen jälkeen varmaan alkaisi sitten painostus lapsentekoon, mutta onneksi kohta ikä tekee tehtävänsä.
Työssäni kohtaan myös vela-naisia,työtovereita siis ja olen huomannut,että olemme välillä kasvatus asioissa kuin eri planeetoilta. Ja myös kun on lapsia,voi ajatella ja ehkä ymmärtää enemmän vanhempia kun mietiskelevät uhmaikäisten kohtauksia ym.. Olla niinkuin vertaistukena,kun kasvattunut itse lapset myös. Siis asennoituu toisella tavalla.
H
hiia
Vieras
V
vieras
Vieras
Mä olen sisimmässäni ikuinen "wanna-be" ve-la. Kuitenkin eräänä heikkona hetkenä kuvittelin et lapsi oli vastaus mun senhetkiseen huonoon tilanteeseen. Ja kuten arvata saattaa, pieleen meni. En kaipaa hälinää, vastuuta, oman tilan menetystä, rutiineja, rajoituksia, ikuista rahapulaa, yövalvomisia, nuhia, korvatulehduksia, kakkavaippoja, aikaisia kotiintuloja. Odotan kärsimättömästi aikaa jolloin lapset on niin isoja etteivät tarvitse jatkuvaa palvelua ja valvontaa 24/7.
V
ve-la
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja kikka74:
Lapsettomuus tuo tietyn ulkopuolisuuden. Välillä se on hyvä (objektiivisuus eikä tuputa omia kokemuksia) ja välillä taas huono (ei voi antaa vertaistukea). Omien työkavereiden kanssa en ole huomannut eroa, ja suurimmalla osalla heistä on lapsia.
V
ve-la
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja hiia:
Emme ole asiasta varsinaisesti keskustelleet, mutta ei mitään kommenttia sieltä koskaan ole tullut, ei sen suhteen että pitäisi hommata mies eikä sen suhteen että pitäisi hommata lapsia. He ovat kuitenkin isovanhempia ja vaika olisin ainoa lapsi, ei sen takia voi lapsia tehdä että tekee vanhemmistaan isovanhempia.
V
ve-la
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tuo on tapahtunut monelle muullekin. Jos elämä ei ole kunnossa, ei lapsi sitä elämää autuaaksi tee. Kuten ei tee lapsettomuuskaan. Ensin elämä kuntoon, sitten vasta voi tehdä järkeviä ratkaisuja isoissa elämäänsä koskevissa kysymyksissä.
V
vieras
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ve-la:
Mulla oli siis päällisin puolin kaikki kunnossa. Työ, uusi okt, ystävät, sisarukset, mies. Vaan tuo suhde mieheen alkoi olla senverran laimea, et ajattelin "pelastaa" tilanteen. Tosin mun ratkaisu siihen ongelmaan oli ehkä huonoin mitä siinä tilanteessa voi tehdä. Suhde voi entistä heikommin ja tunnen olevani vankilassa ja täydellisen epäonnistunut ja onneton, masentunutkin.
V
ve-la
Vieras
^Mun ystäväni on tehnyt samoin. Ero tuli kun lapsi oli vielä vauva. Jos parisuhde on huono, ei se lapsi sitä taida pelastaa. Itse asiassa mun yhden ystäväni vanhemmat ovat tehneet kolme lasta; ensimmäinen oli vahinko, toinen (ystäväni) tehtiin vahingon seuralaiseksi ja kolmas pelastamaan avioliitto. He erosivat kolmannen ollessa vuoden ikäinen. Yllätys!
Alkuperäinen kirjoittaja ve-la:
Minäkin uskon tuohon objektiivisuuteen kun ei tuo työhön omia näkemyksiä jne vaan voi "ulkopuolisena" nähdä tilanteet laajmminja avoimemmin.
Hyvä ystäväni on suurinpiirtein samassa tilanteessa, eli työskentelee lasten kanssa eikä ole oikeastaaan koskaan halunnut lapsia. Nuorena kuvitteli että joku päivä se vauvakuume iskee mutta kun sitä ei kuulunut niin n. kolmekymppisenä päätti ettei se ole häntä varten. Varsinaisesti mieli ei ole muuttunut mutta siinä neljänkympin paikkeilla tuli joku hetkellinen paniikki ja siinä mieleen ajatus lapsesta tuoreeseen ja epävarmaan suhteeseen. Myöhemmin oli sitten tyytyväinen kun palasi järkiinsä.
V
ve-la
Vieras
Ainakaan mulle ei tule mieleen että kun joku on toiminut mun lapsen kanssa niin sen pitäisi toimia toisenkin lapsen kanssa. Mun on helppo pitäytyä siinä yksilössä, ja miettiä vain ammatillisen osaamiseni kautta mikä toimisi. Eihän mulla muuta keinoa olekaan, mutta joskus vanhemmilla tuo tuntuu hämärtyvän ja peilataan omaan vanhemmuuteen ja omaan lapseen. Toinen puoli tosiaan on se, että vanhemmalle en voi antaa vertaistukea, mutta koska olen ammattilainen, se ei ole mun tehtävänikään.
G
gaila
Vieras
V
ve-la
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja gaila:
Osalla on, osalla ei. Tietääkseni yksikään ei ole tahattomasti lapseton. Pari kaveria eivät ole päättäneet haluavatko lapsia vai eivät, jokunen on vapaaehtoisesti lapseton, ja osalla sitten on lapsia. Eivätkä he ole mitenkään erityisesti siihen suhtautuneet, kuten en minä suhtaudu heihin mítenkään erityisesti siksi että heillä on lapsia. Mulle se ei ole kriteeri jonka mukaan mietin miten suhtaudun tiettyyn ihmiseen, eikä ole ystävillenikään.
B
bdt
Vieras
Eikö tule sellaista oloa että haluaisit sittenkin lapsia ja huomaat vaan että nyt on liian myöhäistä ?
V
ve-la
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja bdt:
Enpä usko. Enhän mä voi satavarmaksi taata mutta erittäin epätodennäköistä se on. Voihan se nytkin jo olla liian myöhäistä. Voihan se olla etten edes koskaan olisi voinut lasta saada. Mistäs sen tietää kun en koskaan ole raskaana ollut. Sitten vain elän sen katumuksen kanssa jos niin käy. Parempi kuitenkin katua lapsettomuutta kuin lapsiaan imho.
T
tota noin
Vieras
Mun mielestä jos nainen on nelikymppinen eikä ole miestä niin hän on silloin vanhapiika ja heillä ei yleensä ole lapsia
B
bdt
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja ve-la:
Niin kai se on . Miten vanhuuden päivät , etkö pelkää että aika käy pitkäksi ?
Tosin tähän on lääke : ystävät.
V
ve-la
Vieras
No ei ole aika käynyt pitkäksi tähänkään asti! Miten monella oikeasti vanhuuden päivillä ne lapset käy usein?? Eihän sen varaan voi laskea saati sitten että sen vuoksi tekisi lapsia! On mulla läheisiä paljon, eiköhän he käy mua katsomassa jos vielä kiinnostaa mun seura... Jos ei niin pitää vissiin vanhainkodissa hankkia uusia ystäviä 
Sitä paitsi mä olen aina viihtynyt parhaiten yksin joten mulla ei käy aika pitkäksi yksin kovin helposti.
Sitä paitsi mä olen aina viihtynyt parhaiten yksin joten mulla ei käy aika pitkäksi yksin kovin helposti.
Similar threads
- vierailija
- Aihe vapaa
