Moikka kaikille, olen ollut passiivinen, kun itsellä ei hoidot nyt päällä. Mutta pakko oli tulla kommentoimaan tuota rakon täyttämistä. Itse sain ohjeeksi, että rakko täytyy olla aivan TÄYNNÄ. Kysyin hoitajalta, että paljonkos sitä nestettä sinne edes mahtuu, kun en yhtään osannut hahmottaa, mikä olisi sopiva määrä nestettä, paljonko pitäis killittää.
No, hoitaja sanoi että ehkä pari litraa ois hyvä... Huh, huh. Kiskoin puolentoista litran pullon vettä ja odotushuoneessa vielä vähän mehua. Rakko oli räjähtää...! En kyennyt istumaan vaan hissun kissun kävelin puolikumarassa ja odotin, että eikö se huoneen ovi jo aukea! Kumman hyvin sitten kuitenkin pituusasennossa oli helppo olla ja lekuri kehui, miten helppo oli siirtää kun näki hyvin. Minskan tavoin, kyllä oli kiirus vessaan toimenpiteen jälkeen. Tällä kertaa taidan tyytyä litraan vettä... ![Iso virnistys :D :D]()
Ja vielä noista vauvauutisista täytyy kertoa toisentyyppinen kokemus. Mulla on tiivis ystäväporukka, kolme naista + minä. Kahdella heistä on jo pari lasta. Jotenkin siihen on tottunut, kun ne muksut ovat syntyneet jo ennen minun tätä hoitorumbaa. Mutta nyt vähän aikaa sitten se kolmaskin kertoi tulleensa raskaaksi... Ensin reagoin hirmuisella mustasukkaisuudella. Sain raivokohtauksen, kun en löytänyt kaupasta juuri sellaista grilliä kuin olin nähnyt kaverillani olevan. Kaverini mies kun sai aikaan sillä NIIN hyvät muurinpohjaletut... Raivosin autossa ja miesparkani yritti kuljettaa minua kaupasta toiseen grillinhakumatkalla. Voi mies parkaa... No, pari viikkoa sitten meillä oli "tyttöjen mökki-ilta" ja vähällä piti etten jäänyt pois, kun en tiennyt miten kestän raskaana olevaa ystävääni. Menin kuitenkin. Kuinka ollakaan tuo tapahtuma toi meidät yhä tiukemmin yhteen, kun koko illan kuuntelimme näiden kahden mamman valitusta lapsiperheen arjesta: Miten kamalaa se on ja miten ei ole lainkaan omaa aikaa, mitään ei ehdi harrastaa jne. jne. Olisipa heiltä tosiaan toivonut hieman hienovaraisempaa käytöstä kun yksi odottaa esikoistaan ja toinen on lapsettomuushoidoissa. No, tässä porukassa kävi nyt siis niin, että minä ja raskaana oleva ystäväni haemme lohtua toisistamme kun kumpikin haaveilemme esikoisesta, kumpikin omalla tavallaan ja haluamme laittaa luun kurkkuun näille valittaville negatiivisille mammoille. Nyt tavoitteeni on olla raskaana, ennen kuin ystäväni vauva syntyy. Jos näin ei käy, en tiedä kuinka reagoin. Se nähdään sitten. Uskon, että kaikista näistä kiemuroista huolimatta ystävyys säilyy, vuosien varrella on selvitty pahoista paikoista. Edellisen kerran koimme kriisin kun yksi näistä ystävistä sai toistuvia keskenmenoja ja toinen tuli raskaaksi samoihin aikoihin. Kaiken avain on ollut se, että jokainen saa sanoa just sen miltä tuntuu.
Voimia kaikille piinailijoille ja meille hoitoja odottaville.
Ja vielä noista vauvauutisista täytyy kertoa toisentyyppinen kokemus. Mulla on tiivis ystäväporukka, kolme naista + minä. Kahdella heistä on jo pari lasta. Jotenkin siihen on tottunut, kun ne muksut ovat syntyneet jo ennen minun tätä hoitorumbaa. Mutta nyt vähän aikaa sitten se kolmaskin kertoi tulleensa raskaaksi... Ensin reagoin hirmuisella mustasukkaisuudella. Sain raivokohtauksen, kun en löytänyt kaupasta juuri sellaista grilliä kuin olin nähnyt kaverillani olevan. Kaverini mies kun sai aikaan sillä NIIN hyvät muurinpohjaletut... Raivosin autossa ja miesparkani yritti kuljettaa minua kaupasta toiseen grillinhakumatkalla. Voi mies parkaa... No, pari viikkoa sitten meillä oli "tyttöjen mökki-ilta" ja vähällä piti etten jäänyt pois, kun en tiennyt miten kestän raskaana olevaa ystävääni. Menin kuitenkin. Kuinka ollakaan tuo tapahtuma toi meidät yhä tiukemmin yhteen, kun koko illan kuuntelimme näiden kahden mamman valitusta lapsiperheen arjesta: Miten kamalaa se on ja miten ei ole lainkaan omaa aikaa, mitään ei ehdi harrastaa jne. jne. Olisipa heiltä tosiaan toivonut hieman hienovaraisempaa käytöstä kun yksi odottaa esikoistaan ja toinen on lapsettomuushoidoissa. No, tässä porukassa kävi nyt siis niin, että minä ja raskaana oleva ystäväni haemme lohtua toisistamme kun kumpikin haaveilemme esikoisesta, kumpikin omalla tavallaan ja haluamme laittaa luun kurkkuun näille valittaville negatiivisille mammoille. Nyt tavoitteeni on olla raskaana, ennen kuin ystäväni vauva syntyy. Jos näin ei käy, en tiedä kuinka reagoin. Se nähdään sitten. Uskon, että kaikista näistä kiemuroista huolimatta ystävyys säilyy, vuosien varrella on selvitty pahoista paikoista. Edellisen kerran koimme kriisin kun yksi näistä ystävistä sai toistuvia keskenmenoja ja toinen tuli raskaaksi samoihin aikoihin. Kaiken avain on ollut se, että jokainen saa sanoa just sen miltä tuntuu.
Voimia kaikille piinailijoille ja meille hoitoja odottaville.