Heippa kaikille :wave: ja paljon onnea vauvatuneille sekä rutkasti TSEMPPIÄ loppusuoralla painiskeleville! Uskokaa tai älkää, mulla on aika hyvä kokemus nyt taustalla tosta "loputtomasta" odottelusta, mutta kyllä se näköjään lopulta palkitaan
Tässäpä meidän kertomusta eli viime lauantaina tosiaan menimme naistenklinikalle käynnistelemään yliaikaista odotustamme viikoilla 42+1. Olin heti aamusta jo ihan kärtty, kun en yhtään tiennyt, mitä tuleman pitää. Kiukkuilin myös lääkärille ja sanoin, etten suostu jäämään vkonlopuksi sairaalaan, jos tilanne ei ole äippäkontrollista muuttunut. Sovittiin kuitenkin, että tarkistetaan tilanne, ennen kuin päätöksiä tehdään.
Lääkäri teki sisätutkimuksen ja totesi, että kohdunsuu on auki 4cm ja kalvot pullistuneet eli ei muuta kuin suoraan synnytyssaliin kalvojen puhkaisuun. Meinasin itkeä ilosta, kun ei tarvinnutkaan rueta käynnistelemään (itku tulee nytkin). Saliin mentiin klo 12.05, kalvot puhkaistiin 12.25 (vettä runsaasti) ja sitten odoteltiinkin supisteluiden alkamista. Säännölliset supistelut alkoivat vasta klo 14 ja oksitosiini supisteluiden tehostamiseksi aloitettiin 16 ja epiduraalin sainkin jo heti siitä tunnin päästä. Puoli tuntia epistä olinkin jo täysin auki, mutta poika majaili vielä aika ylhäällä. Sain luvan ponnistella aina kun siltä tuntuu, jotta vauvaa saatiin alaspäin. Kivut olivat aikamoiset, joten onnistuin siinä ponnisteluiden yhteydessä kakkaamaankin pöydälle, kun vessaan mua ei enää laskettu. Pyysin kätilöä myös katetroimaan, kun rakko tuntui niin täydeltä. Kaikki mahdollinen siis toteutui tässä ja kaikesta kivusta huolimatta nolotti ja harmitti, etten vessaan enää päässyt. Kätilöiden vuoronvaihto osui juuri parhaimpaan aikaan eli ponnistusvaiheeseen, mutta onneksi sama kätilö jäi vielä avustamaan, joka oli ollut meidän kanssamme koko päivän. Aktiivista ponnistuvaihetta kesti 15min ja poika oli maailmassa 20.05. Syntyi siis käsi poskella ja oli ISO, joten vanhat arpikudokset ja väliliha vähän repesivät, eivät kuitenkaan onneksi pahasti. Ihmeellistä, mihin naisen vartalo oikein taipuu ja suostuu. En olisi ikinä uskonut puskevani tuon kokoista lasta itsestäni ulos 15 minuutissa
Pari tuntia makoilimme iho ihoa vasten ja nautimme isukin kanssa lasilliset shampanjaa ja vähän myöhemmin vielä kätilön meille tuomaa iltapalaa. Poika vei luonnollisesti kaiken huomiomme, enkä juurikaan edes tuntenut paikkausta saati istukan ulostuloa, joka oli muuten 725g painava.
Kotiin pääsimme jo maanantaina, mutta aika on mennyt vauvan kanssa harjoitellessa ja esikoisen kanssa touhutessa, joka on ihanan aktiivinen osallistumaan vauvan hoitoon. Tänään olisi tosin halunnut viedä vauvan päiväkotiin pienten ryhmään hoitoon
Onneksi ymmärsi, että vauva on vielä liian pieni vietäväksi ja lähti ihan hyvillä mielin itse kavereiden kanssa leikkimään.
Huh, tulihan sepustus - toivottavasti siitä saa selkoa. Kaikkinensa siis synnytyksestä jäi todella hyvä fiilis ja pojan koosta huolimatta äiti selvisi siitä traumoitta
Maitoakin on ihme ja kumma alkanut tulemaan, eikä korvikkeita ole toistaiseksi tarvittu. Ensimmäinen maitokakkakin on jo aamusta tullut, joten eiköhän tämä tästä ala taas sujumaan.
Ihanaista lumipyrypäivää kaikille ja jaksuja masujen kanssa!
Sannis & poitsu ~4vrk