Näyttää siltä, että heikossa asemassa olevista puhutaan nykyään kuin he olisivat jotain avaruusolioita – eivät enää edes ihmisiä, vaan kummajaisia, jotka ovat olemassa vain muiden kiusaksi. Nykyinen hallituspolitiikka tuntuu tukevan tätä näkökulmaa. Aikaisemmin valtio suojeli heikossa asemassa olevia, koska sivistysvaltiossa ymmärrettiin, että monien ongelmien taustalla ovat yhteiskunnan ja talouden rakenteet ja pitkältä historiasta kumpuavat ongelmat, joihin yksittäisten huonossa asemassa olevien ihmisten on vaikea vaikuttaa, koska vaikuttaminen vaatii resursseja ja voimia mitä kädestä suuhun elävällä ei usein enää ole.
Samaan aikaan kuitenkin valitetaan polarisaation lisääntymisestä, vaikka juuri tällainen politiikka, jossa heikossa asemassa olevia pidetään ei osana yhteiskuntaa vaan jonain häirikköinä, edistää sitä.
Mutta mitä tapahtuu, jos heikossa asemassa oleva ihminen alkaa itsekin uskoa olevansa pelkkä olento ja häirikkö eikä täysivaltainen kansalainen? Miksi olennon pitäisi noudattaa kaikkia parempiosaisten keksimiä lakeja ja sääntöjä? Hänhän on vain olento! Eläimetkään eivät pohdi, mikä on oikein tai väärin lakien mukaan, vaan elävät vaistojensa varassa, syövät mitä haluavat, nukkuvat missä huvittaa, tekevät tarpeensa minne huvittaa. Ei eläin enää mieti että hyväosaisten mielestä tarpeet pitää tehdä sivistyneesti vessaan.
Toisin sanoen, jos yhteiskunta poliitikot ja heitä tukeva äänekäs omasta mielestään paremmat ihmiset kohtelevat ihmisiä kuin avaruusolioita, älkää ihmetelkö, jos he alkavat käyttäytyä kuin sellaiset. Jos jotain hyvää haluaa nähdä tässä kehityksessä polarisaatiosta päivittelevien toimittajilta ei tule loppumaan työt.
