S
sisko
Vieras
Olen kyllästynyt seurustelukumppaniini.
Hän on todella mustasukkainen, tarkistelee ja tenttailee puhelimessa useita kertoja päivässä jos ei olla yhtäaikaa kotona. Puhumattakaan sitten kun olen yksin opiskelupaikkakunnallani. Ei ole mitenkään epätavanomaista että hän ajaa 200km yöllä tarkistamaan tilannetta jos en vastaa puhelimeeni, tai se on suljettu. Miehessä on toki paljon hyviä piirteitä, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on älykäs, urheilullinen ja menestyvä. Pakko tunnustaa itselleni että jos hän olisi nk. roskakuski, olisin lähtenyt kävelemään jo aikapäiviä sitten. Meillä on ikäeroa 11 vuotta, itse olen vähän alta kolmenkympin ja hän on se vanhempi.
Tämä on mieheni ensimmäinen vakava suhde, naisia on edellisessä elämässä piisannut ja hän on kaikki lempannut muutaman kuukauden jälkeen. Nyt hän suunnitelee asunnon ostoa meille.
Elämäni on tylsää, ystävyssuhteeni ovat väljähtyneet tai katkenneet, mies tekee hirveän draaman jos olen lähdössä heitä tapaamaan. Hän kun ei pidä heistä. Päivällä voin kahvitella, mutta sieltäkin hän haluaa hakea minut. Iltamenoista ei tarvitse edes puhua. Oman äitini kanssa hän päästää minut nyt matkalle. Huom. päästää!
Hän sanoo olevansa omistushaluinen koska välittää minusta niin paljon. Enpä tiedä. Olemme olleet yhdessä parisen vuotta. Elämäni pisimmät 2 vuotta. Yhteisasumista en halua edes miettiä. Eläisin varmasti hänen kontrolloimassaan kuplassa hamaan tulevaisuuteen.
Olen yrittänyt jättää hänet muutaman kerran. Ja hän on myös jättänyt minut. Mutta aina hän on luikerrellut takaisin elämääni hienoilla puheilla ja jälkeenpäin ajateltuna suorastaan lahjomalla. Hän kykenee myös väkivaltaan. On saanut tuomionkin. Näistä asioista en tiennyt pitkään aikaan mitään.
En voi sanoa että olisin täysin syytön mustasukkaisuuteen suhteen alkuaikoina. En ole pettänyt, en vain ollut kovin tosissani silloin. Kaverini elävät tasa-arvoisissa parisuhteissa, elävät vapaata elämää ja kauhistelevat suhdettani. Tuntuu että olen ansassa.
Hän on todella mustasukkainen, tarkistelee ja tenttailee puhelimessa useita kertoja päivässä jos ei olla yhtäaikaa kotona. Puhumattakaan sitten kun olen yksin opiskelupaikkakunnallani. Ei ole mitenkään epätavanomaista että hän ajaa 200km yöllä tarkistamaan tilannetta jos en vastaa puhelimeeni, tai se on suljettu. Miehessä on toki paljon hyviä piirteitä, meillä on samanlainen huumorintaju, hän on älykäs, urheilullinen ja menestyvä. Pakko tunnustaa itselleni että jos hän olisi nk. roskakuski, olisin lähtenyt kävelemään jo aikapäiviä sitten. Meillä on ikäeroa 11 vuotta, itse olen vähän alta kolmenkympin ja hän on se vanhempi.
Tämä on mieheni ensimmäinen vakava suhde, naisia on edellisessä elämässä piisannut ja hän on kaikki lempannut muutaman kuukauden jälkeen. Nyt hän suunnitelee asunnon ostoa meille.
Elämäni on tylsää, ystävyssuhteeni ovat väljähtyneet tai katkenneet, mies tekee hirveän draaman jos olen lähdössä heitä tapaamaan. Hän kun ei pidä heistä. Päivällä voin kahvitella, mutta sieltäkin hän haluaa hakea minut. Iltamenoista ei tarvitse edes puhua. Oman äitini kanssa hän päästää minut nyt matkalle. Huom. päästää!
Hän sanoo olevansa omistushaluinen koska välittää minusta niin paljon. Enpä tiedä. Olemme olleet yhdessä parisen vuotta. Elämäni pisimmät 2 vuotta. Yhteisasumista en halua edes miettiä. Eläisin varmasti hänen kontrolloimassaan kuplassa hamaan tulevaisuuteen.
Olen yrittänyt jättää hänet muutaman kerran. Ja hän on myös jättänyt minut. Mutta aina hän on luikerrellut takaisin elämääni hienoilla puheilla ja jälkeenpäin ajateltuna suorastaan lahjomalla. Hän kykenee myös väkivaltaan. On saanut tuomionkin. Näistä asioista en tiennyt pitkään aikaan mitään.
En voi sanoa että olisin täysin syytön mustasukkaisuuteen suhteen alkuaikoina. En ole pettänyt, en vain ollut kovin tosissani silloin. Kaverini elävät tasa-arvoisissa parisuhteissa, elävät vapaata elämää ja kauhistelevat suhdettani. Tuntuu että olen ansassa.