kylläpä piristää mieltä taas, joopa......

joo, meitä on paljon, se onkin ihanaa tietää ettei ole yksin. :heart:

me asustellaan täällä Heinolassa. :wave:

 

yritin haulla hakea paniikkihäiriöstä viestejä, mut haku ei ainakaan mulla toimi...

Eli voisitteko taas kertoa , mikä teillä on auttanu oireisiin ja joitain "luomukeinoja " myös, eli jotka olette saaneet ilman lääkeitä vaivan aisoihin.

Iso kiitos!

 

joo, meitä on paljon, se onkin ihanaa tietää ettei ole yksin. :heart:

me asustellaan täällä Heinolassa. :wave:

aivan =)

 

oon luullut et oon ainoo, ei kukaan sattuis olemaan keski-suomesta?

Minä olen ainakin.

 

Mulla ainaki auttaa joskus ku rupee laskee niitä sydämenlyöntejä. Pumppu hakkaa ku lampaansaparo, mut se helpottaa aika nopeesti.
Ja toi kuolemanpelko loppu, ku sain äitille kerrottuu asiasta. Äiti lupas heti, et jos mulle jotain käy, ni lapset tulee hänen luo ja lapsista pidetään huolta. Se helpotti niin, et enää ei pelkää kuolevansa.

 

Jo se kohtauksen pelko on kauheeta.. ja voi miten ihana olo jos on käyny kaupassa ja ihan ite kassalla maksanu ja ei oo ollu yhtään ahistavaa, mikä voittajafiilis! :flower:

Tuo on niin erilaista, mulla ei koskaan tuollaista jossain kaupalla tai muualla. Kotona ahdisti mutta tosiaan loppui eroon. Nyt jäin työttömäksi ja masentaa, toivottavasti ei taas ala. Itse silloin muinoin sain vain samaksi illaksi sitä rauhoittavaa ja jonkun aikaa söin diapamia.
Kaikesta onneksi olen päässyt, toivottavasti ei ala uudelleen työttömyyden myötä!
Voimia sulle, kyllä se siitä! Kannattas käydä lääkärissä kun sun kuitenkin jaksettava!

 

oon luullut et oon ainoo, ei kukaan sattuis olemaan keski-suomesta?

Minä olen ainakin.

itse olen äänekoskelta

 

oon luullut et oon ainoo, ei kukaan sattuis olemaan keski-suomesta?

Minä olen ainakin.

itse olen äänekoskelta

Läheltä jyväskylää.

 

oon luullut et oon ainoo, ei kukaan sattuis olemaan keski-suomesta?

Minä olen ainakin.

itse olen äänekoskelta

Läheltä jyväskylää.

 

Mulla oireet on pysyny kurissa kaikkien raskauksien aikana.
Mä en esim voi käyttää yleisiä kulkuneuvoja, ku iskee yleensä kohtaus kesken matkan.
Söin lääkkeitä, mutta aiheutti yhen keskenmenon, ni lopetin.
Mä herään yleensä yöllä tollaseen kuristavaan pahanolon tunteeseen, ja siks en mielelläni oo muualla öitä. Meillä tää on periytyvää sorttia äidiltä tyttärelle.

Mullakaan ei juuri ole raskausaikoina tullut, se olikin ihanaa aikaa, mistähän tuo johtuu ettei niitä tule raskaana, siis minun ja sinun tapauksissa.

Mulla lähinnä kait sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mutta just esim. tuo sun mainitsema kauppahomma myös ja sitten kun pitäis syödä julkisella paikalla niin ei tuu mitään.
Psykologilla olen käynyt muutaman kerran juttelemassa ja söin masennuslääkettäkin jonkin aikaa ja helpotti kyllä oireita.Nyt olen ollut ilman viitisen vuotta, mutta oireet alkaneet taas pahentua.Mutta tuohon raskausaikaan niin mulla se psykologi sano, et raskausaikana saattaa just oireet helpottua johtuen hormooneista ja jostain aivojen välittäjäaineista(serotoniini).
Mutta mulle ei sanottu, että olis paniikkihäiriötä vaikka osa oireista on samoja kuin niissä(koskaan ei vaan ole tullut tota tunnetta et kuolen just, vaikka muuten jonkin asteinen kuolemanpalko ehkä onkin)vaan enemmän jotain sosiaalisiin tilanteisiin liittyvää.Tosin itse joskus lukenut ahdistushäiriöstä niin mun oireet sopis just siihen.

 

nostan hölmölän-iitalle ja missymommille

 

Varmaan vaikea miehes ymmärtää jos ei ole itse moista kokenut. Mun mies kun siihen sairastui, oli kova paikka mulle, vaikka samankaltaisia oireita itelläki joskus oli. Ei ollut helppo mennä miehen kanssa esim. kauppaan, kun sillä oli huono olo, pelkäsi että jalat lähtee alta tai oksentaa. Ja hätääntyi jos poistuin näköpiiristä. Kotiin kun pääsi, oli helpottunut. Lopulta tilanne johti siihen, että mies ei kauppaan mennyt ollenkaan. Toisen hermoileminen ja huono olo oli rankkaa katseltavaa kun ei voinut mitenkään auttaa. :/ Kun muutettiin tänne Kotkaan, parani hoitometoditkin, entisellä paikkakunnalla tapaamisia oli harvoin, eikä niistä oikein ollut apua miehelle. Nyt mies ollut "kunnossa" reilun vuoden, lääkitys kohdillaan jne. =)

 

Oletko oikeesti loukkaantunut ihmiselle, joka on oikeesti sairas, sinun miehesi?

 

Oletko oikeesti loukkaantunut ihmiselle, joka on oikeesti sairas, sinun miehesi?

Paniikkihäiriökin on sairaus.

 

Mulla ilmeni paniikkihäiriöitä joskus vajaa 10 vuotta sitten. Kävin silloin lääkärissä hakemassa apua, kun en olisi selvinnyt yo-kirjoituksista läpi ilman kohtausta. Söin beetasalpaajaa ja jotain lievää rauhoittavaa aina kun tiesin että edessä oli jokin tentti tms. tilaisuus mistä ei voinut lähteä vaan kävelemään. Mulla se alkoi juuri noissa odotus ja jonotustilanteissa. Sai aina jännätä että pitikö lähteä ulos kävelemään. Tosi inhottava vaiva!

Mulla väheni kohtaukset niin että hakeuduin sellaisiin tilanteisiin missä kohtaukset tulivat ja olin sellaisessa työssä missä olin paljon ihmisten kanssa tekemisissä. Ensin apuna oli lääkitys ja sitten vähensin sitä, kunnes pystyin jo olemaan ilman. Viimeksi kohtaus tuli kun olin raskauden takia sokerirasitustestissä. Luin kaikessa rauhassa lehteä odotustilassa kun alkoi kuristamamaan kurkkua ja pyörryttämään. Piti siinä sitten makoilla hetken penkeillä vaaka-asennossa. Edellinen kohtaus tuli kesken yhden konsertin. Konserttia oli vielä vartti jäljellä kun alkoi sydän hakkaamaan ja kurkkua puristamaan. Mietin, että lähdenkö kävelemään keskeltä riviä pois kaikkien ihmisten katseiden saattelemana vai mitä oikein teen. Aloitin hengittämään syvään hitaasti ja yritin keskittyä siihen hengittämiseen ja yritin ajatella ihan muita asioita. Hengittämisellä sain oltua paikallani sen vartin, mutta en olisi varmaankaan pystynyt olemaan esim. tuntia samalla tavalla. Nyt jos edessä olisi jokin konsertti esim. olisi pakko turvautua pilleriin, koska aivan varmasti alkaisin miettimään siellä tuleeko kohtaus taas.

 

Mulla on kanssa ollut joskus paniikkihäiriö kohtauksia tai itse asiassa oli joskus useinkin. Nykyään kun tunnen että kohtaus on tulossa rupeen ajattelemaan jotain muuta asiaa tai äkkiä keksin jotain tekemistä! se menee nopeasti ohi... ja tiedostan, että nyt tämä on se kohtaus... itse oon ollu kauan aikaa ilman lääkettä ja raskaus aikana ei tullut yhtään kohtausta. Siihen kohtaukseen tavallaan tottuu ja tietää että tämä on se kohtaus niin se helpottaa ainakin minua! tsemppiä kaikille häiriöstä kärsiville =)

 

Siihen on lääkitys. Mene ihmeessä lääkäriin, jotta saat asian hallintaan!

 

:wave: Täällä kans minä joka kärsin enemmänkin ahdistuneisuushäiriöstä. Olen joskus saanut pari kertaa myös paniikkikohtauksen (eka kerta tuli niin puun takaa ja säikytti et ambulanssilla mentiin sairaalaan :ashamed: ) siellä sit selvis mistä on kyse. Sosiaalista pelkoa ilmenee myös. Mulle lääkäri jo tässä pari kuukautta sitten määräs lääkityksen mutten ole vielä aloittanut. Jotenkin tuntuu, että haluan sinnitellä mahdollisimman pitkään ilman..

Mulla auttaa ahdistavaan oloon ja noihin muihin oireisiin (tässä ahdistuneisuudessa on melko pitkälle samat oireet kuin paniikkihäiriössä), että kun ahdistava ja tärisyttävä olo tulee, sydän hakkaa niin yritän keskittyä siihen, että olen olemassa. Istun tai seison ja katselen, että "joo, tuo seinä on tuon värinen, sohva on tuossa, MINÄ olen tässä, mies ja vauva on tuolla.." Ja tavallaan elän vaan sen hetken läpi ja myönnän mistä nyt taas on kyse, mutta yritän kuitenkin samalla keskittyä muuhunkin jotta se ei jäis päälle. En tiiä tehoaako tää muilla mut mulla auttaa yleensä aina ainakin jonkin verran. Halit kaikille, ei tällaisia sairauksia toivois kellekään kun se kohtaus tulee niin tunne on niin kokonaisvaltaisen inhottava. :/

 

Siihen on lääkitys. Mene ihmeessä lääkäriin, jotta saat asian hallintaan!

soitin juuri lääkärille aikaa, mutta lääkäri lomalla, tulee ensi viikolla, sitten pitää soitella uudestaan..
=) mä oon ylpeä itestäni jo siinä , että sain soitettua.. :wave:

 

Varmaan vaikea miehes ymmärtää jos ei ole itse moista kokenut. Mun mies kun siihen sairastui, oli kova paikka mulle, vaikka samankaltaisia oireita itelläki joskus oli. Ei ollut helppo mennä miehen kanssa esim. kauppaan, kun sillä oli huono olo, pelkäsi että jalat lähtee alta tai oksentaa. Ja hätääntyi jos poistuin näköpiiristä. Kotiin kun pääsi, oli helpottunut. Lopulta tilanne johti siihen, että mies ei kauppaan mennyt ollenkaan. Toisen hermoileminen ja huono olo oli rankkaa katseltavaa kun ei voinut mitenkään auttaa. :/ Kun muutettiin tänne Kotkaan, parani hoitometoditkin, entisellä paikkakunnalla tapaamisia oli harvoin, eikä niistä oikein ollut apua miehelle. Nyt mies ollut "kunnossa" reilun vuoden, lääkitys kohdillaan jne. =)

kuulostaapa tutulta..siis miehesi kannalta.

 

etkö syö lääkettä? Sillähän tuon saisi hallintaan

en syö , välillä tämän sain itse pois pitkäksi aikaa, kävin vaan kaupoissa vaikka ahdisti, se jotenkin sitten helpotti se olo, mut nyt vaan ei tunnu auttavan sama..

Tuo kyllä toimii kun vaan jaksaa yrittää. Muistaa hokea itselleen (ääneti) että "ryhdistäydy", "tähän ei kuole", "taju ei lähde" ja "hengitä". Nimimerkillä kokemusta on, lääkkeillä ja ilman

PS: Ei toimi jos siihen ei usko itse vahvasti ja sitkeesti painele vaan tilanteesta toiseen..

 

Mulla on kanssa ollut joskus paniikkihäiriö kohtauksia tai itse asiassa oli joskus useinkin. Nykyään kun tunnen että kohtaus on tulossa rupeen ajattelemaan jotain muuta asiaa tai äkkiä keksin jotain tekemistä! se menee nopeasti ohi... ja tiedostan, että nyt tämä on se kohtaus... itse oon ollu kauan aikaa ilman lääkettä ja raskaus aikana ei tullut yhtään kohtausta. Siihen kohtaukseen tavallaan tottuu ja tietää että tämä on se kohtaus niin se helpottaa ainakin minua! tsemppiä kaikille häiriöstä kärsiville =)

NÄIN juuri mulla kävi pari vuotta sitten. Vieläki jännittävä, uusi tilanne saa aikaan lievää oiretta mut "normielämä" ei.

 

kiitos kaikille vastauksista! :wave:

 

sainkin ajan lääkärille, meillä on vaihtunut lääkäri (onneksi..) . Tämä uusi lääkäri on sairaslomalla , mutta sain ajan tälle viikolle hänen sijaiselleen. Jännittää kyllä mitä se lääkäri sanoo jne... mut ainaki nyt on aika varattu.

 

mitä lääkkeitä käytätte , keillä siis lääkitys tähän, ovatko auttaneet hyvin ?