Kyllä tekee tiukkaa jäädä hoitovapaalle

Mullakin menot ovat 300 eur suuremmat kuin tulot nyt kotihoidotuella. Heinäkuussa syntyy kakkonen, jolloin tulee palkkaa kolme kuukautta ja,sen jälkeen parempaa äitiysrahaa. Aionkin tuolloin säästää kaiken irtilähtevän, koska tämän hetkinen tilanne niin kova.

 

Oletko hakenut asumistukea. Sitä voi asoasuntoon saada. Kelan sivuilla on laskuri joka kertoo saako sitä vai ei

 

[QUOTE="yks";28231224]Oletko hakenut asumistukea. Sitä voi asoasuntoon saada. Kelan sivuilla on laskuri joka kertoo saako sitä vai ei[/QUOTE]

En oo hakenut, laskurin mukaan meidän tuloilla ei saa.

 

[QUOTE="Vieras";28231227]En oo hakenut, laskurin mukaan meidän tuloilla ei saa.[/QUOTE]

Niin tai täytyy vielä tarkistaa, kun miehen tulot on tarkemmin selvillä. Heitin siihen vain arvion

 

Joo, me saadaan asoon ihan hyvin, melkein 600€/kk mut meillä on paljon lapsia.

Toivoisin kyllä enemmin lapsivähennystä verotukseen, kuin näitä tukia...

 

se taloudellinen rutistus kantaa hedelmää vasta vuosien saatossa: lapsien ja oman /perheen tyytyväisyytenä.

 

Mä olen ollut "kotona" viimeiset 4.5v. Olen tosin keikkaillut koko ajan ja ollaan tienattu ihan kivasti, varmastikin enemmän mitä keskivertoperhe yleensä. Mutta haluan, että asuntolaina lyhenee, meillä on lähes pakko olla kaksi autoa (ei oo julkisia, ei pääsisi kuin naapuriin kavereille ilman autoa, lähimpään kauppaan 10km), on moottoripyörä (jep, turhuus) jne... Musta se ei ole mikään hyvän ja onnellisen perheen tae ettei äiti ole töissä tai että kun pihistetään kaikesta niin ollaan aina niin onnellisia. Joillekin se varmaan sopii, mä ahdistuisin! Otettiin aika iso laina, koska haluttiin juuri tuo talo (miksi se on auttamattomasti tosi paha asia, jos haluaa elää väljästi?). Ja nyt kun on korot matalalla, haluan että laina myös lyhenee. Lainaa on siis kuitenkin enää vaan sen verran, mitä suomalaisilla keskimäärin on.

Nyt ollaan oltu vähän tiukilla, kun mies on kotona lomautettuna, toki oltais voitu vaikka laittaa asuntolaina koroille, mutta ei haluta. Mutta ei tää nyt järin huoletonta ja onnellista aikaa oo ollut, kun molemmat on ihan stressissä Mä olen voinut olla töissä ja aion olla ainakin syksyyn, lapset pääsee ihanalle hoitajalle muutamaksi päviäksi viikossa. Mies siis menee kohta töihin takaisin.

Summasummarun, yritän vaan sanoa, ettei kaikille tuo onnea pienessä asunnossa asuminen ja kaikesta luksusesta luopuminen. osalla se saattaa kiristää hermoja ja parisuhdetta Ehkä mun ajatukset on "vääriä" ja onni pitäisi löytää muualta kun vaikkapa siitä omasta tilasta, omista harrastuksista (koska ei niihin olisi varaa pelkästään kotona olemalla), siitä että saa lukea aamun lehden tai lähteä viikonlopuksi kylpylään. Tosin onneksi on se keikkatyö ollut, on mahdollistanut sen, ettei lasten ole vielä tarvinut mennä hoitoon ja vuorotyö mahdollistaa sen, ettei ne ole siellä kuin pari päivää viikossa.

 

[QUOTE="siisi";28231613]
Summasummarun, yritän vaan sanoa, ettei kaikille tuo onnea pienessä asunnossa asuminen ja kaikesta luksusesta luopuminen. osalla se saattaa kiristää hermoja ja parisuhdetta Ehkä mun ajatukset on "vääriä" ja onni pitäisi löytää muualta kun vaikkapa siitä omasta tilasta, omista harrastuksista (koska ei niihin olisi varaa pelkästään kotona olemalla), siitä että saa lukea aamun lehden tai lähteä viikonlopuksi kylpylään.[/QUOTE]

En usko että kukaan on sitä mieltä, että kaikessa säästäminen ja kituuttaminen tekee onnelliseksi, vaan useimpien kohdalla kyse on varmaan siitä, että on yksinkertaisesti pakko valita joko kotona oleminen ja mahdollisimman säästäväisesti eläminen tai lasten hoitoon laittaminen ja vähän leveämpi elämä Monilla on nykyään niin pieni palkka, että vaikka kaksi aikuista käy kokopäivätyössä, rahat riittää juuri ja juuri siihen mukavaan asuntoon ja suht hyvään elintasoon, ja toisen jäädessä kokonaan tai osittain kotiin hoitamaan lapsia on yksinkertaisesti pakko alkaa karsia menoja ihan kunnolla.

Ei siinä ole mitään väärää että nauttii tilavasta asunnosta ja kylpyläreissuista, itseasiassa mun mielestä kuulostaa ihannetilanteelta jos pystyy hoitamaan lapset enimmäkseen kotona ilman että talous kärsii siitä kamalasti

 

[QUOTE="siisi";28231613]Mä olen ollut "kotona" viimeiset 4.5v. Olen tosin keikkaillut koko ajan ja ollaan tienattu ihan kivasti, varmastikin enemmän mitä keskivertoperhe yleensä. Mutta haluan, että asuntolaina lyhenee, meillä on lähes pakko olla kaksi autoa (ei oo julkisia, ei pääsisi kuin naapuriin kavereille ilman autoa, lähimpään kauppaan 10km), on moottoripyörä (jep, turhuus) jne... Musta se ei ole mikään hyvän ja onnellisen perheen tae ettei äiti ole töissä tai että kun pihistetään kaikesta niin ollaan aina niin onnellisia. Joillekin se varmaan sopii, mä ahdistuisin! Otettiin aika iso laina, koska haluttiin juuri tuo talo (miksi se on auttamattomasti tosi paha asia, jos haluaa elää väljästi?). Ja nyt kun on korot matalalla, haluan että laina myös lyhenee. Lainaa on siis kuitenkin enää vaan sen verran, mitä suomalaisilla keskimäärin on.

Nyt ollaan oltu vähän tiukilla, kun mies on kotona lomautettuna, toki oltais voitu vaikka laittaa asuntolaina koroille, mutta ei haluta. Mutta ei tää nyt järin huoletonta ja onnellista aikaa oo ollut, kun molemmat on ihan stressissä Mä olen voinut olla töissä ja aion olla ainakin syksyyn, lapset pääsee ihanalle hoitajalle muutamaksi päviäksi viikossa. Mies siis menee kohta töihin takaisin.

Summasummarun, yritän vaan sanoa, ettei kaikille tuo onnea pienessä asunnossa asuminen ja kaikesta luksusesta luopuminen. osalla se saattaa kiristää hermoja ja parisuhdetta Ehkä mun ajatukset on "vääriä" ja onni pitäisi löytää muualta kun vaikkapa siitä omasta tilasta, omista harrastuksista (koska ei niihin olisi varaa pelkästään kotona olemalla), siitä että saa lukea aamun lehden tai lähteä viikonlopuksi kylpylään. Tosin onneksi on se keikkatyö ollut, on mahdollistanut sen, ettei lasten ole vielä tarvinut mennä hoitoon ja vuorotyö mahdollistaa sen, ettei ne ole siellä kuin pari päivää viikossa.[/QUOTE]

Ei sun ajatuksissa ole mitään väärää! Sitten jos sä itkisit täällä, että miten voikaan olla kun yhteiskunta pakottaa sut keikkailemaan heti äitiysloman jälkeen ja pilaa sun lasten lapsuuden, niin silloin sun ajatusmallit olisi pielessä.

Mun mielestä sä just elät sun valintojen mukaan toisia syyttelemättä ja älyät ajatella hieman nokkaasikin pidemmälle

 

Musta on outoa, kun aina valitetaan kotihoidontuen pienuudesta jne. Musta on uskomattoman hienoa, että Suomessa on mahdollista olla töistä pois hoitaakseen lastaan/lapsiaan ja siitä vielä maksetaan! On kuitenkin jokaisen oma valinta hankkia lapsia ja hoitaa heitä kotona.

"Siisi":llä ja hänen puolisollaan on aika samanmoiset ajatukset kuin minulla ja miehelläni. Me ei haluta esim laittaa asuntolainaa koroille, koska suunnitelmissa on muuttaa isompaan asuntoon max 5 vuoden päästä ja näin saadaan helposti omaisuutta kerrytettyä (ja näyttäähän se pankin silmissä hyvältä, että pystytään laina maksamaan vaikka olenkin tällä hetkellä hoitovapaalla). Yksi autoista tosin myytiin, vaikkakaan ei hoitovapaan takia, vaan mies halusi siitä eroon. Meillä on kuitenkin edelleen minun autoni sekä miehen firman auto.

Lisäksi laskeskelin, että menot tässä on kuitenkin pudonneet lapsen saamisen myötä jonkinverran, joten ei tuo tuloero nyt niiin suuri ole verrattuna siihen mitä oli ennen lasta. Esim. mulla säästyy työmatkakuluihin menevät rahat (työmatka 15km/suunta), ruokailut työpaikalla, enää ei käydä niin usein esim leffassa koska ei viitsi aina äitiäni lapsenvahdiksi pyytää jne.

 

No ainakaan mun tarkoitus ei ollut valittaa kotihoidontuen pienuudesta. Hienoa on kyllä että suomessa on mahdollisuus jäädä kotiin, mutta kyllähän juu se melkein vaatii niitä säästöjä tai kumppanin astetta parempia tuloja. Tarkoitus oli lähinnä jutella niiden kanssa jotka on samassa veneessä, joiden rahallisesti tekee tiukkaa jäädä hoitovapaalle tai on ehkä jopa mahdotonta. Joilla nyt vaan ei ole lähtöjään niin hyvä rahatilanne sitten tai muuta.

 

Mä tarkoitin sitä, että ei se kotona olo pienillä rahoilla tee varmasti kaikkia perheitä, lapsia ja aikuisia, autuaan onnelliseksi jos kaikesta joutuu nipistämään ja stessaamaan kun ei ole varaa mihinkään. Kun tässäkin ketjussa tuli tasaa esille se että "taloudelliset uhraukset kyllä kantaa hedelmää myöhemmin perheen hyvinvointina". Varmasti joillakin niin onkin, mutta epäilen ettei me olla ainut perhe jossa on hermoja kiristelty nyt kun on tiukempaa ollut, ei oo ikinä riidelty näin paljon kuin nyt. Mutta hyvä niille joita ei häiritse vaikkapa se, ettei asuntolaina lyhene kun maksaa vain korkoja tms. Mutta toki ymmärrän että ennemmin kitkuttaa kuitenkin kuin että vie 9kk vanhan hoitoon.

Ja totta sekin ettei aina töihin meno edes kannata, etenkin jos on useampia lapsia ja saa kuntalisää. Meillä ei makseta kuntalisää, mutta hoitomaksut olisi niin suuret että hyöty ainakaan säännöllisestä työajasta jää olemattomaksi kun voikin voinut tehdä töitä miehen ollessa kotona.

 

Njoo, minä tienaan nettona jonkun 1300 euroa kuukaudessa, mies noin 1500 euroa. Ei ollut vara jäädä minulla kotihoidontuelle... kun ei noilla tuloilla kovin suuria säästöjä ehtinyt kartuttaa. Toisaalta, töissä on ihan ok olla, mieluummin näin kuin kamalaa kituttamista.

 

[QUOTE="vvieras";28233899]Njoo, minä tienaan nettona jonkun 1300 euroa kuukaudessa, mies noin 1500 euroa. Ei ollut vara jäädä minulla kotihoidontuelle... kun ei noilla tuloilla kovin suuria säästöjä ehtinyt kartuttaa. Toisaalta, töissä on ihan ok olla, mieluummin näin kuin kamalaa kituttamista.[/QUOTE]

Meillä samat tulot, toisinpäin. Työvuosia kuitenkin suht vähän molemmilla takana, kun ollaan nuoria. Ei sit ehditty sen enempää säästää, kun oli noita lainojakin heti alussa maksettava. Noo, kaikkea ei aina voi suunnitella ja kaikkeen ei voi varautua, on meillä asiat kuitenkin aika hyvin jos saadaan pakolliset menot maksettua ja lapsi pidettyä kotihoidossa vielä. Kyllä meilläkin välillä on hermot kireellä kun ollaan taloudellisesti tiukilla. Mutta siis, ymmärrän hyvin ettei kaikilla ole oikeasti varaa jäädä.

 

[QUOTE="vvieras";28233899]Njoo, minä tienaan nettona jonkun 1300 euroa kuukaudessa, mies noin 1500 euroa. Ei ollut vara jäädä minulla kotihoidontuelle... kun ei noilla tuloilla kovin suuria säästöjä ehtinyt kartuttaa. Toisaalta, töissä on ihan ok olla, mieluummin näin kuin kamalaa kituttamista.[/QUOTE]

Eli pienien tulojen vastapainoksi olette hankkineet isot "pakolliset" menot?
See varaa jääda kh-tuelle on aika suhteellinen käsite...

 

Meillä on kanssa jo asuntoa ostaessa mietittity, että jos tulee lapsia niin miten pärjätään. Tämä talo ostettiin kolme vuotta ennen kuin eka lapsi syntyi. Sen jälkeen olin kotona kuusi vuotta, eikä meillä ollut tiukkaa taloudellisesti. Vuoden vaihteessa mies jäi kotiin hoitamaan lapsia ja itse menin töihin. Mun palkka on vain puolet miehen palkasta, mut ihan hyvin ollaan toimeen tultu. Vielä ei ole tarvinnut edes toista autoa myydä. Se et tekee itse ruuat niin siinä säästää paljon rahaa. Pitää katsoa et mitä tehdään kesällä kun nuorin täyttää kolme ja kotihoidontuki loppuu. Mies haluasi hoitaa lapset kotona siihen asti kun nuorinkin menee kouluun. Saa nähdä miten se taloudellisesti onnistuu jos eletään vain mun palkalla.

 

Oishan sitä säästänyt, mutta mies oli ollut yli vuoden intissä ja säästöt mennyt sinne, meillä oli muutto ja häät plus raskaus tuli yllätyksenä. Siinä ei kamalasti kerennyt säästää kun hankinnat piti tehdä ylimääräisillä tuloilla

 

eikös tuollaiset 1500e nettotulot oo ihan normaaleja tuloja... Moni tienaa enemmän, mutta monissa normaaleissa ammateissa jää tuon verran käteen tai himppusen enemmän....

 

eikös tuollaiset 1500e nettotulot oo ihan normaaleja tuloja... Moni tienaa enemmän, mutta monissa normaaleissa ammateissa jää tuon verran käteen tai himppusen enemmän....

Kyllä 1500€ tai alle on vähän, sitten etenkin kun vain toinen tienaa.... Normaalista en tiedä, mutta onhan se vähän. Siitä menee niin aimo osa jo asumiseen, jos mietitään vaikka vuokrakolmiota täällä, niin jo pelkkään vuokraan voi helposti mennä 800€, siihen vielä vesimaksut päälle kolmelta on 60€.

 

Mä en aina ihan tajua, kuinka kaikki valittaa ettei pärjää.
Mä saan kuussa tällä hetkellä käteen n.450e, miehelle jää palkasta käteen n. 1500e. Ja ihan ok täsä pärjäillään, ei nyt mitään "turhaa" pysty ostelemaan mutta tarviiko sitä edes aina?

 

Ja toisekseen, sille hoitovapaalle ei oo mikään pakko jäädä, vaan se on ihan oma valinta. Jos kerta on niin tiukkaa eikä pärjää, niin töihin hophop valittamasta ja rutisemasta!

 

[QUOTE="Sadie";28236666]Mä en aina ihan tajua, kuinka kaikki valittaa ettei pärjää.
Mä saan kuussa tällä hetkellä käteen n.450e, miehelle jää palkasta käteen n. 1500e. Ja ihan ok täsä pärjäillään, ei nyt mitään "turhaa" pysty ostelemaan mutta tarviiko sitä edes aina? [/QUOTE]

No se riippuu vähän siitä missä asuu, millaiset asumiskustannukset on. Isossa kaupungissa etelässä on vähän erit kuin muualla. Onko jotain lainoja, tosiaan esim. opintolainaa tai autolainaa voi olla. Ja kuinka paljon on elätettäviä suita, 1 vauva on eri kuin 3 isompaa lasta.

 

[QUOTE="Sadie";28236675]Ja toisekseen, sille hoitovapaalle ei oo mikään pakko jäädä, vaan se on ihan oma valinta. Jos kerta on niin tiukkaa eikä pärjää, niin töihin hophop valittamasta ja rutisemasta![/QUOTE]

Tuskinpa ketään täällä on sulle valittanut ja rutissut Täällä taidettiin ihan keskustella siitä ettei ole varaa syistä x ja y, vaikka monesti sanotaan että kaikkien pitäisi voida jäädä.

 

[QUOTE="Vieras";28236684]Tuskinpa ketään täällä on sulle valittanut ja rutissut Täällä taidettiin ihan keskustella siitä ettei ole varaa syistä x ja y, vaikka monesti sanotaan että kaikkien pitäisi voida jäädä.[/QUOTE]

No kyllä täällä kuule harvasen päivä rutistaan samasta aiheesta.
Se on kukaan eikä ketään

 

[QUOTE="Vieras";28236680]No se riippuu vähän siitä missä asuu, millaiset asumiskustannukset on. Isossa kaupungissa etelässä on vähän erit kuin muualla. Onko jotain lainoja, tosiaan esim. opintolainaa tai autolainaa voi olla. Ja kuinka paljon on elätettäviä suita, 1 vauva on eri kuin 3 isompaa lasta.[/QUOTE]

Niin...?