Kyllä sai hävetä taas kaupassa!

Mulla oli ensin kaksi lasta, jotka oli aina köytettävä rattaisiin kiinni, jotta ylipäätään missään kaupoissa pystyin asioimaan. Sitten syntyi isommilla ikäeroilla kaksi, jotka ovat kiltisti kävelleet rinnalla, eikä heidän kanssaa ole ollut mitään ongelmia. Mugta sitten toi kuopus, hän in aina ollut mahdoton, ei ole viihtynyt rattaissa ja kävellessään aina missä sattuu. Sen verran monta kertaa kuitenkin on hävinnyt, ettei enään pitkään aikaan ole hävinnyt näköpiiristäni. Eli kantapään kautta on oppinut, ettei kannata karata.

 

En jaksa lukea kaikkia vastauksia, mutta vastauksena kysymykseen, kyllä oli ja kyllä on. Siis isompi on päässyt tuosta karkailusta jo eroon, mut nuorempi 2 v. sitä harrastaa oikein innolla.

Joko kärryyn/rattaisiin istumaan tai sitten turvareppu. =) Ei lähde sulta karkuun. Meillä tyttö mahtui käyttämään tuota reppua hyvin lähes 4 asti (ja mahtuu vieläkin kyllä tarpeen mukaan, ikää 4 v.).

 

Eilen viimeksi kävin 2-vuotiaan kanssa keskustelua siitä miten kaupasta kävellään autolle.. Vaihtoehtoja ei kyllä ole, lapsen täytyy pitää mua kädestä eikä lähteä itekseen. Puhe auttoi.

Kyllä se on niin että lapsi tottelee, tai sitten itkee ja tottelee. Tuon ikäisen kanssa voi puhua jo asiasta että mihinkään ei lähdetä omin päin. Tuo 2-vuotiaskin jo ymmärtää kun sanon, että äiti on nyt vihainen kun teit sitä ja sitä.

 

Eilen viimeksi kävin 2-vuotiaan kanssa keskustelua siitä miten kaupasta kävellään autolle.. Vaihtoehtoja ei kyllä ole, lapsen täytyy pitää mua kädestä eikä lähteä itekseen. Puhe auttoi.

Kyllä se on niin että lapsi tottelee, tai sitten itkee ja tottelee. Tuon ikäisen kanssa voi puhua jo asiasta että mihinkään ei lähdetä omin päin. Tuo 2-vuotiaskin jo ymmärtää kun sanon, että äiti on nyt vihainen kun teit sitä ja sitä.

Kyllä meidän 2 v. ymmärtää. Mutta eri asia välittääkö tuo luupää, mitä sille selittää ja kiinnostaako noudattaa ohjeita... Tirpalle aikoinaan riitti puhe ja suuttuminen (ja jäähyt), tämä nuorempi on huomattavasti haasteellisempi tapaus.

Mut tuo turvareppu toimii. Onneksi. (ja toki 2 v:n saa vielä kannettuakin vaikka potkisikin, mutta toki välillä on hankalaa, jos kädet on muutoinkin täys.)

 

[QUOTE="myyjä";28261618]Ihme touhua taas täällä, niitä lapsia ei päästetä näkösältä kaupassa.
Ja jos sen lapsen hukkaa hetkeksi niin sitten kulkee äidin vieressä koko ajan, jos ei komento riitä niin valjaat kehiin.

Menetän töissä hermoni viikottain erääseen 4 lapsen kanssa kaupassa käyvään äitiin. Kun sisään astuvat niin kaksi pienintä lähtee juoksuun ja pyörivät ympäri kauppaa. Äitiä ei kiinnosta missä nämä lapset siellä menee, joskus huutaa nimeltä ja kun lapsi vastaa muutaman hyllyn päästä niin jatkaa shoppailujaan, ilman muksuja.

Olen huomauttanut asiasta äidille, palauttanut lapsen äidin luo ja kertonut että lapsi heitteli leluja leluhyllystä. Olen palauttanut lapsen äidilleen kun makoili isolla käytävällä leikkien ja muut ihmiset yrittivät kiertää sätkivää lasta kärryillä, olisi voinut oikeasti sattua kun sormi jää kärryn pyörän alle.

Korjasin muksun talteen ja palautin lapsen äidille, sanoin suoraan että lapsista on pidettävä huolta kaupassa, ei saa antaa kulkea vapaana.

Ei ole perkele niin vaikeaa. Ja jos on niin voivoi, itsepä olet tiesi valinnut.[/QUOTE]

Mun mielestä tämä on eriasia kuin ap:n tapaus. On eriasia antaa lapsen touhuta vapaasti ja tehdä tuhmiaan, kuin se että lapsi joskus kerran karkaa ja tekee tuhmia.

 

Mun mielestä tämä on eriasia kuin ap:n tapaus. On eriasia antaa lapsen touhuta vapaasti ja tehdä tuhmiaan, kuin se että lapsi joskus kerran karkaa ja tekee tuhmia.

Olet oikeassa, vielä se on eri asia, mietin vain että mitenköhän on seuraavalla kerralla kun kauppareissu on edessä?

Toivottavasti oppii saamaan lapsensa hallintaan ennen sitä, vaikka se huutaisi, potkisi ja kiljuisi.

Ihan oikeasti, se kiljuminen ei haittaa, suuri osa kanssashoppaajista kyllä tunnistaa tuon känkkäränkkäitkun ja se laittaa ennemminkin hymyilyttämään kuin suututtamaan jos se menee överiksi.

Antakaa niiden huutaa jos se edesauttaa kurinpitoa.

 

[QUOTE="myyjä";28261720]Olet oikeassa, vielä se on eri asia, mietin vain että mitenköhän on seuraavalla kerralla kun kauppareissu on edessä?

Toivottavasti oppii saamaan lapsensa hallintaan ennen sitä, vaikka se huutaisi, potkisi ja kiljuisi.

Ihan oikeasti, se kiljuminen ei haittaa, suuri osa kanssashoppaajista kyllä tunnistaa tuon känkkäränkkäitkun ja se laittaa ennemminkin hymyilyttämään kuin suututtamaan jos se menee överiksi.

Antakaa niiden huutaa jos se edesauttaa kurinpitoa.[/QUOTE]

Ja se huutokin kyllä loppuu kun möykkääjä tajuaa että se ei auta saamaan tahtoa läpi. Pahenee kun huomaa että kas, kiljumisella saan mitä haluan.

 

Minä pääasiassa välttelen kaikkien kolmen kanssa kauppaan menoa, koska ei hermo kestä. Mutta jos ihanihan pakko on niin pienin istuu kärryssä ja isommat hakee tavaroita. Ovat siis alle kouluikäisiä kaikki. Enkä mene mielellään isoon markettiin jos kaikki kolme on mukana.
Mutta kiljuvia muksuja olen kantanut kaupasta ulos. Ja joskus raahannutkin niin että pienin oli rattaissa, keskimmäinen kainlossa ja isointa pidin kädestä.

 

Niputa tässä vaiheessa jo niin ei tule isompia ongelmia myöhemmin.

 

Itse yksinhuoltajana esikoisen kanssa kamppaillut myös nuo julkiset tilanteet. Laajemman tarkastelun tarvitsee, vaikka kotona olisi "kiltti" niin jotain mättää kun käytös tuommoista, mieti miksi se lapsi tekee niin. Selvät säännöt ja sävelet, tuo opitun tavan muuttaminen voi olla vaikeaa, meillä lähdettiin siitä että ennenkuin kauppaan mentiin niin asiasta puhuttiin kotona, jos teet näin ja näin käy noin, ja jos taas teet näin niin olisin ihan hirmuisen ylpeä susta. Tänään muuten kaupasta pitäisi ostaa juustoa,tomaatteja 4 ja omenoita 5, osaisitko piirtää niistä hienot kuvat, tehdä oman ostoslistan ja kerätä ne kärryyn, olisit iso iso apu auttoi aivan huimasti!

 

Ei tuo tuosta ainakaan helpotu iän myötä jos jatkat tuolla asenteella. Sulla on kaks vaihtoehtoa, joko sä jätät kaupassakäynnit kokonaan tai sitten sä laitat sen lapsesi kuriin. Uhkailu, lahjonta ja kiristys...

 

Talutusreppu Leppäkerttu

Talutusreppu Leppäkerttu, Prisma, Jyväskylä

 

Meidän esikoinen oli tuota sorttia ja käytin sillä valjaita "ihmisten ilmoilla" niin kauan että oppi käyttäytymään. Mun mielestä turha jeesustella avuttomasta äidistä ja plaaplaa, lapset on erilaisia, joitakin on vaikeampi saada opetettua esim tuossa asiassa. Meillä esikoinen oli tuollainen mutta kaks muuta taas ei ole ollut. Keskimmäinen ja kuopus ovat kävelleet kiltisti vieressä koko ajan parin vuoden iästä alkaen (siihen asti olivat kaupan kärryssä istumassa). Ovat eri luonteisia kuin esikoinen, arempia ja rauhallisempia. Kaikki ei aina selity sillä etteikö vanhemmat yrittäis tehdä parastaan. Mutta jos oisin ap niin ostaisin valjaat ja pitäisin lasta noissa tilanteissa niissä niin ettei pääse karkuun.

 

ei tuossa mikään muu silmään pistänyt kuin tuo, että lapsi huutaa jos pitää kädestä. Itse olen pitänyt sitä linjaa, että vapaus valita, pitääkö kädestä vai ei, on vastuullisen käyttäytymisen suoma etuoikeus. Jos ei tottele sanallista komentoa, pitää jonkin aikaa kädestä, halusi tai ei. Oma 2v on aika jäärä, mutta aika hyvin on hoksannut ettei asia huutamalla muutu.

 

Meillä tyttö yritti 3-vuotiaana lähteä poukkoilemaan ja säntäilemään kaupassa. Jäi yritykseksi, en tiedä johtuiko siitä että meillä on kuri kuin natsi-saksassa. Nykyään 4-vuotiaana kulkee ihan nätisti mukana.

Minusta on vähän tylyä ap:tä ruoskia kerran tapahtuneesta asiasta. Kaikki päättyi kuitenkin onnellisesti. Jatkossa hän varmasti hieman tarkemmin seurailee tytön tekemisiä.

Kyllähän noiden kakaroiden kanssa saa olla tosi tarkkana. Mieluiten itse teen kauppareissut ihan itsekseen....

Ai niin ja en usko jos joku tulee väittämään että omat mukulat eivät olisi joskus vastaavaa tempausta tehneet.

 

Meillä on kolme lasta.
Kaksi isompaa eivät ole ikinä menneet hukkaan, ovat aina kulkeneet nätisti kärrin vieressä (tai huutaneet ja kulkeneet) karkailematta.
MUTTA. Sitten tää kolmonen. Vuos takaperin sitä ei voinu laskea sekunniksikaan irti ilman että jätkä olis lähteny salamana juoksemaan. Asia ratkaistiin valjailla ja 2m nylonhihnalla. Nykyisinkin nakkaan valjaat päälle kun mennään kaupunkiin, mutta hihnaan joutuu vasta jos ei osata nätisti kävellä.

Samoin osaavat kaikki kolme lyhyitä ja ytimekkäitä käskyjä; paikka, tänne, istu ja sivulla :saint:

 

Ai niin ja en usko jos joku tulee väittämään että omat mukulat eivät olisi joskus vastaavaa tempausta tehneet.

Varmasti on monikin yrittänyt, eri asia onko jokainen karkuun yrittänyt lapsi onnistunut siinä sen vuoksi että vanhemman huomion on aivan toisaalla.

Mulla on esikoinen pari kertaa pinkaissut karkuun kaikessa uhmassaan ja hänet on juostu kiinni. Huutoa, itkua ja valjaat kunnes oppi kulkemaan nätisti, mutta aktiivista opettamista ja jatkuvaa vahtimista se vaati.

Pienen kanssa kun ulkona ollaan, tiedän aina ja koko ajan missä lapsi on. En halua olla se joka etsii lastansa uimarannalta ja löytää lopulta kasvot alaspäin laiturin päästä tai äiti joka näkee kuin hidastettuna parkkipaikalla kuinka auto peruuttaa pienen päälle.