Kyllä multa pääsisi itku jos poikani eräänä päivänä ilmoittaisi olevansa homo. Mites muut?

Olemisen riemu
En kyllä itkisi mutta tuntisin suurta huolta siitä että lapsi joutuisi kokemaan elämässään paljon syrjintää ja pilkkaa seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi. Haluaisin että lapsilla oli helppo elämä.
 
2+3
Minun lapset saavat olla homoja, lesboja tai vaikka heteroita ihan kuten haluavat. Ei se ole minun vallassani. Minun puolestani oleellisinta on se että lapsi tietää että on rakastettu ja hyväksytty sellaisena kuin on, se on minun vallassani.
 
vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Madicken04:
Kyllähän se heterona toki elämä on helpompaa jne, mutta en silti usko tuon olevan itkun arvoinen asia. Enemmänkin niin että jos poika tuollainen olisi niin hienoa että uskaltaa sen tunnustaa ja tulla kaapista ulos eikä elää ahdistuneena kulissi-heteroelämää. Se on kuitenkin iso vapaus saada olla sellainen kun on ja elää onnellisessa parisuhteessa. =)
Tää on ihan totta. Sitä vois olla ylpeä, että on osannut luoda lapseensa niin luottamuksellisen suhteen, että lapsi uskaltaa kertoa tuollaisestakin asiasta.
 
Hiphei
En itkisi enkä edes pojalle näyttäisi lievää pettymystäni.(kotikasvatukseni pyrkii sieltä jostakin vaikka en haluaisi)
Sinänsä ihmistä homous ei muuta joten osaisin varmasti iloitakin jos kumppanin löytäisi :)
 
Huumekoira
Kyllä se harmittaisi. Sen takia, että en pidä sitä normaalina, mutta vielä enemmän sen takia, että minuun sattuisi, kun ajattelisin, miten vaikeaa pojalla olisi ollut ja miten vaikeaa tulisi olemaan. Miten iso asia se olisi hänen maailmassaan ja miten vaikea.

Mutta kuitenkin, hän on minun ihana, rakas poikani AINA.
 
Alkuperäinen kirjoittaja merenneitonen:
Ja ei sillä, ettenkö hyväksyisi homoutta/lesboutta.
Kuitenkin toivon oman lapseni olevan ihan puhdas hetero.
Mulle on oikeasti sama onko lapset puhtaita heteroja vai likaisia homoja. Pääasia että he ovat onnellisia.
Jotenkin outoa että pitäisi vaikuttaa lapsien seksuaalisuuteen.
 
hmm
Vaikea uskoa, että itkisin. Toki elämä heterona on helpompaa kuin homona, mutta tärkeintä on saada olla oma itsensä. Eikä se homosuhteessa eläminenkään välttämättä niin hirveän vaarallista ole. Hiukan hankalaa vaan toisinaan, ja saa tajuamaan maailman epäreiluuden. Mutta toisaalta, sitä ainakin kasvaa itse avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi.

T. itsekin bi
 
vieraana
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Luultavasti olisin pelkästään helpottunut. Ei ainakaan tarvitsisi miettiä, millaisen riivinraudan tuo mulle miniäksi *palstaa liikaa lukenut* :xmas:
Sulla on muuten aivan tajuttoman negatiivinen ja nihkeä ennakkoasenne mahdollista tulevaa miniää kohtaan. Ei käy kateeksi :/
 
Alkuperäinen kirjoittaja Huumekoira:
Kyllä se harmittaisi. Sen takia, että en pidä sitä normaalina, mutta vielä enemmän sen takia, että minuun sattuisi, kun ajattelisin, miten vaikeaa pojalla olisi ollut ja miten vaikeaa tulisi olemaan. Miten iso asia se olisi hänen maailmassaan ja miten vaikea.

Mutta kuitenkin, hän on minun ihana, rakas poikani AINA.
Entä tyttäresi, ajatteletko samoin hänen suhteensa?
 
kolmenkopla
Mulle on tärkeempiä asioita, että lapsista kasvaa terveitä, järkevästi ajattelevia aikuisia, ovat onnellisia ja niin pois päin. Mulle on ihan sama mikä sukupuoli on kiinnostuksen kohteena. Tuollainenhan on ihan sivuseikka! Sama, kuin äiti surisi, kun meidän pojan lempiväri on vaaleanpunainen eikä se sininen!
 
Krisse
Alkuperäinen kirjoittaja kyl:
Multa pääsi itku, kun vanhin tytär osoittautui lesboksi. Helppo se on täällä sanoa, että kunhan on onnellinen jne., mutta kun se omalle kohdalle osuu, niin ei tunnu kivalta. Ei se silti sitä meinaa, ettei lastaan hyväksyisi sellaisena kuin on.
Kumman valitsisit mielummin, sen että tyttösi on onnellinen naisen kanssa vai sen, että hän on onneton miehen kanssa? Mitä SÄ menetät siinä jos tyttös menee vaikka naimisiin naisen kanssa tai saa lapsen? :) Kyl mä sen ymmärrän että vanhemmalle voi olla kova paikka saada tietää lesboudesta tai homoudesta, mutta pääasiahan on se että on onnellinen. Saat olla ylpeä lapsestas että uskaltaa olla oma itsensä :)
 
Keittiönoita
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Sulla on muuten aivan tajuttoman negatiivinen ja nihkeä ennakkoasenne mahdollista tulevaa miniää kohtaan. Ei käy kateeksi :/
Itse asiassa mulla ei ole mitenkään negatiivista asennetta tulevaan miniääni. En nimittäin jaksa uskoa, että poikani mitään riivinrautaa vaimokseen ottaa. Tällä palstalla vaan aika usein lukee miniöiden kirjoituksia, jolloin itse huokaisee helpotuksesta, että ko henkilö ei ole oma miniäni. Musta tulee luultavasti varsin mukava ja auttavainen anoppi, Ehkä ostan joskus väärän värisen reimatekin, mutta säästän aina kuitin, jotta sen voi vaihtaa mieleisempään.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita:
Alkuperäinen kirjoittaja vieraana:
Sulla on muuten aivan tajuttoman negatiivinen ja nihkeä ennakkoasenne mahdollista tulevaa miniää kohtaan. Ei käy kateeksi :/
Itse asiassa mulla ei ole mitenkään negatiivista asennetta tulevaan miniääni. En nimittäin jaksa uskoa, että poikani mitään riivinrautaa vaimokseen ottaa. Tällä palstalla vaan aika usein lukee miniöiden kirjoituksia, jolloin itse huokaisee helpotuksesta, että ko henkilö ei ole oma miniäni. Musta tulee luultavasti varsin mukava ja auttavainen anoppi, Ehkä ostan joskus väärän värisen reimatekin, mutta säästän aina kuitin, jotta sen voi vaihtaa mieleisempään.
Voi olla, että tuo nimimerkki vieraana on samanlainen sanapoliisi kuin minä :D Vaistoaa sanoissa enemmän, kuin tarkoitat sanoa? :)
 
Itse olen bi enkä ole voinut asiasta kertoa vanhemmilleni. He eivät ymmärrä tällaista. Tuntuu pahalta kun joutuu periaatteessa pitämään salassa :/
Jos oma lapseni kertoisi olevansa homo/bi niin tukisin häntä asiassa. Pääasia, että olisi onnellinen.
 

Yhteistyössä