Kyllä multa pääsisi itku jos poikani eräänä päivänä ilmoittaisi olevansa homo. Mites muut?

Ja ei sillä, ettenkö hyväksyisi homoutta/lesboutta.
Kuitenkin toivon oman lapseni olevan ihan puhdas hetero.

 

eipä mua kyllä haittais mitenkään. on mikä on.

 

Ehkä siinä mielessä, että vaikeaahan meillä kaikilla on, mutta kyllä heteronormista poikkeaminen tuo lisävastuksia elämään. Kukapa sitä ei haluaisi, että lapsi olisi onnellinen eikä kokisi elämässään turhaa epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää.

 

eipä mua kyllä haittais mitenkään. on mikä on.

Oikeasti?
Ei se vaikuttaisi tietenkään suhtautumiseeni poikaan, mutta tämän äidin sisällä asuisi silti suru asian takia.

 

Kyllä mäkin toivon, että lapset olis heteroita, mutta en usko, että itkisin, jos poika kertois olevansa homo. Tai no sitä voisin surra, että miten se vaikeuttaa pojan omaa elämää, jos on avoimesti homo. Ja ettei varmaan tulis niitä lapsenlapsiakaan.

 

Niin mäkin toivon. Olen suvaitsevainen ja hyväksyisin homouden myös pojiltani tai tytöiltäni, mutta varmasti itku pääsisi multakin, ainakin salaa lapseltani.

 

Sama tuo. Kunhan on onnellinen ja oma itsensä. =)
Muoks. Itku pääsis sillon jos ei olis onnellinen ja häpeilis omaa minäänsä.

 

eipä mua kyllä haittais mitenkään. on mikä on.

ei muakaan pätkääkään.

meillä on tuttavat ihan kauhuissaan välillä jo nyt kun 2v poika kopsuttelee korkkareissa

 

Ei se vaikuttaisi tietenkään suhtautumiseeni poikaan, mutta tämän äidin sisällä asuisi silti suru asian takia.

Vaikka poikasi olisi onnellinen...?

MIKSI ihmeessä???

 

minäkään en usko, että minua se haittais mitenkään.

 

Ehkä siinä mielessä, että vaikeaahan meillä kaikilla on, mutta kyllä heteronormista poikkeaminen tuo lisävastuksia elämään. Kukapa sitä ei haluaisi, että lapsi olisi onnellinen eikä kokisi elämässään turhaa epäoikeudenmukaisuutta ja syrjintää.

Näin minäkin ajattelen.
Ja meillä noita poikia on kolme.

 

En surisi, kunhan poika on onnellinen se riittää mulle.

 

Kun asiaa nyt tässä mietin niin ei tunnu oikeastaan miltään?
Itkemään en nyt ainakaan rupeaisi. Mä toivon koko sydämestäni että mitä ikinä lapseni ovatkaan niin saisivat elää onnellisen elämän. Ja kaikessa mihin mun tukeani tarvitsevat niin sen myös toivottavasti saavat!

 

no ei mua haittaa pätkääkään..eipä ne seksuaalisuus asiat muutenkaan äidille kuulu

 

Mua ei haittais. Mulla on ollut ilo tuntea homoja ja "elää" niiden kanssa eräänä kesänä ja ihan ihmisiltä vaikutti. Eihän se tarkoita ettei sais lapsenlapsia, ei ei. Niin ja anoppius voisi olla helpompaa, ehkä.
Pääasia että olis onnellinen.

 

Kyllähän se heterona toki elämä on helpompaa jne, mutta en silti usko tuon olevan itkun arvoinen asia. Enemmänkin niin että jos poika tuollainen olisi niin hienoa että uskaltaa sen tunnustaa ja tulla kaapista ulos eikä elää ahdistuneena kulissi-heteroelämää. Se on kuitenkin iso vapaus saada olla sellainen kun on ja elää onnellisessa parisuhteessa. =)

 

Minulta saattaisi päästä itku siksi, että poikani todennäköisesti joutuisi kokemaan paljon pilkkaa, halveksuntaa ja ehkä väkivaltaakin homoutensa takia.
Siksi toivoisin lapsistani heteroita: elämä on rankkaa muutenkin, saatikka seksuaalivähemmistöön kuuluvana.

 

Mä olisin ylpeä, jos minun lapseni (mikäli joskus sellaisia saan) olisivat rohkeasti sitä mitä ovat. Jos ovat heteroja niin ok, jos homoja tai lesboja niin sekin ok. Pääasia, että ovat onnellisia.

 

ei multa pääsis, olkoon mitä on. En usko että on kasvatuksesta kiinni ??!!

 

eipä mua kyllä haittais mitenkään. on mikä on.

Oikeasti?
Ei se vaikuttaisi tietenkään suhtautumiseeni poikaan, mutta tämän äidin sisällä asuisi silti suru asian takia.

oikeasti ei tuntuisi missään. tietenki toivoisin lapsenlapsia, mutta niitä nyt voin olla saamatta tai saada ihan riippumatta, onko hetero vai homo..

 

Ainoa, mikä mua asiassa harmittaisi olisi se, ettei lapsenlapsia luultavasti tarvitsisi sitten odotella. Minä puhun pojalla aina tyylliin "sitten isona kun tapaat jonkun ihmisen (ei siis tytön), jota rakastat, voit mennä hänen kanssaan naimisiin.

 

No ei pääsisi itku! Olisin iloinen, että uskaltaa olla mitä on! Itku pääsisi, jos sen multa salaisi!

 

Luultavasti olisin pelkästään helpottunut. Ei ainakaan tarvitsisi miettiä, millaisen riivinraudan tuo mulle miniäksi *palstaa liikaa lukenut* :xmas:

 

No ei kyllä ole mun asiani itkeä tai iloita moisesta. Eihän se minuun liity millään tavalla, lasten elämä on heidän omansa. Ihan sama, kunhan olisivat onnellisia .

 

Multa pääsi itku, kun vanhin tytär osoittautui lesboksi. Helppo se on täällä sanoa, että kunhan on onnellinen jne., mutta kun se omalle kohdalle osuu, niin ei tunnu kivalta. Ei se silti sitä meinaa, ettei lastaan hyväksyisi sellaisena kuin on.