Kyllä sen huomaa että yhden äidit pystyy panostamaan lapseensa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "ainokainen"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Nämä keskustelut saavat mut yhä vakuuttuneemmaksi siitä että mä olen tehnyt viisaasti kun olen välttänyt näitä kaikenmaailman kinkereitä ja harrastuksia.

Ekaluokkalainen tyttö sai harrastuksen. Vasta. Siis sellaisen säännöllisen ja valitettavan maksullisen.

On mulla lapsia nämä kaks, tai vaikka olis useampi tai vähempi, panostaisin yhtä innokkaasti ja hartaudella kuin nytkin. Siis tasan niillä mahdollisuuksilla joita mun pankkitilini saldo antaa myöten.
 
[QUOTE="juupajuu";23360841]:D
Aika kamalaa.. pitäsiköhän meidänkin nyt lopettaa lasten harrastukset kun yhdellä lapsella kaksi harrastusta ja kahdella lapsella yksi harrastus
(220e vuosi + 90e vuosi + välineet
Toisella lapsella harrastus maksaa 150e vuosi+ välineet
ja kolmannella 90e vuosi +välineet)

Että äläppä ole niin snopi ja ylepeile yhtään että yhden lapsen vanhemmilla vain varaa, itse tiedän yhden lapsen vanhempia paljon jotka ei anna lapsen harrastaa mitään kun se maksaa :O ja se jos mikä särähtää korvaani[/QUOTE]

Mä oon yhden lapsen yksinhuoltaja.Aina poissa kotoa,iltamyöhään tulen nukkuvan lapsen luo,viikonloput olen töissä ja me pärjättän just ja just!
Ei todellakaan ole varaa harrastuksiin!Hyvä kun leipää saadaan kaappiin.Vuokrat maksetaan nipinnapin,joka sekin myöhässä joka kk.
 
Eli panostukseksi riittää vain se "kallis" harrastus?, entäs kun meillä vain yksi lapsi ja siltikin käydään ILMAISESSA muskarissa... mä oon ilmeisesti siis tosi surkea äiti :/
entäs ne perheet, joissa lapsen kanssa ollaan kotona, rahaa ei ehkä niin paljon kun työssäkäyvillä, mutta lapsi saa ainakin aikaa vanhemmiltaan, sillä ei ole mitään arvoa?
monilapsissa perheissä, useammin äiti on (sattuneesta syystä) lasten kanssa kotona, kuin ainokaisten perheissä. mutta nämä useamman lapsen äidit eivät siis panosta näihin lapsiinsa, eivät tee heidän kanssaan mitään? koska ei ole kuitteja kalliista harrastuksista asiaa todistamaan?

kaikkea sitä oppii... mä kun olen jo valmiiksi siis surkea äiti, niin voin siis hyvällä omalla tunnolla haaveilla siitä toisesta lapsesta :)
 
[QUOTE="ninni";23361743]Toivottavasti niin ajattelevat voivat. Itsellä kun ei tuollaista käsitystä koskaan ole ollut.[/QUOTE]

nin että i panosteta lapsiimme kun eivät harrasta muskaria joka maksaa 220e/ hlö. Meidän lapset harrastavat judoa, joka maksaa 400e VUOSI koko perheeltä. Saavat käydä kisoissakin, jtka sitten maksavat erikseen. Vaikka ollan työttömiä ja meillä on neljä lasta niin meidän lapset saa harrstaa.... Mielestäni se lapsiin panostaminen ei ole kiinni sitä kuinka kallis se harrastus on
 
Miksi tuohon panostus-sanaan nyt tartutaan? Siis tässä ketjussahan puhutaan koko ajan rahallisesta panostuksesta, eikä sen määrä tai puute kerro lapsen onnellisuudesta tai perheen välisistä suhteista yhtään mitään. Eikä sen puoleen lapsien lukumääräkään. Eli mistä tässä nyt änkätään?
 
[QUOTE="heidi";23362012]Mä oon yhden lapsen yksinhuoltaja.Aina poissa kotoa,iltamyöhään tulen nukkuvan lapsen luo,viikonloput olen töissä ja me pärjättän just ja just!
Ei todellakaan ole varaa harrastuksiin!Hyvä kun leipää saadaan kaappiin.Vuokrat maksetaan nipinnapin,joka sekin myöhässä joka kk.[/QUOTE]

Kirjoitin varmaan jotenkin epäselkeästi :D
Tarkoitin yhden lapsen perhettä eli jossa 2 aikuista yksi lapsi en yh- vahempaa ;)

Kun taas ketjun aloittajasta saa sen kuvan että me monilapsisten lasten vanhemmat ollaan jotenkin huonompia kun tietenkin hiukan kilpailutamme harrastuksia jos samassa tai naapurikaupungissa on sama lajia ja toisessa se maksaa yli puolet enemmän, tyhmä ei ole se joka pyytää tyhmä on se joka maksaa ;)
 
Aika yksinkertaisesti ap ajattelee asiaa. Kyllähän ne rikkaatkin ja ainokaisten lapset varmaan vähän miettii mihin rahaa laittaa. Ei se välttämättä ole kiinni siitä, ettei ole varaa maksaa tuota summaa. Se voi tuntua turhan kalliilta summalta ja halvemmallakin voi päästä muskariin. Tuskin ne rikkaatkaan rahaa voi mielinmäärin tuhlata, ei ne kyllä sillon rikkaita olis.
 
No aika kaukaa haettua vetää tuollainen johtopäätös....Joillakin on enemmän rahaa käytössä, toisilla vähemmän. Toivottavasti jokainen tekee lapsia sen mukaan, että pysytyy takaamaan heille kunnon oltavat. Meillä jokainen saa harrastaa mitä huvittaa, rahat löytyy ja heillä onkin useampi kallis harrastus.

Joku kaihertaa aloittajaa selväåsti, kun tämmösen aloituksen heitti...
 
Monilapsisillakin perheillä voi olla varallisuutta, mjutta yksilapsisten perheiden lapset eivät kosskaaan voi kasvaa sisarusten seurassa. Ja se on kyllä suurempi ongelma, ja omenen ainokaisen kohdalla esiin nouseva murhe yhteisissä tilanteissa esim. päiväkodissa. Minä minä minä. Jep jep. Äidillä on jakamatonta aikaa kuten isälläkin, aina.

Kyllä ovat nämä piltit melko ihmisessään monesti aikuisena, kun pitäisi esim. perustaa perhe ja ottaa toiset huomioon. Tai ihan vaikka työpaikalla, kun kahviautomaattia käyttävät muutkin, ja pomon juttusille voi olla jonoa jonka oli ei pääsekään enää.

Ja tältä ei kalliit harrastukset pelasta.

Itselläni onn täysin päinvastainen kokemus ainoista lapsista. Juuri heillä on empatiakykyä ja osaavat ottaa muut huomioon. Vanhemmilla on ollut aikaa opettaa heille käytöstapoja ja selittää asiat juurtajaksain. He ovat saaneet vanhemmiltaan paljon huomiota ja näinollen eivät ole sitä vailla ja aina haluamassa itselleen jotakin vaan heillä on varaa antaa tilaa toisillekin.

Suurperheiden lapset taas ovat kokemukseni mukaan usein itsekkäitä ja huonokäytöksisiä. He ovat tottuneet ratkomaan ongelmia nyrkein ja tavoittelevat aina omaa etuaan joka asiassa. Ts. ovat jääneet vaille riittävää vanhempien huomiota ja ohjausta ja ovat isossa sisarusparvessa oppineet "viidakon" lait kun vanhemmilla ei ole ollut aikaa ja voimavaroja puuttua ristiriitatilanteisiin.

Usein suurperheiden vanhemmilta puuttuu tervettä harkintakykyä lapsiluvun suhteen ja käsitys siitä mitä lapsi tarvitsee kehittyäkseen tasapainoiseksi aikuiseksi. Monella on omassa elämänhallinnassaan puutteita saati että kykenisivät antamaan lapsilleen vakaat puitteet. Tätä tosin näkee jo kolmen ja neljänkin lapsen perheissä.
 
Voihan siinä olla sekin minkä näkee tarpeellisemmaksi tai paremmaksi. Itse en maksaisi kuuna kullan valkeana jostain muskarista yli kahtasataa, pianotunneista kyllä maksoimme ja enemmänkin kuin tuon, samoin maksaisin esim vaikka uintiharrastuksesta.
 
Kyllä muakin ärsyttää maksella hurjia muskarimaksuja, meillä kaksi lasta vaan ja on lähes sama hinta kahdesta lapsesta ( 200 euroa/lukukausi). Tosin haluan että lapset saa kosketuksen musiikkiin ihan pienestä pitäen ja tavoitteena on sitten jatkaa ko. paikassa soitinopetuksessa muskarin jälkeen. Tiukkaa kyllä tekee maksella, mutta mitäpä sitä ei lapsensa hyväksi tekis. Täytyy vaan tinkiä jostain omasta menosta.
 

Yhteistyössä