Kyllä sen huomaa että yhden äidit pystyy panostamaan lapseensa.

["jeps"]

[QUOTE="eräs äiti";23361415]Juu, meidän tytöllä on "kaverina" 10v ainokainen. Se itse oikein leuhkii että saa vanhemmiltaan kaikessa periksi!!

ja on niin ilkeä ja dominoiva tyttö kuin olla ja voi! Kukaan ei siitä oikein pidä, ja ne jotka sen kanssa on niin niitä se pompottaa sydämensä kyllyydestä[/QUOTE]

Meidän ainokainen on kiltti, toiset huomioon ottava, rehellinen....Koulukavereina perheitä jossa monta lasta jotka hakkaavat ja purevat muita. Että menkää nyt mäkeen ketkä haukkuvat yksilapsisia perheitä.

 

["vieras"]

Niin mikä oli aloituksen pointti? Oliko jollekin nyt oikeasti yllätys tai suurikin oivallus, että monilapsisessa perheessä jää vähemmän rahaa käytettäväksi per lapsi, kuin yksilapsisessa perheessä? Mitä sitten?

 

[minä minä minä]

[QUOTE="eräs äiti";23361415]Juu, meidän tytöllä on "kaverina" 10v ainokainen. Se itse oikein leuhkii että saa vanhemmiltaan kaikessa periksi!!

ja on niin ilkeä ja dominoiva tyttö kuin olla ja voi! Kukaan ei siitä oikein pidä, ja ne jotka sen kanssa on niin niitä se pompottaa sydämensä kyllyydestä[/QUOTE]

Itselläni oli lapsena jonkin aikaa kaverina 2 tyttöä jotka oli molemmat perheiden ainokaisia, aina hyvin määrätietoisesti teki selväksi kuka päättää mitäleikitään ja kuka on oikeassa.
Toinen tyttö oli alaaste ikäisenä ja kaveuutemme kesti 2vuotta kunnes lopahti siihen että en aina jaksanut olla se joka on väärässä ja jonka leikkejä ei leikitä mutta seura kelpasi,
toinen tyttö oli ylä asteella ja sama juttu, jos en tykännyt hänen valikoimstaan musiikista tai hänen kotibileistä jossa minut hakuttiin lapselliseksi kun en 15v juonut tai polttanut jne.

Aikuisen atutustuin yhteen esin ihan mukavaan naiseen, ajattelin että kiva ei kavereita koskaan liikaa ole.
Hän suuttui jos menin toisten kavereiden kanssa kahville ei suostunut mukaan ja jos suostui hän koitti olla äänessä jatkuvasti, katsoi muita halveksien ym.
Kyllä elämä on helpompaa kun kaveripiiri samoista lähtökohdista kotoisin kuin itse joilla sisaruksia joten osaavat ottaa muutkin huomioon eikä ole minä minä minä tyyppejä

 

[minä minä minä]

Naapurina asui perhe jossa tyttö oli oikea herranterttu kun jonpa kunpa vanhemmista ulkona, kun silmä vältti tämä herranterttu jo hajoitti ikkunoita sun muuta kivaa
Ja valituksia meni mutta ei heidän mussukka mitään tee
Kerran nappasin kuvan kännykällä ja sitten olinkin rasisti että kyllä nämä yksilapsiset perheet vetää vaikka mistä narusta

 

["mä"]

Ei ole kysymys lasten lukumäärästä vaan käytettävissä olevasta rahasta.
Osalla yhden lapsen äideistä ei ole varaa 200e harrastusmaksuihin ja osalla se on tekosyy laiskuudelle.
Pojan jalkapallojoukkueen pelaajien vanhemmat "rettelöi" 3e vakuutusmaksusta jolla varmistetaan että pelissä ja harjoituksissa tulevat vammat hoidetaan .
suurimmalla osalla lienee kuitenkin valitus verissä eli aina pitää jostakin valittaa osalla se on elämäntapa .

 

["Ellamaaria"]

No enpä tiedä maksaisinko muskarista tuota tälle ainokaisellekaan Me ei harrasteta mitään muuta kun avoimia, ulkoilua, leikkejä ja perusarkea. Äiti viihdyttää 2v täydellä olemuksellaan täydellisesti

Kyllähän iän myötä ehtii Vaikka tulee tää toinen, ni ehkä silti annan vähän ekankin joskus harrastaa. Ihan vähän.

 

[yv]

Silloin kun esikoinen oli ainokainen, en silti vienyt muskariin tms kalliin hinnan takia. Periaatteesta en maksa kymmeniä euroja siitä, että kuolaavan pikkulapsen kanssa rämpytetään tamburiinia ja kutsutaan sitä kehittämiseksi... noin niinkuin karrikoidusti (tiedän, eihän se sitä pelkästään ole, kaikki kunnia muskarin opettajille). Meillä musisoidaan omalla pianolla, muksut rivissä keskenään. Metsässä on ilmainen luontokerho ja omassa puutarhassa saa virikettä tarpeeksi. Lisänä sitten kaverikekkerit, esim. monen kaveriperheen yhteinen pulkkamäkipäivä viikonloppuna. Maailmassa saa ilmaiseksi lapselle niin paljon elämyksiä, että kalliille harrastuksille ei mielestäni ole tarvetta, vaikka varaa niihin meillä olisikin. Ihanaa kun sisarukset on läheisiä, veikkaampa että se iso hali isosiskolta on aikanaan paljon pitkäkestoisempi onni kuin kallis muskari.

Mutta säästä ap muskarin kuitit, että voit aikanaan näyttää niitä kun lapsi kysyy miksei sillä ole sisaruksia... voit sanoa, että tämä on paljon hienompaa, ihanan kallista

Juuri näin! (siis komppaa tuota ekaa kappaletta kirjoituksesta)

Meillä musisoidaan omalla perheellä (lapsia on aika monta); soitetaan pianoa, haitaria, kitaraa. Meillä molemmilla vanhemmilla vahva musiikillinen tausta. Lasten levyjä kuunnellaan, lorutellaan jne.

Oleme käteviä käsistämme joten askartelut, ompelut, puutyöt ym. sujuu näppärästi ja viime viikon lomaprojektina meillä oli tyttöjen kanssa mollamaijojen ompelu. Isoin ompeli jo itse, kaksi pienintä tarvitsi äidin apua ompelussa, nuken täyttäminen sujui ihan näppärästi itse.
Isä rakensi poikien kanssa mäkiautoa vanhoista vaunun osista =)

Kummallakaan ei ole piirtämisen/maalaamisen lahjoja joten koululaiset käyvät kuvataidekerhossa koululla (sekin on muuten ilmainen jota hämmästyin suuresti, olin valmistautunut maksamaan siitä jonkinlaisen summan) ja pienempien kanssa piirretään ja maalataan ihan kotosalla. Vesivärit, liidut, puuvvärit, sormivärit jne. on tulleet jokaisele tutuksi.

Koko perheellä hiihdämme, luistelemme, uimme, teemme luontoretkiä jne. Mielestäni on turhaa maksaa satoja euroja. Jos joku lapsista haluaisi vaikka luistella tai pelata jääkiekkoa niin tottakai pyrkisimme siihen satsaamaan, mutta tällä hetkellä ei ole koskaan pyytäneet vaikka kaverit kulkee. Ovat kuitenkin todella liikunnallisia ettei ole laiskuudesta kiinni.
Videopelejä/tietokonepelejä meillä ei ole ollenkaan. Lautapelit on kovassa suosiossa ja niitä pelataan useita kertoja viikossa.

 

[juubsbuubs]

[QUOTE="Sirkkeli";23361470]Meillä lapsi on saanut aina harrastaa sitä mitä on halunnut. Ja onhan tuo pienestä pitäen halunnut, edullista ja kallista. Ja niihin löytyy aina rahaa vaikka muuhun ei löytyisi, harrastukset ovat tärkeitä. Ja useampaa lasta en ole halunnut, koska minulla ei ole varaa keskiluokkaiseen ylläpitoon, harrastuksiin, lääkäreihin, lahjoihin yms. mitä lapselle kuuluu suoda.
Ja ei, minun lapsesta ei ole tullut minä, minä, minä ihmistä. Minä itse sen sijaan olen semmoinen, vaikka mulla on 3 sisarusta.[/QUOTE]

Näin meilläkin.
Lisään vielä, että itse olen siitä harvinainen tyyppi, että olen suoraan sanottuna kiitollisempi siitä, että minua rkastettiin ja tuettiin ja sain harrastaa. Harrastukset ovat antaneet enemmän elämääni eväitä kuin sisarukset. Toivon sisasruksilleni toki kaikkea hyvää, mutta omalla kohdalla käv niin, että ystäväpiiristä löytää 20 vuotta kestäneitä ystävyyssuhteita, jotka menevät sisaruussuhteiden edelle.

 

["minna"]

Aika yksinkertaisesti ap ajattelee asiaa. Kyllähän ne rikkaatkin ja ainokaisten lapset varmaan vähän miettii mihin rahaa laittaa. Ei se välttämättä ole kiinni siitä, ettei ole varaa maksaa tuota summaa. Se voi tuntua turhan kalliilta summalta ja halvemmallakin voi päästä muskariin. Tuskin ne rikkaatkaan rahaa voi mielinmäärin tuhlata, ei ne kyllä sillon rikkaita olis.

 

[juubsbuubs]

Juuri näin! (siis komppaa tuota ekaa kappaletta kirjoituksesta)

Meillä musisoidaan omalla perheellä (lapsia on aika monta); soitetaan pianoa, haitaria, kitaraa. Meillä molemmilla vanhemmilla vahva musiikillinen tausta. Lasten levyjä kuunnellaan, lorutellaan jne.

Oleme käteviä käsistämme joten askartelut, ompelut, puutyöt ym. sujuu näppärästi ja viime viikon lomaprojektina meillä oli tyttöjen kanssa mollamaijojen ompelu. Isoin ompeli jo itse, kaksi pienintä tarvitsi äidin apua ompelussa, nuken täyttäminen sujui ihan näppärästi itse.
Isä rakensi poikien kanssa mäkiautoa vanhoista vaunun osista =)

Kummallakaan ei ole piirtämisen/maalaamisen lahjoja joten koululaiset käyvät kuvataidekerhossa koululla (sekin on muuten ilmainen jota hämmästyin suuresti, olin valmistautunut maksamaan siitä jonkinlaisen summan) ja pienempien kanssa piirretään ja maalataan ihan kotosalla. Vesivärit, liidut, puuvvärit, sormivärit jne. on tulleet jokaisele tutuksi.

Koko perheellä hiihdämme, luistelemme, uimme, teemme luontoretkiä jne. Mielestäni on turhaa maksaa satoja euroja. Jos joku lapsista haluaisi vaikka luistella tai pelata jääkiekkoa niin tottakai pyrkisimme siihen satsaamaan, mutta tällä hetkellä ei ole koskaan pyytäneet vaikka kaverit kulkee. Ovat kuitenkin todella liikunnallisia ettei ole laiskuudesta kiinni.
Videopelejä/tietokonepelejä meillä ei ole ollenkaan. Lautapelit on kovassa suosiossa ja niitä pelataan useita kertoja viikossa.

Booooooooring! Onneksi olemme erilaisia kaikki.

 

["ninni"]

[QUOTE="milli";23360832]Niin voihan siihen ainokaiseen panostaa ja keskitty. Samalla myö opettaa sille lapselle että maailma pyörii vaan hänen ympärillään...saatta vaan aiheuttaa hieman tulevaisuudessa ongelmia, mutta kukin tavallaan.[/QUOTE]

Tyypillinen piikki taas yhden lapsen vanhemmille. Se, että keskittyy ja panostaa lapseensa, ei tarkoita automaattisesti sitä, että lellii lapsensa piloille ja kasvattaa tästä itsekkään paskiaisen. Voiskohan noista aikansa eläneistä stereotyyppisistä käsityksistä jo ruveta luopumaan?

 

[juubsbuubs]

[QUOTE="minna";23361674]Aika yksinkertaisesti ap ajattelee asiaa. Kyllähän ne rikkaatkin ja ainokaisten lapset varmaan vähän miettii mihin rahaa laittaa. Ei se välttämättä ole kiinni siitä, ettei ole varaa maksaa tuota summaa. Se voi tuntua turhan kalliilta summalta ja halvemmallakin voi päästä muskariin. Tuskin ne rikkaatkaan rahaa voi mielinmäärin tuhlata, ei ne kyllä sillon rikkaita olis.[/QUOTE]

Meidän lähistöllä ei ole halpoja muskareita. Varmaan jotain halpaa harrastusta löytyisi, mutta muskaria ei.

 

[ei liity lapsilukuun]

meille tulossa 3 lapsi ja saavat harrastaa juurikin sitä mitä haluavat

 

[yksi lapsi]

Mielummin yksi kunnolla kuin kymmenen huonosti

 

[Mummeliisa]

[QUOTE="ninni";23361683]Tyypillinen piikki taas yhden lapsen vanhemmille. Se, että keskittyy ja panostaa lapseensa, ei tarkoita automaattisesti sitä, että lellii lapsensa piloille ja kasvattaa tästä itsekkään paskiaisen. Voiskohan noista aikansa eläneistä stereotyyppisistä käsityksistä jo ruveta luopumaan?[/QUOTE]

Juuh. Kumminkin päin yhtä typeriä tuollaiset yleistykset.

 

["ninni"]

Naapurina asui perhe jossa tyttö oli oikea herranterttu kun jonpa kunpa vanhemmista ulkona, kun silmä vältti tämä herranterttu jo hajoitti ikkunoita sun muuta kivaa
Ja valituksia meni mutta ei heidän mussukka mitään tee
Kerran nappasin kuvan kännykällä ja sitten olinkin rasisti että kyllä nämä yksilapsiset perheet vetää vaikka mistä narusta

Ja noita "herranterttujahan" ei tietenkään ole monilapsisissa perheissä?
Kylläpä me yhden lapsen vanhemmat saadaan taas paskaa niskaan. Mikäköhän teitä useamman lapsen vanhempia meissä yhden lapsen äideissä ja iseissä oikein noin paljon vituttaa?

 

[paras]

[QUOTE="ninni";23361683]Tyypillinen piikki taas yhden lapsen vanhemmille. Se, että keskittyy ja panostaa lapseensa, ei tarkoita automaattisesti sitä, että lellii lapsensa piloille ja kasvattaa tästä itsekkään paskiaisen. Voiskohan noista aikansa eläneistä stereotyyppisistä käsityksistä jo ruveta luopumaan?[/QUOTE]

Ja voiskohan tosisinpäin ruveta luopumaan käsityksestä, että monilapsiset perheet eivät panosta lapsiinsa.

 

[Mummeliisa]

Mielummin yksi kunnolla kuin kymmenen huonosti

Hyvä vaihtoehto on myös "Mielummin kymmenen kunnolla, kuin yksi huonosti"
Ja kaikki siltä väliltä.

 

[juubsbuubs]

meille tulossa 3 lapsi ja saavat harrastaa juurikin sitä mitä haluavat

Kiva Ja musta on oikeasti kiva, että ne ihmiset lisääntyy, ketkä pystyvät rahottamaan jälkikasvunsa elämän.

Me ollaan koulutettuja, koulutusta vastaavassa työssä, mutta me ei kyettäisi maksamaan kolmemme sairasvakuutuksia (on ollut tän ainokaisen kohdalla niin välttämätön, että ilman ei oltais), harrastusta 3*140e/kk + välineet, pienimmille vielä tarhamaksut.

 

["ninni"]

Ja voiskohan tosisinpäin ruveta luopumaan käsityksestä, että monilapsiset perheet eivät panosta lapsiinsa.

Toivottavasti niin ajattelevat voivat. Itsellä kun ei tuollaista käsitystä koskaan ole ollut.

 

["ninni"]

Juuh. Kumminkin päin yhtä typeriä tuollaiset yleistykset.

Ihan samaa mieltä, Mummeliisa. En tykkää yleistyksistä, mutta valitettavasti kovin monilla ne istuvat tiukassa.

 

["poikia3"]

Musta ei voi kyllä sanoa, että yksilapsisen perheen vanhemmat panostaisivat lapseensa enemmän. voi toki olla mahdollista, mutta voi olla tosinkin päin.

Lapseen panostaminen ei ole myöskään pelkästään harrastuksia, vaan myös sitä, että lasten kanssa vietetään aikaa.

Minulle itselleni on tärkeää, että lapsilla on mahdollisuus harrastaa haluamaansa harrastusta, itselleni, kun ei sitä mahdollisuutta ole suotu. Vaikka rahasta olisi tiukempaakin, niin haluan että lapset voivat harrastaa.

Toistaiseksi nuo harrastukset ovat meillä liikuntaa, mutta voivat olla myös jotakin muuta. Mielestäni on tärkeää myös se, että jokaisella lapsella on aikaa kaksin vanhemman kanssa.

Esim. minä katson vanhemman kanssa kaksin leffoja, kun kuopus on uimakoulussa olen uimassa keskimmäisen kanssa ja se pienin ottaa oman aikansa kotona. Yhdessä perheenäkin tehdään esim. luistelu- tai pulkkamäkiretkiä.

 

["vieras"]

Meillä konservatorion järjestämä muskari 280e vuosi,eli kevät+syyslukukausi.
Kallista on.
Nyt tyttö ilmoitti että ei halua jatkaa ja haluaa mennä takaisin jumpparyhmään jossa aikasemmin oli.
Maksaa 60e kevät+syyslukukausi,passaa mulle

 

["vieras"]

[QUOTE="ninni";23361720]Ja noita "herranterttujahan" ei tietenkään ole monilapsisissa perheissä?
Kylläpä me yhden lapsen vanhemmat saadaan taas paskaa niskaan. Mikäköhän teitä useamman lapsen vanhempia meissä yhden lapsen äideissä ja iseissä oikein noin paljon vituttaa?[/QUOTE]

Tämä minuakin kiinnostaisi tietää. Eikä moni yksilapsinen perhe edes välttämättä ole vapaaehtoisesti yksilapsinen vaan sitä toista lasta ei vaan tule.. kuten meillä esimerkiksi. Lähes kaikki aina olettaa, että emme halua enempää lapsia.

 

["vieras"]

Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että jokainen ainokaisena kasvanut olisi sellainen tai edes suurin osa ainokaisista, vai mitä?
Se kertoo vain että vanhempansa eivät ole onnistuneet tukemaan lapsen kasvua kunnolla.

Peesaan mummeliisaa.
Meillä yksi lapsi ja tutussa perheessä yksi lapsi,ja noi on kuin yö ja päivä,näkyy kasvatuserot niin selkeesti.
Meidän lapsi jakaa omistaan,on myötätuntoinen ja osaa odottaa omaa vuoroaan,tää toinen on päällepäsmäri minä ensin asenteella eikä tod.hakua jakaa omistaan tai edes oikeestaan leikkiä yhdessä kenenkään kanssa omilla leluillaan.
Meilläkään ei mitään tiukkislinjaa ole pidetty mutta ilmeisesti jotain kuitenkin tehty oikein.Tää toinen perhe tosin myöntää että kasvatustyö jäänyt tekemättä,korjaa satoaan nyt.