Kyläilevät lapset ja kurinpito

[vieraas]

Uppoat suohon, jos alat palkitsemaan kaveria, jota et saa pidettyä kurissa. Palkitseminen on ok, jos se tehdään hallitusti. Mutta tässä tilanteessa on iso riski siihen, että lapsi alkaa käyttäytymään entistä huonommin, jotta saa palkitsemista.

 

["hey"]

Meillä on sääntö että lapset (edes omat) ei koske koiraan eikä syötä sitä ilman että minä hoidan koiraa niitten kanssa. Tää on joskus lasten kavereille pikkusen hankalaa käsittää (sekä niille joilla on kotona koira hoidettavana, että nille joilla ei ole ja siks just haluais koiraa hoitaa), mutta aina on kyl menny jakeluun kun oon sanonut että meille ei voi tulla jos ei osaa antaa koiran olla rauhassa.

Tämä siis siksi että koira on iso ja innostuessaan saattaa yrittää viedä lapsilta lelut/ruuat kädestä ja hyppiä vasten, mitä ei tee silloin jos lapset eivät huomioi koiraa mitenkään. Yhdessä aikuisen kanssa saavat sitten kyllä ruokkia ja harjata ja taluttaa koiraa, mutta eipä sitä voi kokoajan itsekään olla lasten kanssa lääppimässä koiraa, niin mukavaa kuin se olisikin.

 

[Mitä mä luin??]

Meillä on meidän säännöt ja jos ne ei vieraalle kelpaa niin ei tarvi tulla kylään. Joissain jutuissa olen sallivampi lapsille kun on kavereita kylässä, mutta esim koiraa ei kiusata, toisia ei satuteta, toisten leikkejä tai tavaroita ei rikota, ei huudeta ylettömästi eikä ruokaa heitetä tai viedä ruokapöydästä pois. Noissa puutun myös vieraiden lasten käytökseen vaikken mielestäni ole heitä kasvattamassa tai heille rangaistuksia miettimässä.

En nyt muista mitä kaikkia esimerkkejä tässä tuli esille. Vieras lapsi ei ulkona syöttäisi koiralle mitään. Jos ei usko niin pidän koiran kiinni tai muuten vierelläni, jos tuntuu ettei juttu toimi niin lapsi saa jo ulkoilusta lähteä kotiinsa. Toisen töniminen ja satuttaminen selvitetään myös heti, tarvittaessa tuostakin kotiinlähtö. Keksejä en kieltäisi.

Meillä koira ei tule keittiöön ruokailun aikana, ne lapsilta tippuneet jämät kerkeää syödä sitten kun ihmiset ovat nousseet pöydästä. En myöskään tarjoaisi koiralle mitään pöydästä. Jos niin kuitenkin tekisin ja antaisin lapselle luvan myös tarjota koiralle jotain niin siinä vaiheessa kun rupeaa tarjoamaan enemmän mikä on mielestäni ok sanoisin että nyt riittää. Käskisin koiran ulos keittiöstä ja kieltäisin vierasta lasta viemästä koiralle syötävää toiseen huoneeseen. Tarvittaessa sitten otan häneltä pois ne ruuat mitä hän on menossa koiralle viemään. Jos äitinsä on niin pässi että antaa lapsensa toimia noin niin ei voi mitään, meillä määrää meidän perheen aikuiset.

Jos keksejä tai muuta tarjottavaa aletaan rohmuta pöydässä, voin silloinkin helposti sanoa että otetaan se yksi keksi kerrallaan, lisää saa kun se on syöty. Jos joku ei tätä usko, voin nostaa keksiastian kauemmaksi tästä lapsesta. Ei muiden syömistä tarvi tuon yhden takia rajoittaa.

Mä en näe mitään koomista siinä että lapsi juoksee koiran perässä tunkemassa jotain tavaroita sen takapuoleen, ennemmin näen siinä eläimen kiusaamista ja potentiaalisen vaaratilanteen lapselle. Ei ne koiratkaan ihan mitä tahansa siedä. Koiran kanssa olisin heti alusta asti kieltänyt lasta kun tämä kohtelee eläintä huonosti ja opastanut miten eläintä kuuluu kohdella. Jos ei usko niin koira toiseen huoneeseen tai ulos, pois lapsen ulottuvilta.

Lopputuloksena jos vierailu on sellaista että lasta saa jatkuvasti kieltää eikä tämä usko niin sanoisin äidilleen että ikävä kyllä nyt näyttää ettei nuo vierailut toimi. Kertoisin ongelmista ja hän voi itse käydä niitä lapsen kanssa läpi ja sitten voi kokeilla uudestaan. Jos lapsen äiti on sitä mieltä ettei lapsensa käytöksessä ole mitään vikaa ja tämän mielestä lapsensa saa töniä toisia alas kiveltä, kiusata koiraa, pöydässä heittää ruokaa lattialle kielloista huolimatta niin tuskin tuossa kaverisuhteessa mitään menettää.

Mutta ei kai nyt kukaan oikeasti katso tumput suorina tuollaista toimintaa? Tietty jos ap on niin hirveän epävarma ja miettii voiko sanoa lapselle "ei" kun tämä tekee selkeästi pahaa tai ottaa tältä pois keksit yms mitä tämä heittelee maahan niin varmaan villimpi lapsi huomaa tämän ja käyttää tilannetta hyväkseen. Kieltämättä tuli vähän sama maku koiran kanssa, eikö tätäkään voi vaan käskeä pois keittiöstä, kieltää syömästä tai vaikka tarvittaessa laittaa toiseen huoneeseen.

 

[ap.]

En viitsi lainailla, kommentoin useampia tässä.

Joo, kyllä minä olen aika epävarma miten toimia, kun lapsi on niin erilainen kuin omani. Eikä äitikään ole toiminnallaan näyttänyt mallia, miten lapsen saisi puhetta uskomaan tai voisiko olla tiukempi. Meidän kodin lepsut säännöt toimii meidän lapsella, joka on perusluonteeltaan rauhallisempi. Eli voidaan joustaa ja neuvotella monista asioista, mutta ehkä tämän lapsen kanssa täytyy olla mustavalkoisempi. Ja välttää vaarallisia paikkoja!

Koiran telkeäminen toiseen huoneeseen olisi ikävää koiralle, enkä usko ette se auttaisi, koska pääsisihän lapsi/lapset perään. Tai siis olisi oma taistelunsa pitää lapsi sieltä poissa, en tiedä olisiko sitten helpompi kuin muuten yrittää saada jättämään koira rauhaan. Meidän koiramme on äärimmäisen kärsivällinen, ei se ihan pienestä kyllä häiriinnykään, mutta rajansa kaikella. Tosin en pelkää että se purisi, vaan ainoastaan sitä, että sillä on kurjaa. Ulkona kutsuin koiran luokseni, kun näytti että sitä alkoi jo ahdistaa ja kävelin itse koiran kanssa etäämmäs. Oli se kiinnikin kyllä välillä, mutta eihän se sinänsä mitään auta. Jatkossa jätän koiran kotiin ulkoilujen ajaksi, kuvittelin vaan että se saisi samalla kätevästi metsälenkin kun lasten kanssa ulkoillaan.

Herkuilla en lastani palkitse, se oli vain esimerkki kun näistä kekseistä oli puhe. Kyllä minä palkitsemistakin olen käyttänyt, mutta silloin lapsi on saanut jonkun pienen lelun vaikkapa harjoiteltuaan jotain uutta asiaa ahkerasti. Vieraalle lapselle ei liene soveliasta leluja palkinnoksi antaa.

Ja joo, se lähtötilanne oli mielestäni jo surkuhupaisa. Koira ei niinkään kärsinyt, makasi paikoillaan eikä yrittänyt poistua. Mutta lapsen lelu ei koiran takapuolessa hinkkauksen jälkeen ole ihan käyttökunnossa, ainakaan ennen pesua.

Päiväkodissa ehdotettiin, että lasten kaverisuhdetta voisi kyläillyillä vahvistaa, kuulemma lapset tasapainoittavat hyvin toisiaan kun omani on rauhallinen (hoidossa ehkä liiankin, on vasta syksyllä aloittanut) ja toinen vilkas. Kuulemma hyvä, että tämä toinen kannustaa lastani rajumpiin leikkeihin. Mutta ilmeisesti päiväkodissa saavat pidettyä homman paremmin hanskassa, lapsenikin sanoi että tämä kaveri on siellä kivempi. Että kai on toivoa, että se kyläillessäkin onnistuisi, kai minun jotenkin täytyy olla tiukempi, en usko että päiväkodissakaan tuollaisia juttuja sormien läpi katsoisivat.

 

[Mitä mä luin?]

En tiedä miten poikkeuksellinen koira teillä on jos se mielummin on kurittoman lapsen kiusattavana kuin rauhassa toisessa huoneessa. Mut mun mielestä lasta ei "yritetä saada jättämään koira rauhaan" vaan se jättää koiran rauhaan. Ja jos päädytään laittamaan se koira toiseen huoneeseen, lapsi ei mene sinne perässä. Mikäli sinulla ei ole auktoriteettia tai keinoja tätä hoitaa niin pystyt varmaan soittamaan lapsen äidille että tulee hakemaan omansa kotiin koska tämä kiusaa koiraa eikä tottele.

Aivan varmasti päiväkodissa menee paremmin koska siellä on selkeät säännöt miten saa toimia ja miten ei. Ei henkilökunta siellä yritä saada lasta lopettamaan jotain kiellettyä juttua vaan pitää huolen siitä että lapsi lopettaa sen.

Joko sun kannattaa ottaa itseäsi niskasta kiinni, miettiä jo etukäteen ne teidän kodin säännöt mistä ei lipsuta ja pitää niistä kiinni. Vierasta lasta saa ja pitääkin komentaa jos hän tekee teillä jotain kiellettyä. Tai sitten vaan päätät ettei tuo lapsi enää tule teille. Päiväkoti on varmasti oikeassa siinä että sopivassa valvonnassa ja kurissa noista lapsista on hyötyäkin toisilleen, mutta niin kuin jo olet huomannut, ilman sitä kuria vaikutus on päinvastainen. Vieraalle lapselle ei ole hyvästä saada riehua teillä niin kuin tykkää eikä omalle lapsellesi ole iloa tuollaisesta kaverista.

Onko sulla miestä? Jos seuraavan kerran pyydät kaverin teille silloin kun mies on kotona ja hän ottaa valvontavastuun.

 

[ap.]

En tiedä miten poikkeuksellinen koira teillä on jos se mielummin on kurittoman lapsen kiusattavana kuin rauhassa toisessa huoneessa. Mut mun mielestä lasta ei "yritetä saada jättämään koira rauhaan" vaan se jättää koiran rauhaan. Ja jos päädytään laittamaan se koira toiseen huoneeseen, lapsi ei mene sinne perässä. Mikäli sinulla ei ole auktoriteettia tai keinoja tätä hoitaa niin pystyt varmaan soittamaan lapsen äidille että tulee hakemaan omansa kotiin koska tämä kiusaa koiraa eikä tottele.

Aivan varmasti päiväkodissa menee paremmin koska siellä on selkeät säännöt miten saa toimia ja miten ei. Ei henkilökunta siellä yritä saada lasta lopettamaan jotain kiellettyä juttua vaan pitää huolen siitä että lapsi lopettaa sen.

Joko sun kannattaa ottaa itseäsi niskasta kiinni, miettiä jo etukäteen ne teidän kodin säännöt mistä ei lipsuta ja pitää niistä kiinni. Vierasta lasta saa ja pitääkin komentaa jos hän tekee teillä jotain kiellettyä. Tai sitten vaan päätät ettei tuo lapsi enää tule teille. Päiväkoti on varmasti oikeassa siinä että sopivassa valvonnassa ja kurissa noista lapsista on hyötyäkin toisilleen, mutta niin kuin jo olet huomannut, ilman sitä kuria vaikutus on päinvastainen. Vieraalle lapselle ei ole hyvästä saada riehua teillä niin kuin tykkää eikä omalle lapsellesi ole iloa tuollaisesta kaverista.

Onko sulla miestä? Jos seuraavan kerran pyydät kaverin teille silloin kun mies on kotona ja hän ottaa valvontavastuun.

Meidän koira on kyllä tosi kärsivällinen ja lapsirakas. Ja eihän se pelkkää koiran kiusaamista ollut, vaan ensiksi ihan kivasti heittelivät koiralle lumipalloja ja keppejä. Herkkujen antamisesta koira tietysti myös ilahtui. Joten koira pikemminkin seuraili kuin väisteli lapsia. Aluksi kaveri vähän arasteli koiraa ja silloin tietysti myös kunnioitti sitä, mutta homma vaan pikkuhiljaa lipesi ja kivan leikin sijaan alkoi olemaan sitä kepillä tökkimistä yms. Raja leikin ja kiusaamisen välillä ei ole aina niin selkeä, ei sen enempää lasten kuin lapsen ja koiran välillä. Ymmärrän, ettei vieras lapsi sitä automaattisesti voi hahmottaa ja tällaisen koiran kanssa sitä olisi sinänsä helppo kyllä opastaa, kun koira ei pienestä ahdistu tai hermostu. Mutta kun lapsi ei kuuntele eikä tottele, menee homma hankalammaksi. Tavallaan olisi helpompaa, jos koira ei ollenkaan lapsista tykkäisi, silloin olisi selkeää pitää vaan erillään alusta alkaen.

Ei siellä päiväkodissakaan kuria kovin hyvin saada pidettyä, mutta paremmin varmaan kuitenkin. Lapsi valitteli jossain vaiheessa usein, että päiväkodissa on kurjaa, kun kaikki riehuu. On kertoillut lyömisistä yms., jotka ei kyllä ole häneen tietääkseni kohdistuneet. Kun kyselin, joutuvatko lapset sitten jäähylle vai mitä päiväkodissa tehdään, vastaus oli että ei, tädit vaan huutaa. Hetken päästä lapsi korjasi, että eivät huuda, sanovat vain. Ja kun kysyin, että totteleeko lapset sitten, lapsi vastasi että eivät. Päiväkodissa asiasta keskustellessani vahvistettiin, että ryhmä on tosi vilkas ja tällaisia ongelmia on. Viime aikoina lapsi ei ole niin paljon valitellut eikä enää päiväkotiin meno ole niin vaikeaa. En tiedä onko tilanne rauhoittunut vai lapseni karaistunut, veikkaan jälkimmäistä. Kun olen päiväkodin kanssa keskustellut, sitä onkin pidetty tärkeänä, että lapseni reipastuu ja leikkii muiden mukana rajumpiakin leikkejä ettei jää syrjään.

Joo on minulla mies ja hänelle jo ehdotinkin heti edellisen kyläilyn jälkeen, että saa seuraavalla kerralla olla vahtivuorossa. En tiedä, selviytyykö hän sen paremmin, mutta voihan sitä kokeilla.

 

[kaf]

Ihan jokaista en ketjusta jaksanut lukea, mutta kommentoinpa silti.

Ymmärrän täysin, että lapselle on vaikea pitää rajoja, jos oma äitinsä istuu vieressä eikä ota vinkistä vaaria ollenkaan. Itselle ainakin on tosi hankalaa alkaa toista aikuista kasvattamaan, ja siltähän se tuntuu jos kuljen lapsen oman äidin perässä komentamassa lasta.

ja sittenhän se suhtautumistapa on tavallaan jo päällä, kun laps jää yksinään. tuntuisi erikoiselta muuttua ihan eri säännöistä kiinnipitäväksi auktoriteetiksi, jos äitin paikalla ollessa on ollut kaikki hölmöily näennäisesti ok.

itselläni ainakin olisi noin. Ongelma ei olisi siis itselläni tilanteessasi varsinaisesti lapsen kaitsemisessa vaan noissa aikuisten välisissä suhteissa.

meillä ei vielä kovin montaa lapsivierasta ole käynytkään, mutta olen pitänyt samat säännöt kuin omillenikin. toki esim. juhlissa otetaan joiltain osin rennommin. kaikki kiusaaminen ja satuttaminen on silti ehdottomasti pannassa. joku lelun pois ottaminen / keksien laittaminen kaappiin on minusta vaan ihan tavallinen seuraus typeröinnistä. En osaa noita oikein edes rangaistuksiksi laskea kotio laittaisin, jos ei tottele. sekin on seuraus: meillä ovat ne vieraat, jotka meillä osaavat olla. pitäähän ystävysten vierailun olla hauskaa molemmille, sehän on ihan aikuisten elämänkin fakta (tai pitäisi olla ) ja minusta hyvä myös lapsille opettaa.

jos et osaa/halua niin paljon kasvattaa vierasta lasta, niin kiellä tulemasta kylään. Se on minun neuvoni. Toisaalta teidän tulevaa elämää kyllä varmaan tasoittaa paljon, jos treenaat nuo hommat nyt. Ei se tilanne tule siitä nimittäin helpottamaan lapsen kasvaessa! Aina löytyy niitä hankalia kavereita.

 

[vieras*]

Millä tavoin lasta satuttava kaveri on lapselle hyödyksi?

"Päiväkodissa ehdotettiin, että lasten kaverisuhdetta voisi kyläillyillä vahvistaa, kuulemma lapset tasapainoittavat hyvin toisiaan kun omani on rauhallinen (hoidossa ehkä liiankin, on vasta syksyllä aloittanut) ja toinen vilkas."

 

[o-ou]

...meillä on pieniä villi-ihmisiä koti pullollaan.. vaikka kasvatamme, valistamme, kerromme mikä on oikein ja sallittua ja hyvää käytöstä- ja myös mikä on väärin, kiellettyä ja huonoa käytöstä.. saan olla jatkuvasti ja kaiken aikaa posmottamassa ja muistuttamassa näistä. meillä kehutaan, kiitetään ja torutaan ja rangaistaan. ja silti. aina ennen kyläilyjä käydään läpi " muista hyvä käytös" ja sitten lapsi itse kertoo kun minä kysyn, että millaista se hyvä käytös on.. esim. saako riidellä, saako huutaa, saako hillua, yms.. miten pöydässä käyttäydytään.. vastataan kun kysytään. totellaan kaverin vanhempia.. käymme myös läpi listan huonosta käytöksestä ja syy seuraus suhteen - ei pääse uudestaan tai aresti tai namipäivän menetys ym.. ja kyläpaikassa minä sanon vanhemmille että jos siltä tuntuu, niin saa (täytyy )komentaa kuten omia (jos ei ole vaaraa ruumiillisesti kurittamisesta, johon tietysti puuttuisin toisenkin lapsien ollessa kyseessä).. ja pois hakiessani kysyn käytöksestä ja toivon saavani rehellisen vastauksen. olisi ikävää, jos päin naamaa sanotaan että oli kivat leikit ja hyvin meni ja sitten takana päin tai vaikka täällä julisteisi kun olivat huonosti.. jos olen itse mukana kyläily paikassa puutun itse lasteni puuhiin (huonoon käytökseen) ja tarvittaessa muidenkin.. meillä käy pari poikaa leikkimässä jotka kotona ovat herran terttuja ja meillä kyläillessään varsinaisia pikkumonstereita. eivät usko puhetta ja joskus olen passittanut kotiin keskenkaiken- kertonut toki vanhemmille että meni meno vähän hurjaksi. on vanhempien vaikea uskoa, yksi äiti jopa sanoi että minun lapseni varmasti yllyttivät kun se oma on niin rauhallinen., ajattelin sitten mielessäni että xxxxxxvoivitxxxsentään. on tämä taiteiltua lasten kanssa. toivoo parasta ja pelkää pahinta.

 

[ap.]

Kotiin lähettämisen tuntuu moni hyväksyvän. Miten olette sitä käyttäneet? Siis niin, että ensin varoitellaan asiasta ja keskustellaan vaiko ennalta varoittamatta kun mitta on tullut täyteen?

Aika korkea kynnys minulla olisi kyllä tuota käyttää, koska kyläilyä ei tietenkään ole kenenkään kannalta kiva päättää sillä tavalla. Nythän on mennyt niin, että vaikka konflikteja ja vaaratilanteita on ollut, kyläilyt on saatu päätettyä niin että molemmille on jäänyt ihan hyvä mieli. Lapseni ei ole pitkävihainen ja tuo kaverikin pikemminkin ajattelematon kuin ilkeä. Pääosin yksittäiset tilanteet on olleet yksittäisiä ja ne on saanut tavalla tai toisella lopetettua, koiran syöttäminen ja tökkiminen tästä poikkeuksia. Se vaan, että kun jotkut on olleet jo niin vakavia, että yksikin korkealta tiputtaminen tai kuristaminen on liikaa. Se kuristaminenkin oli sellainen tapaus, että tiedä mitä olisi käynyt, jos en olisi ollut vieressä ja saanut narua lapsen kaulasta pois. Kaverinsa halusi leikkiä, että lapseni on hevonen... Jos oma lapseni olisi tehnyt tuollaista, olisin takavarikoinut sen narun samantien, olkoonkin ettei ehkä sinänsä ollut tarkoitus satuttaa. Mutta oltiin silloin tämän kaverin luona, äitinsä kyllä kielsi ja selitti että narun kietominen toisen kaulaan on vaarallista. Minusta jos lapsi ei vielä sitä muuten ymmärrä, mitään naruja ei pitäisi leluina olla.

 

[ap.]

Millä tavoin lasta satuttava kaveri on lapselle hyödyksi?

"Päiväkodissa ehdotettiin, että lasten kaverisuhdetta voisi kyläillyillä vahvistaa, kuulemma lapset tasapainoittavat hyvin toisiaan kun omani on rauhallinen (hoidossa ehkä liiankin, on vasta syksyllä aloittanut) ja toinen vilkas."

Jos ryhmä on täynnä vilkkaita ja kurittomia lapsia, ehkä on helpompaa jos yksi poikkeava lapsi siihen karaistuu, kuin saada kaikki muut lapset rauhallisemmiksi?

Päiväkodissa on myös paremmat olosuhteet sen ehkäisemiseksi, ettei kellekään satu mitään. Tämä lapsi ei siis lyö kiukustuksissaan lastani tai muuten sillä tavalla ihan tarkoituksellisesti häntä satuta, arviointikyky sekä ohjeiden vastaanottaminen ovat vaan jotenkin tosi heikkoja. Esimerkiksi sen jälkeen kun oli työntänyt lapseni sieltä kiveltä, tämä lapsi hyppäsi sieltä itse alas, uskoakseni ihan tarkoituksella osoittaakseen ettei ajattele pudotuksen olevan vaarallinen. Hän vaan hyppäsi matalammasta kohdasta ja hallitusti, kun taas lapseni pudonnut hallitsemattomasti korkeammasta kohdasta. Ja olisin kyllä estänyt sitä kaveria hyppäämästä, sillä oli se pudotus siitäkin kohtaa melko iso (jonka kaveri hypättyään sanoi itsekin, vähän ikävältä tuntui), mutta olin keskittynyt lapseni lohdutteluun ja sen varmistamiseen, ettei mitään pahempaa sattunut. Päiväkodissa ei tietysti ole mitään tällaisia vaaranpaikkoja, enkä minäkään olisi lapsia tuollaiseen paikkaan vienyt, jos olisin arvannut että noin voi käydä.

Lapsella on yksi toinen kaveri, jota ollaan tavattu vapaa-ajalla. Hän on enemmän lapseni kaltainen ja vaikka silti joskus jotain konflikteja tulee, niin on se vaan tosi rentoa heidän kanssaan, ei tarvitse pelätä. Harmi vaan, ettei tämä kaveri ole vielä uskaltanut tulla kylään ilman äitiään ja äitinsä kanssa on ollut vaikeuksia sovittaa aikatauluja, joten lapset ei näe kovin usein.

 

[åpp]

Vaaratilanteet pitää estää tavalla tai toisella. Ellei kehotukset ja kiellot mene perille, vaaratilanne estetään esim. poistamalla vaaraa aiheuttava lelu. Ellet luota siihen että kyläillessä pystyt estämään vaaraa tilanteet tai et luota että kylässä vaaratilannetta ei pysty vanhempi (tai muu aikuinen) estämään, kyläily kannattaa jättää väliin.

Ketään en ole joutunut kotiin lähettämään ja yksittäisessä tilanteessa en sitä käyttäisi. Jos sitä joutuisin käyttämään todennäköisesti soittaisin vanhemmille että meno täällä on nyt sellaista että on parasta että haet x:n kotiin.

 

[voi hoijaa]

Koira on koira, ja lapsi ei ole koira.

Toisaalta lapsi ei myöskään ole aikuinen. Kuusivuotias on kuusivuotias.

Itse varmaan olisin aika tiukkaan sävyyn, kuitenkin huutamatta ilmoittanut keksiasiassa, että nyt tulee koira kipeäksi ja minä itse tosi vihaiseksi jos tämä keksin syöttäminen ei lopu. Ja jos se ei tehoa niin olisin vienyt ne keksit pois, siis myös äidin ja oman lapsen ulottuvilta. Oma kakarahan niitä sitten voi syödä myöhemmin (tosin en käsitä kuka lapsi nyt sitten kuolee ilman keksejä...)

Ja minun koirani takapuoleen ei kukaan tunkisi mitään. Sellaisesta toimesta jos tapaan kenet tahansa yli kolmevuotiaan, niin todella olen vihainen ja komennan, uhkailen ikuisella porttikiellolla. Jos lapsi siitä alkaa itkemään niin silloin sitten ehkä hänen täytyy sitä kautta oppia. Avuttomia eläimiä ei kiusata, sillä siisti. Jos aikuinen on niin hömelö että ottaa eläimen vastuulleen ja samaan huusholliin lapsia, niin on kyllä täysin aikuisen vastuulla suojella myös sitä eläintä.

Myös jos omaa lastani olisi satutettu, olisi se vakavan puhuttelun paikka. Keksien ja tämän asian yhdistäminen on idioottimaista ja kuulostaa lähinnä koirankasvattajan ajatukselta. Silloin keskustellaan tunteista ja vallasta ja halusta leikkiä yhdessä versus mahdollisuudesta leikkiä yhdessä - lasten kielellä tietysti. Kuusivuotiaiden kanssa voi keskustella vallan hyvin, ei niitä tarvitse yrittää ehdollistaa kekseillä niinkuin koiria.

 

[jepjuu]

Ei ole tarttenut vielä ketään kotiin lähettää, mutta en näe ongelmaa siinäkään. Kerran sanoisin asiasta tavallisesti (tai kaksi, riippuu), sitten menisin lapsen tasolle, ottaisin hellästi ja nätisti olkapäistä kiinni, katsoisin silmiin ja sanoisin, että meillä asia X on todellakin kiellettyä, se on vaarallista koska Y. Ja että meillä ei voi olla kylässä, jos tekee X, silloin minun on pakko viedä/pyytää vanhempaa hakemaan sinut kotiin. Ja jos tekisi niin vielä, toteuttaisin tuon. En vihaisesti vaan napakasti ja sävyyn "harmi että nyt kävi näin, toivottavasti ensi kerralla onnistuu paremmin". Sitkeä jäärä saisi toki pidemmän porttikiellon. Ja siis, noin en toimisi minkään pikkuasian kohdalla vaan ainoastaan jos vaarana olisi lapsen itsensä/muiden/eläimen loukkaantuminen tai todella paha mieli, tai iso vahinko omaisuudelle.

 

[jenttuli]

Erään kaverini kyläillessä lastensa kanssa toimin minä lasten huoltajana äidin istuessa sohvalla jalat ylhäällä. Käsittämätöntä välinpitämättömyyttä ja mulla palaa hermot joka kerta näiden adhd-lasten kanssa. Äidin mielestä on vain hyvä että komennan, hän ei itse jaksa. Eivät muuten vieraile nykyään kovin usein vaikka lähellä asuvatkin, olen nykyään niin "kiireinen"...

 

[Vierass]

Lasten suhteen ei ole käyttöohjeita, vaan joutuu toimimaan tilateen mukaan. Kotiin löhettämisestä tai porttikiellosta voi varoittaa etukäteen tai sitten ei. Meillä ei ole käytetty etukäteen varoitusta, koska kotiin lähettäminen on muutenkin ollut perusjuttu, jonka voi tehdä ilman mitään erikoisempaa syytä (kaveri oli meillä yleensä aamusta iltaan ja kävi kotonaan vain syömässä) . Porttikiellotkin on annettu varoittamatta. Jos on ollut pikkusisaruksen kiusaamista pihalla tai vastaavaa, niin kielto on napsahtunut ilman varoituksia.

 

[.vieras.]

Kotiin lähettämisen tuntuu moni hyväksyvän. Miten olette sitä käyttäneet? Siis niin, että ensin varoitellaan asiasta ja keskustellaan vaiko ennalta varoittamatta kun mitta on tullut täyteen?

Aika korkea kynnys minulla olisi kyllä tuota käyttää, koska kyläilyä ei tietenkään ole kenenkään kannalta kiva päättää sillä tavalla. Nythän on mennyt niin, että vaikka konflikteja ja vaaratilanteita on ollut, kyläilyt on saatu päätettyä niin että molemmille on jäänyt ihan hyvä mieli. Lapseni ei ole pitkävihainen ja tuo kaverikin pikemminkin ajattelematon kuin ilkeä. Pääosin yksittäiset tilanteet on olleet yksittäisiä ja ne on saanut tavalla tai toisella lopetettua, koiran syöttäminen ja tökkiminen tästä poikkeuksia. Se vaan, että kun jotkut on olleet jo niin vakavia, että yksikin korkealta tiputtaminen tai kuristaminen on liikaa. Se kuristaminenkin oli sellainen tapaus, että tiedä mitä olisi käynyt, jos en olisi ollut vieressä ja saanut narua lapsen kaulasta pois. Kaverinsa halusi leikkiä, että lapseni on hevonen... Jos oma lapseni olisi tehnyt tuollaista, olisin takavarikoinut sen narun samantien, olkoonkin ettei ehkä sinänsä ollut tarkoitus satuttaa. Mutta oltiin silloin tämän kaverin luona, äitinsä kyllä kielsi ja selitti että narun kietominen toisen kaulaan on vaarallista. Minusta jos lapsi ei vielä sitä muuten ymmärrä, mitään naruja ei pitäisi leluina olla.

Tähän on kyllä pakko todeta, että olet totaalinen idiootti, jolla ei normaali maalaisjärki toimi jos vieraskoreus menee turvallisuuden edelle :O