Kyläily epäsiistissä kodissa

omaan sotkuun turtuu.

Tutut pääsevät kyllä kahvittelemaan muruisen pöydän ääreen, mutta "einiinuseinkyläilevät"kaverit saa paniikin aikaan. silloin siivotaan ja mä oon kireänä edeltävän päivän kun kämppä pitäisi saada kondikseen.

 

Minä roikun palstalla työajalla jos on hiljaisempaa, enkä silloin voi siivota. Monet ehdottamasi rutiinit ovat käytössä mutta jos 4 ihmistä sotkee ja vain yksi siivoaa, ei meillä voi olla siistiä. Vaikka miten asiasta nalkutan, likaiset astiat jätetään tiskipöydälle vaikka kone olis puolityhjjä ja likaisia astioita koneessakin. Jos unohdan roskapussin laittaa roskikseen kun vien roskat, laitetaan muiden perheenjäsenten toimesta roskat suoraan siihen roskikseen ilman roskapussia. Jne jne.

Täällä olisi oikein siistiä jos asuisin yksin, mutta kun en asu. Käyn töissä ja iltaisin käytän sen 30-45min siivoamiseen ja/tai pyykinpesuun joka ilta. Minun voimavarat eivät riitä juuri isompaan, ja tuossa ajassa ehtii laittaa likaiset astiat koneeseen ja ne puhtaat kaappeihin, siivota ja imuroida keittiön ja eteisen, katsoa seuraavan päivän vaatteet, lajitella pyykkejä ja laittaa yksi koneellinen pesemään ja toinen viikata kaappiin.

Vinkkejä miten selviäisin paremmin?

Kuvailemasi mukaan selviät tosi hyvin jo nyt. 30-45 minuuttia siivoamiseen päivässä on se, mitä aioin takaa, tuskin teillä on kuin sikolätissä, viestilläni tarkoitin niitä, ketkä eivät viitsi senkään vertaa panostaa kotiinsa. Vinkkejä kun pyysit, niin yhden vain sanon: nalkuttamisella ei tule koskaan sitä tulosta, mitä kiitoksella ja kehulla ja kauniilla pyynnöllä. Muuten pärjäät tosi hyvin ja kyllä ne lapsetkin oppivat ajan kanssa, kun alkavat ottaa mallia äidistä. Tsemppiä, sä et ole sellainen, jolle tuon viestin tarkoitin, sä VÄLITÄT kodistasi, ja kyllä muutkin pian sen huomaavat ja alkavat omasta puolestaan välittää susta ja sitä kautta huolehtia siitä, ettei sun tarvitsis niin paljoa siivota. Voithan aina pyytää, että "vie mennessäs, tuo tullessas", eli kun esim lapsi poistuu huoneesta, voit häntä muistuttaa, että vie samalla pois omat tavaransa, mitkä eivät siihen huoneeseen kuulu. Lapset oppivat vanhemmiltaan, olisit paljon pahemmassa jamassa, jos itse vain sotkisit muiden mukana etkä siivoaisi lainkaan.

 

Hei! Kirjoittelin tuossa tiistaina tuon "En ole pitkään aikaan näin pahoittanut mieltäni"-ketjun. Siinähän ystäväni ilmaisi, ettei aio kutsua perhettäni kylään, koska heillä ei hänen mielestään ole tarpeeksi "hienoa". Jotenkin kurjaa oikeasti, jos ihmiset ihan normikodeissa
arvioivat liikaa toisiaan tai omia kotejaan. Jos on ihan mukavia, suht tavallisia, kivoja ystäviä, minua ei suuremmin kiinnosta onko vanhaa/uutta, siistiä / sekaista, tosi puhdasta/ perussiistiä/muruja lattialla tai likaista. Kunhan nyt mahdolliset tarjottavat ovat syömäkelpoisia (=ei homeessa tms. ), se riittää. Kodin ja kyläilyn tunnelma on tärkeämpää. Se onko yhteistä puhuttavaa, jaettavaa, iloja tai suruja. Tuntuu kurjalta, jos kyläilykulttuuri ihmisillä vähenee turhien paineiden vuoksi. Itse satun pitämään siisteydestä ja kauneudestakin, mutta minkäänlaista painetta en muiden kodeista ota ja kovasti toivoisin, etteivät muutkaan ottaisi. Ikä lienee tässä asiassa sivuseikka. Meitä on eri tavoin asioihin suhtautuvia eri ikäisiä. Itse viihdyn hyvin itseäni nuorempien ja vanhempien seurassa ja täällä taidan edustaa vähän "vanhempaa" väkeä". Jos asiaan kaipaatte päinvastaista näkökulmaa, niin nostampa tuon ketjuni, johon joku muu tässä ketjussakin alkupuolella taisi viitata .

 

Olettekos, äidit, koskaan miettineet, miten lapseen vaikuttaa jatkuva siisteydestä jankkaaminen? Miun oma äitini oli tällainen hygieniaihme, joka arvotti ihmiset sen perusteella, miten siistejä he olivat. Tyyliin "Olis se ollut muuten mukava ihminen, mutta pesi kissankupin samassa altaassa kuin muut astiat, joten en kyllä toista kertaa sinne mene"...Mie lueskelin ala-asteaikaisia aineitani tuossa joku päivä, ja aika moni alkoi silleen, että olin taas sotkenut ja äiti oli kauhuissaan...

Meillä siivottiin joka torstai raivopäinä (sitäkin ihmettelen, miten ihminen, joka on noin siisti, inhosi siivoamista niin kovasti) ja vanhemmiten äitiini iski myös bakteerikammo. Kaikki ruoat olivat pilaantumisriskissä heti, kun ne oli pöydälle aseteltu. Muistan kerran, kun hän lupasi tulla auttamaan minua muutossa. Mie siivosin hulluna edellisen päivän, ettei äiti vaan näkis, miten kamalan sotkuinen ihminen mie olen. Kun eka lapseni syntyi, hän kommentoi, että nyt täytyy ruveta sitten siivoamaan enemmän...

No, tää on jättänyt jälkensä. Meillä ei ole siivouspäivää. Mie en suostu ahdistumaan jo etukäteen siitä, että huomenna pitää siivota. Me raivataan jälkemme joka ilta ja siivotaan silloin, kun siltä tuntuu, eli varmaan parin viikon välein. Silti mie huomaan, että aina kun olen väsynyt, alan ekaksi nalkuttaa lapsille siisteydestä. Ja kun mummi tulee käymään, siivotaan kuin hullut. Ei se kyllä mitään auta,koska hän on heti ovesta astuessaan imuri kädessä...

 

ei pidä nalkuttaa vaan laittaa asioille joku järkevä hinta ja seuraukset näkyviin, jos nakkaavat roskat paljaaseen ämpäriin niin tyhjentävät ja pesevät sen myös. nalkutuksen hinta on liian kova, se syö kunnioitusta ja itsetuntoa kaikilta

 

[QUOTE="myö";22530063]Olettekos, äidit, koskaan miettineet, miten lapseen vaikuttaa jatkuva siisteydestä jankkaaminen?
----------------
No, tää on jättänyt jälkensä. Meillä ei ole siivouspäivää. Mie en suostu ahdistumaan jo etukäteen siitä, että huomenna pitää siivota. [/QUOTE]

Meinaatko, ettei sitten tuo asenne tartu lapsiisi?
Miksi ihmeessä ahdistua siivouksesta? Sehän on aivan normaali, arkinen asia? Miten oman kodin/ympäristön pitäminen siistinä (en tarkoita neuroottisen puhtaana sitten..) on noin ahdistavaa?

 

siisteyskin on niin suhteellista...meillä on oikeasti suht siistiä, tavarat paikoillaan ja vain leluja (jos leikit kesken) levällään, mutta silti meillä miehen mielestä siivoton huusholli kavereilla löytyy lattioilta kissanhiekatkin (läjistä puhumattakaan) eivätkä ole niistä moksiskaan.
en siivoa vieraita varten kuin silloin kun heitä kutsuttu synttäreille tms. ja pieniä vieraita varten riittää ettei lattioilta löydy magneetteja, pikkulegoja tms. tukehtumisvaaran vuoksi. mutta kyllä koti on koti ja jollei jollekulle kelpaa niin voi jättää vierailematta. talo elää tavallaan ja vieraat sopeutuvat!!

 

[QUOTE="myö";22530063]Olettekos, äidit, koskaan miettineet, miten lapseen vaikuttaa jatkuva siisteydestä jankkaaminen? Miun oma äitini oli tällainen hygieniaihme, joka arvotti ihmiset sen perusteella, miten siistejä he olivat. Tyyliin "Olis se ollut muuten mukava ihminen, mutta pesi kissankupin samassa altaassa kuin muut astiat, joten en kyllä toista kertaa sinne mene"...Mie lueskelin ala-asteaikaisia aineitani tuossa joku päivä, ja aika moni alkoi silleen, että olin taas sotkenut ja äiti oli kauhuissaan...

Meillä siivottiin joka torstai raivopäinä (sitäkin ihmettelen, miten ihminen, joka on noin siisti, inhosi siivoamista niin kovasti) ja vanhemmiten äitiini iski myös bakteerikammo. Kaikki ruoat olivat pilaantumisriskissä heti, kun ne oli pöydälle aseteltu. Muistan kerran, kun hän lupasi tulla auttamaan minua muutossa. Mie siivosin hulluna edellisen päivän, ettei äiti vaan näkis, miten kamalan sotkuinen ihminen mie olen. Kun eka lapseni syntyi, hän kommentoi, että nyt täytyy ruveta sitten siivoamaan enemmän...

No, tää on jättänyt jälkensä. Meillä ei ole siivouspäivää. Mie en suostu ahdistumaan jo etukäteen siitä, että huomenna pitää siivota. Me raivataan jälkemme joka ilta ja siivotaan silloin, kun siltä tuntuu, eli varmaan parin viikon välein. Silti mie huomaan, että aina kun olen väsynyt, alan ekaksi nalkuttaa lapsille siisteydestä. Ja kun mummi tulee käymään, siivotaan kuin hullut. Ei se kyllä mitään auta,koska hän on heti ovesta astuessaan imuri kädessä...[/QUOTE]

No, mun äitini on "siivousintoilija" - aina siivoamassa ja lapsuudenkodissa on aina ollut puhdasta. Ei hän siitä mitään numeroa ole kuitenkaan tehnyt, eikä minulle mitään traumoja ole siitä jäänyt. Päinvastoin, olen nauttinut puhtaassa kodissa asumisesta. En minäkään perussiivouksesta tee mitään spektaakkelia kotona, saati arvota ihmisiä heidän siisteytensä mukaan. huh. Kasvatamme miehen kanssa lasta siten kuin meitäkin on kasvatettu eli ruokailun jäljet siivotaan ruokailun jälkeen, tavarat (ainakin päällisin puolin) laitetaan paikoilleen illalla ennen nukkumaan käyntiä, vaatteet viedään suoraan pyykkikaappiin, kädet pestään ruokailun /sotkevien hommien jälkeen, kengät pyyhitään sisälle tullessa. Perusjuttuja siis, ei mitään niuhoamista mielestäni.

Sinun tapauksessasi tosin vaikuttaa siltä, että äitisi on tosiaan ollut jotenkin fanaattinen siivouksen suhteen. Joskus luin jostain, että fanaattinen siivoaminen voi olla psyykkinen keino hallita ympäristöään, jos muuta keinoa ei ole. : /