Moi!
Tunnen itseni vähän ulkopuoliseksi kaikkien teidän plussasta haaveilevien keskellä, koska raskaus ei todellakaan tässä elämäntilanteessa (19-vuotias ensimmäisen vuoden yliopisto-opiskelija) olisi kovin hyvä juttu - varsinkaan kun en seurustele. Nyt on kuitenkin pakko vähän avautua - olen vuorotellen täysin varma siitä, että olen raskaana, ja vuorotellen täysin varma että en ole.
Sitä, että en olisi raskaana, puoltavat vahvasti ehkäisyn käyttö (kondomi), menkat jotka tulivat (niukkoina ja kivuttomina) ja negatiiviset testit (haamu vai viivanpaikka?). Näiden perusteella yritän vakuutella itselleni, ettei ole syytä huoleen.
Raskauden puolesta taas puhuu kaikki muu.
Menkat oli ensimmäinen asia, joka laittoi epäilyttämään: vuotoa tuli suht normaalisti vajaan vuorokauden, sitten se niukkeni huomattavasti. Ensimmäisen vuorokauden jälkeen käytin päivän siteitä (liian niukkaa tamponeille joita normisti käytän), mutta seuraavat kolme-neljä päivää riitti pikkuhousunsuoja, eikä siihenkään ehtinyt kuin muutamia tippoja, suurin osa jäi paperiin. Näiden päivien ajan luulin koko ajan, että menkat on jo loppumassa, mutta pientä ja satunnaista tiputtelua tosiaan jatkui monta päivää. Normaalisti runsasta vuotoa noin viisi päivää + tuhrupäivät molemmin puolin. Lisäksi huomion kiinnitti kivuttomuus: tavallisesti minulla on muutaman päivän koviakin kipuja, nyt ei mitään.
Tein negatiivisen testin menkkojen jälkeen (illalla) ja päätin että en ala kuvittelemaan mitään raskautta. Kun minua paleli, tuntui että lämpö on ylhäällä ja poskia kuumotti, arvelin olevani sairastumassa. Vilunväristyksiin en kiinnittänyt erityistä huomiota ennen kuin myöhemmin lukiessani keskustelupalstoilta raskausoireista. Väsymys on tuntunut erityisen kovalta, mutta se nyt ei ole mitään kovin erikoista minulle, ja kärsin varmaan D-vitamiinin puutteestakin. Pissan hajuun ja väriin sekä valkovuotoon kiinnitin huomiota, mutta en niitäkään liittänyt mahdolliseen raskauteen ennen kuin olin lukenut muiden oireista. Päänsärky, joka laittoi syömään lääkkeitäkin, mitä en tavallisesti tee, voi kai johtua mistä vain. Vessahätä tuntui olevan koko ajan, mutta toisaalta juon paljon vettä ja kahvia. Finnejä tuntui olevan joka paikka täynnä, mutta minulla on paska iho. Tosin ei niitä niin paljon ole ennen selässä ollut, eikä koskaan aikaisemmin tisseissä. Lievä huono olo nyt voi johtua mistä vain, eikä nälkäkään ole mikään uusi asia...
Huomio kiinnittyi rintoihin, tai oikeastaan ensimmäisenä niiden verisuoniin, jotka ovat vahvasti näkyvillä. Ihmettelin, miten en ollut ennen tajunnut, että ne näkyvät niin selvästi. Lisäksi rinnat tuntuivat tavallista isommilta, vähän kuin menkkojen aikaan, jotka tosiaan olivat jo ohi. Eniten häiritsevät kuitenkin nännit: ne törröttävät _koko ajan_. Välillä vähän vähemmän, mutta normitilassa en ole niitä vähään aikaan nähnyt, ne ovat kovat koko ajan. Voisin myös vannoa, ettei nännipihoilla ole ennen ollut noin paljon "nyppyjä".
Lisäksi ihmettelin tarkentunutta hajuaistia. Joitain pikkuoireita, joita bongailin oirelistoilta, on mm. haavaumat huulessa ja suussa.
Eksyin keskustelupalstoille ja luin kauhuissani plussanneiden oirelistoja, joissa oli ihan liikaa yhtäläisyyksiä omaan olooni. Joku mainitsi verisuonten näkyvän selvemmin rintojen lisäksi käsissä ja lantioissa - sama täällä. Luin linea negrasta ja tarkistin mahani: sellainen löytyi! Hyvin heikko tosin, mutta selvästi näkyvässä. En kuitenkaan voi mennä vannomaan, etteikö se olisi ollut siinä aina - ehkä en ole ennen kunnolla katsonut.
Tässä oli kai suurin osa oireista tai "oireista". (Mielialan vaihteluita/kriisiä, jonka seurauksena miehelle järkyttävät vuodatukset niskaan ja lopulta hysteerinen itkeminen ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan, en jaksa oireeksi laskea.) Ennen kaikkea epäilyttää nuo nännit!
Raskaustestejä olen tehnyt nyt pari lisää, marketin halpoja liuskatestejä. Niihin on ilmestynyt todella heikko haamu, mielestäni vaaleanpunainen, jota voi kai pitää viivanpaikkana. Mitä olen muiden juttuja lukenut, noihin testeihin sellainen herkästi tulee. (Vale?)menkkojen alkamisesta on jo kaksi viikkoa, joten pitäisi kai tulla jo kunnon viiva. (Tietty oon lukenut myös naisista, jotka eivät ole saaneet kahta viivaa mutta ovat silti olleet raskaana...)
Välillä on niin sellainen olo, että olen raskaana. Todennäköisyys kuitenkin on _niin_ pieni, että toisinaan olen vain todella vihainen itselleni, että sellaista edes mietin. Kuitenkin mahdollisuus, että olisin raskaana, ja se huomattaisiin liian myöhään, on niin pelottava, että ei uskalla olla miettimättäkään. Kun kondomikaan ei 100% ehkäisyä takaa, vaikkei näkyvästi ole rikki mennytkään, ja on sitä spermaa roiskunut vähän joka paikkaan eikä olla ehkä joka kerta koko ajan oltu kovin tarkkoja siitä - tarkemmin yksityiskohtia kertomatta, mahdollisuus on olemassa.
Jos tilillä olisi vähän enemmän rahaa kuin se parikymppiä (vielä pari viikkoa seuraavaan opintotukeen) ostaisin herkemmän raskaustestin ja yrittäisin uskoa sitä. Ei kuitenkaan ole vara tuhlata rahaa mahdolliseen negaan, joka ei minua välttämättä vakuuta...
Yrittäkää te vakuuttaa minut siitä, että huolehdin turhaan! Mistä muusta syystä rintojen (erityisesti nännien) muutokset ja esiin tulleet verisuonet voivat johtua? Ja linea negrahan voi olla muuten vain? On oikeasti vähän ahdistunut olo, kun ei tiedä miten suhtautuisi oireisiin, joita en usko kuvittelevani (osan nyt on mahdotonta olla mielikuvituksen tuotetta), ja raskaustesteihin, joita ei osaa tulkita tai tuloksiin luottaa. Ei kai tässä olisi mitään, jos olisi parempi tilanne mahdollisesti tulla äidiksi, voisi vain odotella...