Kuuluuko ne yövalvomiset myös isälle?

minä herään.
mies tekee fyysisesti raskasta työtä joten saapi nukkua yöt.
mutta kyllä hän tarvittaessa auttaa jos olen niin väsynyt etten hereillä pysy.

 

Meillä alkoi pikku emäntä nukkumaan 2kk iässä koko yön...ensimmäisen kk mies oli kotona meidän kanssa, joten valvottiin molemmat öisin vuorotellen kun emäntä ei vielä tajunnut et yöllä ei kuulu olla montaa tuntia hereillä putkeen... me ei tiedetä oikeastaan mitään väsymyksestä

Nyt kun lapsi on vajaa 2v niin jos öisin heräilee tai valittaa jotain niin mies hakee neidin meidän viereen ja 99% kerroista rauhoittuu siten.

 

Meillä mies menee vierashuoneeseen usein nukkumaan, jos näyttää siltä, että vauva vaan rääkyy.. minusta se on ihan oikein, turhaa sitä molemmat valvoisi yhtäaikaa. Jos toinen käy töissä, niin minusta on oikeutettua että hän saa edes joskus nukkua.

Meillä ei kyllä vauva pullosta edes syö, että vauvan ruokkiminen on muutenkin mun hommia..

 

Yleensä ne lapset kuitenkin hankitaan yhdessä sen miehen kanssa

Tätä mieltä olen minä ja mieheni.Ilman toista ei ois lastakaan.
Ihme väittämää että parisuhde kärsii jos mieskin herää, eiköhän tuo pikemminkin kärsis siittä jos äiti valvoo 24/7 yksin.Miten vaan, ap:lla kun ei vielä edes ole lapsia niin onhan se helppo puhua

Kuinka niin äiti valvoo 24/7? Täh?
Mä annan mielelläni miehen nukkua ellei mulla ole joku hengenhätä. Ja tosiaan on eka lapsi tulossa eli puhun tilanteesta, jolloin perheessä on vain yksi lapsi.
Voi ei, niin minullahan ei ole järkeä eikä tajua päässä kun ei ole vielä sitä lasta kuin vasta tuolla mahassa. * Plops, putosin oksalta, koska en ole kaikkitietävä äiti*
Hyvä muuten taas harmaana huudella. Missä sun henkiset munat ovat?

 

Vanhemman kans mä heräilin varmaan 90%, sen jälkeen ku toinen synty, mä heräilin pienemmän kans ja ukko vanhemman kans, jos huuteli yöllä jotain hätäänsä.

 

kuului. imetyksen ajan mieheni silitteli hiuksiani, hän kun kerran aina heräsi. pulloruokinnassa vuorottelimme, vaikka mies kävi töissä. nykyään jos jotain yöllä tarttee tehdä, mies herää.

 

Yleensä ne lapset kuitenkin hankitaan yhdessä sen miehen kanssa

Tätä mieltä olen minä ja mieheni.Ilman toista ei ois lastakaan.
Ihme väittämää että parisuhde kärsii jos mieskin herää, eiköhän tuo pikemminkin kärsis siittä jos äiti valvoo 24/7 yksin.Miten vaan, ap:lla kun ei vielä edes ole lapsia niin onhan se helppo puhua

Ja ootkos huomannu, et täällä on moni OIKEA äiti samaa mieltä mun kanssa...itseasiassa valtaosa

 

Yleensä ne lapset kuitenkin hankitaan yhdessä sen miehen kanssa

Tätä mieltä olen minä ja mieheni.Ilman toista ei ois lastakaan.
Ihme väittämää että parisuhde kärsii jos mieskin herää, eiköhän tuo pikemminkin kärsis siittä jos äiti valvoo 24/7 yksin.Miten vaan, ap:lla kun ei vielä edes ole lapsia niin onhan se helppo puhua

Kuinka niin äiti valvoo 24/7? Täh?
Mä annan mielelläni miehen nukkua ellei mulla ole joku hengenhätä. Ja tosiaan on eka lapsi tulossa eli puhun tilanteesta, jolloin perheessä on vain yksi lapsi.
Voi ei, niin minullahan ei ole järkeä eikä tajua päässä kun ei ole vielä sitä lasta kuin vasta tuolla mahassa. * Plops, putosin oksalta, koska en ole kaikkitietävä äiti*
Hyvä muuten taas harmaana huudella. Missä sun henkiset munat ovat?

No elä nyt pelihousujas revi, sanoin vain että helppo puhua kun ei vielä lasta ole.Joka on tosi asia, joten mikä mättää että piti tuollainen ärhäkkä viesti kirjoittaa?

 

Yleensä ne lapset kuitenkin hankitaan yhdessä sen miehen kanssa

Tätä mieltä olen minä ja mieheni.Ilman toista ei ois lastakaan.
Ihme väittämää että parisuhde kärsii jos mieskin herää, eiköhän tuo pikemminkin kärsis siittä jos äiti valvoo 24/7 yksin.Miten vaan, ap:lla kun ei vielä edes ole lapsia niin onhan se helppo puhua

Ja ootkos huomannu, et täällä on moni OIKEA äiti samaa mieltä mun kanssa...itseasiassa valtaosa

Rauhotu nyt kuitenkin.Se oka sopii toiselle ei välttämättä sovi toiselle.Missä kohtaa olen äitiyttäsi vähätellyt?

 

Yleensä ne lapset kuitenkin hankitaan yhdessä sen miehen kanssa

Tätä mieltä olen minä ja mieheni.Ilman toista ei ois lastakaan.
Ihme väittämää että parisuhde kärsii jos mieskin herää, eiköhän tuo pikemminkin kärsis siittä jos äiti valvoo 24/7 yksin.Miten vaan, ap:lla kun ei vielä edes ole lapsia niin onhan se helppo puhua

Kuinka niin äiti valvoo 24/7? Täh?
Mä annan mielelläni miehen nukkua ellei mulla ole joku hengenhätä. Ja tosiaan on eka lapsi tulossa eli puhun tilanteesta, jolloin perheessä on vain yksi lapsi.
Voi ei, niin minullahan ei ole järkeä eikä tajua päässä kun ei ole vielä sitä lasta kuin vasta tuolla mahassa. * Plops, putosin oksalta, koska en ole kaikkitietävä äiti*
Hyvä muuten taas harmaana huudella. Missä sun henkiset munat ovat?

No elä nyt pelihousujas revi, sanoin vain että helppo puhua kun ei vielä lasta ole.Joka on tosi asia, joten mikä mättää että piti tuollainen ärhäkkä viesti kirjoittaa?

No ilmeisesti en saa ilmaista mielipidettäni kun en ole sitä lasta vielä maailmaan saattanut. Mutta jos ei ole kyseessä koliikkivauva joka huutaa yöt ja päivät, niin saan kai minä kertoa miten itse aion toimia?

 

Ethän sinä muuten vähätellyt, mutta ilmaisit kyllä että minun on helppo puhua kun ei lapsia ole. Ei se aivottomaksi tee.

 

Minä olen valvonut aina kaikkien lasten kanssa (neljä lasta neljässä vuodessa). Seurausena uupumus. Jos voisin valita uudelleen toimisin kuitenkin samoin. Haluaisin edelleen olle se, joka lapset yöllä hoitaa.

 

Mietin nyt tässä että mikä on yleinen kanta siihen, kuuluuko yövalvomiset isällekin vauvan ollessa pieni.
Me ollaan nimittäin sovittu että kun minä olen äitiyslomalla ja mies käy päivät töissä, mies nukkuu tarpeen tullen toisessa huoneessa että jaksaa pirteänä aamulla töihin. Minullahan on aikaa nukkua sitten aamulla vähän pidempään tai päivällä päikkärit kun vauvakin nukkuu.
Viikonloppuisin on asia erikseen, yhdessä hoidetaan. Mutta sallin mielelläni miehelle vapauden nukkua hyvät yöunet viikolla ennen töihin menoa.

Miten teillä?

No me "hankittiin" tämä lapsi yhdessä ja sillä ehdolla, että mieskin osallistuu (ei kyllä tarvinnut ehtoja laittaa, vaan itse lupasi). Eli öisin mieskin syötti pullosta kun en jaksanut imettää vaikka oli miehellä töihin meno.
Ja patisti monesti minut nukkumaan eri huoneeseen. Päiväunet ei korvaa rikkinäisiä yöunia, ainakaan mulla.

 

imetän, vauva 6kk, joten miksi suotta miehen pitäisi herätä jos vauva syömään herää. tietysti jos kitisee muuta niin rauhoitellaán yhdessä (jota tapahtuu äärimmäisen harvoin).

 

kyl meillä mies nukkuu viikolla toisessa huoneessa jotta jaksaa aamul töihin nousta,mun mielestä ois älytöntä muuta edes vaatia

Samat sanat, enkä suostuisi siihen että hän herää öisin, vaikka niin haluaisikin. Ihme 'tasa-arvoa' tässäkin haetaan, vai???

 

No ilmeisesti en saa ilmaista mielipidettäni kun en ole sitä lasta vielä maailmaan saattanut. Mutta jos ei ole kyseessä koliikkivauva joka huutaa yöt ja päivät, niin saan kai minä kertoa miten itse aion toimia?

Sinäpä sen sanoit, saan kait minäkin kertoa miten MEILLÄ toimitaan, vai sinäkö siihen vain olet oikeutettu? Koko ensimmäistä viestiä en edes sinulle osoittanut.Enkä todellakaan ymmärrämitä suuttumisen aihetta lauseessa "kun ei vielä edes ole lapsia niin onhan se helppo puhua" tosi asia.Enkä ole sanonut että se aivottomaksi tekee tai mitään siihen suuntaan, fiksu olet mitä olen viestejäsi lukenut ja aivan varmasti hyvä äiti ja puoliso.Tuo nyt oli vaan sellainen heitto, ei sen enempää.

 

kyl meillä mies nukkuu viikolla toisessa huoneessa jotta jaksaa aamul töihin nousta,mun mielestä ois älytöntä muuta edes vaatia

Samat sanat, enkä suostuisi siihen että hän herää öisin, vaikka niin haluaisikin. Ihme 'tasa-arvoa' tässäkin haetaan, vai???

Mitä tasa-arvoa siinä on? Mielestäni on typerää nukkua jopa erihuoneissa vauvan takia, mutta kun kaikki pitää tehdä vaikeimman kautta niin pitää, ei ole mun asiani, naurattaa lähinnä..=)

 

Minä ainakin teen kaiken yksin siksi että en jaksa sitä taistelua siitä että kumpi tekee. Ja voihan olla että täällä sattuu kaikilla olemaan juuri sellainen mies joka mielellään hoitaa kaikki lasten hoitoon liittyvät tehtävät, mutta en minä ainakaan tunne yhtään.
Aina se on pariskuntien välillä sellaista tinkaamista että kumman vuoro nyt on nousta, tai kumman vuoro vaihtaa vaippa. Ja jos sanoo sille toiselle että käy sinä nyt ja toinen alkaa väittämään vastaan, niin se on riidan poikanen taas ilmassa varsinkin jos on itsellä räjähdysaltis olo. Jos minä olisin mieheni pakottanut heräämään yöllä lasten kanssa, niin ei me kyllä enää yhdessä oltaiskaan, sille se nimittäin on sellaista myrkkyä. Oltais tapeltu jatkuvasti, kun minä olisin kerännyt sitä vihaa itseeni että miksi minun on pakko jaksaa mutta toisen ei.
Minusta parisuhteessa pitää ottaa muitakin tekijöitä huomioon kuin se että työt menee tasan. Tärkeintähän on että kaikki voivat hyvin, tarkoittaa se millaista prosenttijakaumaa hyvänsä.

 

kyl meillä mies nukkuu viikolla toisessa huoneessa jotta jaksaa aamul töihin nousta,mun mielestä ois älytöntä muuta edes vaatia

Samat sanat, enkä suostuisi siihen että hän herää öisin, vaikka niin haluaisikin. Ihme 'tasa-arvoa' tässäkin haetaan, vai???

Mitenkäs fiksua sitten olisi kieltää mieheltäsi osallistuminen lapsenne yöhoitoon jos hän kerran itse haluaisi???

 

Mies herää yöllä,sekä viikonloppuisin syöttää vauva (pullo).Minä nukun yöt,aamut,päivät. Menee 7 aamulla töihin,myös viikonloppuisin.Uskotteko tähän

 

Hei, rauhoitutaan nyt vähän! :wave:

Ei kai nämäkään mitään yksi-ainoa-oikea-vastus -kysymyksiä ole? Kukin perhe miettii tahollaan mitä tekee ja toimii sen mukaan, toivonmukaan molemmat puolisot suht' tyytyväisiä ratkaisuun.

Ei kai Rosalee tuossa meinannut muita arvostella vaan kertoi miten he ovat asian ajatelleet? ja sopii näitä ajatella jo ennen alpsen syntymääkin, voi olla jopa parempi ettei esimerkiksi elättele harhaluuloja että mies valvoo ja hoitaa lasta kaikki yöt että äiti saa nukuttua rauhassa... Rosaleen perheessä asiat sitten menee suunnitelmien mukaan -tai ei, kukaan ei tiedä etukäteen.

Sitä paitsi kuka meistä lapsen jo omaavista edes tietää miten toimisi jonkun toisen tilanteessa? Yhdella alspi voi olla helppo ja nukkua yöt hyvin ja sen perusteella äiti saattaa ajatella ettei ikinä voisi herätellä miestä öisin. Seuraava lapsi onkin sitten erimaata ja kooliikit päälle niin ettei äidin voimat riitäkään. Tai päinvastoi; vaativan vauvan jälkeen on varma että tulee seuraavankin kanssa tarvitsemaan miehen apua, mutta nyt kaikki meneekin ihan itsestään.

 

No ilmeisesti en saa ilmaista mielipidettäni kun en ole sitä lasta vielä maailmaan saattanut. Mutta jos ei ole kyseessä koliikkivauva joka huutaa yöt ja päivät, niin saan kai minä kertoa miten itse aion toimia?

Sinäpä sen sanoit, saan kait minäkin kertoa miten MEILLÄ toimitaan, vai sinäkö siihen vain olet oikeutettu? Koko ensimmäistä viestiä en edes sinulle osoittanut.Enkä todellakaan ymmärrämitä suuttumisen aihetta lauseessa "kun ei vielä edes ole lapsia niin onhan se helppo puhua" tosi asia.Enkä ole sanonut että se aivottomaksi tekee tai mitään siihen suuntaan, fiksu olet mitä olen viestejäsi lukenut ja aivan varmasti hyvä äiti ja puoliso.Tuo nyt oli vaan sellainen heitto, ei sen enempää.

Ok. Sori kun hermostuin. Nää on nämä hormoonit... :ashamed:

 

Helppoahan se periaatteessa oli ku eka lapsi oli vauva. Mä heräilin ja nukuin päivällä. Viikonloppuisin yleensä mies valvoi toisen yön. Viikonloppuaamuisin mä nukun pitkään. Nyt on toinen vauva meillä, ja mä hoidan syötöt ja mies isomman heräilyt silloin kun on kotona. Nykyään reissuhommissa joten eipä tarvi miettiä kuka kenetkin hoitaa viikonloppuisin mä nukun pitkään edelleen.

 

Ja voihan olla että täällä sattuu kaikilla olemaan juuri sellainen mies joka mielellään hoitaa kaikki lasten hoitoon liittyvät tehtävät, mutta en minä ainakaan tunne yhtään.
Aina se on pariskuntien välillä sellaista tinkaamista että kumman vuoro nyt on nousta, tai kumman vuoro vaihtaa vaippa.
Jos minä olisin mieheni pakottanut heräämään yöllä lasten kanssa, niin ei me kyllä enää yhdessä oltaiskaan, sille se nimittäin on sellaista myrkkyä. Oltais tapeltu jatkuvasti, kun minä olisin kerännyt sitä vihaa itseeni että miksi minun on pakko jaksaa mutta toisen ei.
Minusta parisuhteessa pitää ottaa muitakin tekijöitä huomioon kuin se että työt menee tasan. Tärkeintähän on että kaikki voivat hyvin, tarkoittaa se millaista prosenttijakaumaa hyvänsä.

Surullista lukea tuollaisista miehistä!! Otan osaa...
Ei ole meidän ainakaan tarvinnut tingata ja mies on tosiaan "pakottanut" monesti minut vauva-aikana jatkamaan uniani ja mennyt syöttämään lasta. Mutta ehkä tästä kaikkein suurimman haloon nostavat juuri he, jotka ovat joutuneet tekemään kaiken yksin kun mies ei ole suostunut tai ole tullut mieleenkään edes kysyä että haluaisiko mieskin osallistua.
Kovin olisi tuntunut yksipuoliselta tuon lapsen saanti, jos mies pelkästään olisi käynyt töissä ja minä hoitanut lapsen.

 

meillä kyllä vaan kuorsaa eikä tiedä yöheräämisistä mitään

tää oli kyllä ihan mun näppiksestä. Esikon aikana kun pari kertaa laitoin sen levottomana kautena syöttämään pojan yöllä, niin mun piti herättää ukko kun poika heräs. ei se ite siihen koskaan herännyt. Vähän hyvät unenlahjat