Okei, kiitos selvennyksestä ja anteeksi tuhahdukseni. Ongelma ei tosiaankaan ollut se, että olisin jotenkin loukkaantunut pyynnöstä. En vain tullut ajatelleeksi, että juuri meiltä, lapsettomalta parilta, pyydettäisiin lastenhoitoapua, ja siksi halusinkin kysyä, kuinka tavallista se on.
Minun mielestäni lasten hoitaminen on selvästi eri kategorian vastuu kuin esimerkiksi muutossa auttaminen. En tarjoaisi koiraakaan hoitoon ihmiselle, jota en ennestään tietäisi koiraihmiseksi eli koiran omistajaksi tai koiria tottuneesti käsitteleväksi.
Mulla ei ole ikinä ollut koiraa, mutta haluaisin sellaisen. Olen myös lenkittänyt kavereiden koiria ja viettänyt heidän luonaan aikaa, joten tiedän suunnilleen miten koira ruokitaan ja mitä sellaisen kanssa voi tehdä. Jos ystäväni haluaisi mut hoitamaan koiraansa viikonlopuksi, kysyisin vielä erikseen, että mistä pussista sitä ruokaa pitikään antaa, ja miten usein ulkona pitää käydä tai minkä pituisella lenkillä. Samoin kuin kyselin tarkentavia ohjeita silloin kun en lapsia vielä ollut. Olen myös opetellut mulle täysin vieraita asioita, että olen voinut auttaa ihmisiä, viime kesänä opettelin ajamaan traktoria ja autoin sukulaisia heinätöissä
Jos ihminen on lapseton, niin ei siitä vielä voi päätellä että a) onko se lapseton siksi ettei halua lapsia, vai siksi ettei ole vain vielä niitä jostain syystä saanut tai hankkinut b) eikö se tosiaan ole koskaan viettänyt aikaa lasten seurassa tai läheisyydessä niin että tietäisi suurinpiirtein, miten niiden kanssa ollaan.
Ystäväsi ei tiennyt, ettet sinä halua hoitaa lapsiaan, ja sinä kieltäydyit, asia ok. Ei kai siinä sen kummempaa. Ei ystävyyden kuulu olla sitä, että hampaat irvessä tehdään itsestä ikäviltä tuntuvia asioita ettei toinen vaan loukkaannu, mutta siitä kai ei ollut kyse, ilmeisesti kukaan ei suuttunut sulle. Minä olen kieltäytynyt auttamasta rakennushommissa joissa olisi pitänyt viettää aikaa korkeilla telineillä, koska kammoan korkeita paikkoja ja vaikka siellä pärjäisinkin, en halua jos ei ole ihan pakko. Ei mulle ole tullut mieleenkään kysellä, olisinko saanut kieltäytyä. Kysyjä ei myöskään tiennyt mun kammosta, ennen kuin kysyi apua ja minä kerroin.