Kuudessa synnytyksessä mukana ollut doula paikalla. Haluatko kysyä jotain?

[synnytystukihenkilö]

Siinähän se tulikin.

Ei ole pakko kysyä, jos ei halua. Mutta jos jotain pohdit, niin olen tovin paikalla vastailemassa

Takana kolme omaa (alatie)synnytystä, doulana olen ollut kuudessa synnytyksessä. Toimin vapaaehtoispohjalta yhdistyksen kautta, eli en ole nk. ammattidoula.

 

[tiiru]

Oliko näissä myös mies mukana? Tuntuiko luontevalta olla mukana näissä alatie(???)synnytyksissä, kuinka usein tapasit naisia ennen synnytyksiä ja mikä on paras muisto? Onko sellaista? Entä pahin? Jos on...

 

[nöppäri]

Minua on aina kiinnostanut mennä jollekkin synnytykseen kaveriksi, olenkin aina kaikille tutuille sanonut, että jos miehelle tulee este, tai ei vaan halua muuten tulla, niin jos haluaa, niin minä tulen mielelläni mukaan.

Eikös tuo Doula homma toimi jotenkin niin, että raskauden alkuvaiheesta asti tutustuaan toisiinsa, doula ja odottava äiti?
Kerro nyt ihan kaikkea, mitä siihen kuuluu, mitä vaditaan jne jne, minua ihan oikeasti on kiinnostanut tämäkin vaihtoehto.

 

["aloittaja"]

Oliko näissä myös mies mukana? Tuntuiko luontevalta olla mukana näissä alatie(???)synnytyksissä, kuinka usein tapasit naisia ennen synnytyksiä ja mikä on paras muisto? Onko sellaista? Entä pahin? Jos on...

Osassa oli mies, osassa ei. Eli yleensä doulaa pyydetäänkin joko siksi, kun muita ei ole ketä pyytää tai jos halutaan tukea esim. mahdollisimman luonnonmukaiseen synnytykseen, tai jos on esim. ulkomaalainen puoliso tai synnyttäjä itse.

Neljä näistä doulakeikoista on ollut alatiesynnytyksiä, kaksi päätyi sektioon. Suunniteltuun sektioon harvoin kukaan doulaa pyytäkään.

Yllättän luontevalta on tuntunut Joskus itsestä on tuntunut, että hienostihan nää täällä pärjää, oonko vaan tiellä, mutta siitä tunteesta pääsee aina nopeasti - kaikki synnyttäjät ovat kokeneet doulan yksinomaan positiivisena asiana.

Synnyttäjää tapaan 2-4 kertaa ennen synnytystä ja kerran-pari synnytyksen jälkeen - nämä riippuvat ihan synnyttäjän toiveista. Mutta keskimäärin 2 kertaa ennen, kerta jälkeen synnytyksen.

Ihania muistoja on paljon - joka kerran se hetki, kun vauva on maailmassa ja äitinsä rinnalla on jotain uskomattoman hienoa. Mitään oikeasti tosissaan kauheita muistoja ei (onneksi) vielä ole. Mutta pari kertaa on synnyttäjällä ollut niin kipeä hetki, että on itsellä pahaa tehnyt, kun ei kukaan ole voinut auttaa. Mutta näistä on onneksi aina selvitty ja päästy eteenpäin.

 

["vieras"]

Minua kiinnostaisi kuulla, miltä sinusta on tuntunut synnytysten aikana - ja miten olet pystynyt työntämään omat tunteesi syrjään sillä hetkellä. Ovatko omat synnytyksesi nousseet mieleen, oletko pystynyt tunnistamaan myös omat tarpeesi synnytyksen aikana, vaikka olet toista varten. Kiinnostaa myös käytäntö: oletko kerinnyt syödä, oletko pitänyt taukoja... Ovatko kaikki synnytykset sujuneet hyvin, vai onko vastaan tullut odottamattomia asioita? Oletko pystynyt antamaan sen tuen, jota äiti on lähtenyt doulan valitessaan hakemaan?

Kyselen tulevan doulan näkökulmasta, ja oikeastaan kaikki mahdollinen kiinnostaa.

 

["aloittaja"]

Minua on aina kiinnostanut mennä jollekkin synnytykseen kaveriksi, olenkin aina kaikille tutuille sanonut, että jos miehelle tulee este, tai ei vaan halua muuten tulla, niin jos haluaa, niin minä tulen mielelläni mukaan.

Eikös tuo Doula homma toimi jotenkin niin, että raskauden alkuvaiheesta asti tutustuaan toisiinsa, doula ja odottava äiti?
Kerro nyt ihan kaikkea, mitä siihen kuuluu, mitä vaditaan jne jne, minua ihan oikeasti on kiinnostanut tämäkin vaihtoehto.

Doulatettavat ovat erittäin eri vaiheissa raskautta yhteyttä ottaessaan - joku on aivan alkuvaiheessa, jollakin saattaa olla 2 viikkoa laskettuun aikaan. Mutta itse olen kokenut että vähintään pari-kolme kertaa olisi hyvä tavata ennen synnytystä, että olisi jo luottamuksellinen, tutumpi suhde olemassa.

Sinällään vaatimuksia ei hirveästi ole. Tärkeintä on hyvä tahto Kätilöt tekevät omat hommansa ja vastaavat lääketieteellisestä puolesta, doula on enimmäkseen henkinen tuki - aika paljon sitä samaa mitä isät tekevät.

Jos haluaa jotenkin "paremmin" valmistautua, niin esimerkiksi aktiivinen synnytys ry. järjestää doulakursseja.

Itse en ole ehtinyt kurssia käydä, toiveissa olisi joskus sinnekin päästä. Mutta hyvin olen pärjännyt ilmankin, paljon auttaa ihan tämä "kokemuksen karttuminen".

Tärkeää on tietää, mitä äiti synnytykseltään toivoo ja pyrkiä tukemaan häntä siinä. Jos itsellä ei ole käsittelemättömiä synnytystraumoja, niin siihen tavoitteeseen ei ole laisinkaan mahdotonta päästä.

Hurjasti olen hommasta tykännyt, suosittelen kyllä lämmöllä jos yhtään tuntuu että sellaiseen hommaan eväitä itsellä olisi!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";25463789]Minua kiinnostaisi kuulla, miltä sinusta on tuntunut synnytysten aikana - ja miten olet pystynyt työntämään omat tunteesi syrjään sillä hetkellä. Ovatko omat synnytyksesi nousseet mieleen, oletko pystynyt tunnistamaan myös omat tarpeesi synnytyksen aikana, vaikka olet toista varten. Kiinnostaa myös käytäntö: oletko kerinnyt syödä, oletko pitänyt taukoja... Ovatko kaikki synnytykset sujuneet hyvin, vai onko vastaan tullut odottamattomia asioita? Oletko pystynyt antamaan sen tuen, jota äiti on lähtenyt doulan valitessaan hakemaan?

Kyselen tulevan doulan näkökulmasta, ja oikeastaan kaikki mahdollinen kiinnostaa.[/QUOTE]

Kai sitä jonkinlainen "ammatillisuus" on pakko itselleen muodostaa (ja toki se helposti muodostuu, jos homma omalta tuntuu). Eli silloin kun kävelen sairaalan ovelle päin, muu aika ja paikka lakkaa olemasta (siis hyvällä, terveellä tavalla).

Omat synnytykseni ovat menneet kaikin puolin erittäin hienosti, eikä niissä ole ollut mitään sellaista käsiteltävää, mikä olisi doulakeikoilla alkanut ahdistaa tai häiritä.

Käytännössä on homma toiminut tosi hyvin - jos on venynyt synnytys pitkäksi niin olen ehtinyt tauoille. Tietysti jos myös isä on mukana, on helppo toisiaan "lomittaa", jos ei, niin silloin kätilöt yleensä ovat hieman enemmän yksin synnyttäjän seurana, kun kerron aikeestani piipahtaa tauolla. Kyllähän siinä omat tarpeet selvästi kakkokseksi jää, ja jotenkin niitä ei niin voimakkaana hahmotakaan Ja kun tätä ei työkseen tee, vaan keikkoja saattaa olla yksi puolessa vuodessa (tai kolme kahdessa kuukaudessa, vaihtelee tosi paljon), niin ei niistä sillä tavalla väsymään pääse ollenkaan. Että palautumaan ehti hyvin ennen seuraavaa.

Koen, että olen pystynyt antamaan sen tuen, mitä äiti on pohjimmiltaan tarvinnutkin. Täydellisyyteenhän ei tässäkään asiassa koskaan pääse, mutta "palautekeskusteluissa" ei ole mitään sellaista tullut ilmi, mitä olisin tarvinnut jäädä suuremmin märehtimään omasta osastani.

Synnytykset ovat menneet kokonaisuudessaan hyvin. Tietysti se on ollut tavallaan harmi, kun on pitkäkin aika tehty hommia, ja sitten kuitenkin on jouduttu sektioon, ja se vielä on mahdollisesti ollu toivelistan viimeisenä äidillä... Mutta koska sektioissakaan ei mitään pahoja juttuja ole vastaan tullut, niin ainahan sitä on onnellinen, niin äiti kuin doulakin, että lapsi saatiin turvallisesti maailmaan.

Oletko itse alkamassa ammattiliseksi vai vapaaehtoiseksi? Tervetuloa joukkoon joka tapauksessa, liikaa meitä ei taida olla missään päin Suomea

 

[tiiru]

Mä mietin, että tuntuuko se jotenkin vieraalta, jos on doula siinä vaikka mieskin on. Ei ole kokemusta kuin sektiosta joka tietty ihan erilainen, joten en yhtään osaa miettiä doulaa siihen alatiesynnytykseen, silti jotenkin ehkä haluaisin, jos vielä siihen tilanteeseen pääsen joskus. Mutta mitä jos se doula tuntuukin toooosi oudolta siellä salissa? Tuntuukohan? Ja mitä jos mä alan huutamaan sille vaikka kaasuista sekasena?
Mulla mies on tukena ja turvana ehdoton ykkönen, mutta häiritsee, että se on ihan yhtä ekaa kertaa siellä ja hädissään ku minäkin, joten siksi haluaisin doulan joka on itsekin mahd synnyttänyt ihan henkiseksi tueksi... Millasia ne miehet on olleet siellä synnytyksissä jossa olet ollut? Ja oletko tehnyt jotain muuta kuin ollut henkisenä tukena? Onko hölmöä haluta doulaa, vaikka omakin mies tulossa mukaan....?

 

[doulaksi myös]

Pohjois-Karjalassa on alkamassa Doulakoulutus. Ei tosin ole ihan tässä Joensuussa vaan Outokummussa. Pohjois-Karjalan ensikoti järjestää maksuttoman koulutuksen.

Sieltä ensikodilta voi kysellä lisää ja jos on tästä maakunnasta, niin varmasti mahtuu mukaan. Sinne on jo 20 ilmoittautunut, kuulin kun soitin sinne maanantaina.

 

["aloittaja"]

Mä mietin, että tuntuuko se jotenkin vieraalta, jos on doula siinä vaikka mieskin on. Ei ole kokemusta kuin sektiosta joka tietty ihan erilainen, joten en yhtään osaa miettiä doulaa siihen alatiesynnytykseen, silti jotenkin ehkä haluaisin, jos vielä siihen tilanteeseen pääsen joskus. Mutta mitä jos se doula tuntuukin toooosi oudolta siellä salissa? Tuntuukohan? Ja mitä jos mä alan huutamaan sille vaikka kaasuista sekasena?
Mulla mies on tukena ja turvana ehdoton ykkönen, mutta häiritsee, että se on ihan yhtä ekaa kertaa siellä ja hädissään ku minäkin, joten siksi haluaisin doulan joka on itsekin mahd synnyttänyt ihan henkiseksi tueksi... Millasia ne miehet on olleet siellä synnytyksissä jossa olet ollut? Ja oletko tehnyt jotain muuta kuin ollut henkisenä tukena? Onko hölmöä haluta doulaa, vaikka omakin mies tulossa mukaan....?

Yleensä synnyttäjällä on joku ajatus siitä, miksi hän haluaa mukaan myös doulan vaikka mieskin on mukana. Joten jo se luo pohjaa sille, että kukaan ei tunne oloaan ylimääräiseksi Ja juurikin tuo, että doula kuitenkin "tietää" touhusta, ja toisaalta sairaalastakin, useimmiten enemmän kuin mies tai edes synnyttäjä.

Mulla puolessa synnytyksistä mukana on ollut myös isä, eikä mitään kiusallisia tai vaivaannuttavia tilanteita ole vielä vastaan tullut! Monesti olen esimerkiksi neuvonut isää hieromaan äitiä paremmin ja oikeasta kohtaa - tietänen paremmin sen oikean kohdan ja voimakkuuden kuin isä Ja tosiaan isäkin mielummin malttaa tauoilleen lähteä.. ja toisaalta joskus isää on meinannut alkaa heikottaa, jolloin olen luonnostaan äidin turvaksi jäänyt. Eli mielestäni olemme enemmänkin täydentäneet toisiamme kuin olleet toistemme tonteilla. Kun tosiaan pohjalla on kuitenkin äidin toive siitä, että kumpikin on paikalla.

Olen toki mukana joissain käytännön jutuissakin - tuomassa vettä, hieromassa, pyyhkimässä naamaa kylmällä harsolla, lämmittämässä lämpöpakkauksia... ja myös henkisenä tukena esimerkiksi miettimässä ja kannustamassa äitiä löytämään sopivaa asentoa ja liikkumaan (tähän ei aina kätilöillä ole aikaa), pohtimassa kievunlievitysjuttuja jne.

Siitähän on tosiaan tutkimuksia, että kivunlievityksen tarve on huomattavasti pienempi kun mukana on doula, ja olen sen kyllä ollut huomaavinani jo näilläkin keikoilla

 

[tiiru]

[QUOTE="aloittaja";25464049]Yleensä synnyttäjällä on joku ajatus siitä, miksi hän haluaa mukaan myös doulan vaikka mieskin on mukana. Joten jo se luo pohjaa sille, että kukaan ei tunne oloaan ylimääräiseksi Ja juurikin tuo, että doula kuitenkin "tietää" touhusta, ja toisaalta sairaalastakin, useimmiten enemmän kuin mies tai edes synnyttäjä.

Mulla puolessa synnytyksistä mukana on ollut myös isä, eikä mitään kiusallisia tai vaivaannuttavia tilanteita ole vielä vastaan tullut! Monesti olen esimerkiksi neuvonut isää hieromaan äitiä paremmin ja oikeasta kohtaa - tietänen paremmin sen oikean kohdan ja voimakkuuden kuin isä Ja tosiaan isäkin mielummin malttaa tauoilleen lähteä.. ja toisaalta joskus isää on meinannut alkaa heikottaa, jolloin olen luonnostaan äidin turvaksi jäänyt. Eli mielestäni olemme enemmänkin täydentäneet toisiamme kuin olleet toistemme tonteilla. Kun tosiaan pohjalla on kuitenkin äidin toive siitä, että kumpikin on paikalla.

Olen toki mukana joissain käytännön jutuissakin - tuomassa vettä, hieromassa, pyyhkimässä naamaa kylmällä harsolla, lämmittämässä lämpöpakkauksia... ja myös henkisenä tukena esimerkiksi miettimässä ja kannustamassa äitiä löytämään sopivaa asentoa ja liikkumaan (tähän ei aina kätilöillä ole aikaa), pohtimassa kievunlievitysjuttuja jne.

Siitähän on tosiaan tutkimuksia, että kivunlievityksen tarve on huomattavasti pienempi kun mukana on doula, ja olen sen kyllä ollut huomaavinani jo näilläkin keikoilla [/QUOTE] Mun mies on myös sitä mieltä että doula olisi tosi hyvä tuki kun kokemusta ja se luo turvallisuudentunnetta mulle ja miksei miehelle myös(se on näissä asioissa vähän herkkis). Mun pitää miettiä tätä sitten uudestaan kun/jos sen aika tulee, kiitos tosi paljon vastailusta ja kuulostat ihanalta doulalta.

 

["aloittaja"]

..ja synnyttäjällä on oikeus haluta doula pois synnytyksestä ihan missä vaiheessa tahansa! Eli jos tuntuu ettei kerta kaikkiaan synkkaa, tai salissa ei homma luistakaan.. niin synnyttäjä on vapaa sanomaan, että kyllä me nyt jatkamme tästä omalla porukalla. Eikä siitä kukaan loukkaannu - doula on mukana vain ja ainoastaan synnyttäjän toiveesta, ei itseään toteuttamassa.

Eli senkään puolesta ei kannata pelätä ..jos tällainen tilanne kävisi, niin tietysti siitä hetkellisesti itseensä varmasti ottaisi.. Mutta kyllä sen jo tapaamiskerroilla aika hyvin näkee, että pelaako kemiat vai ei. Ja toisaalta itsekin ajattelen, että kukaan ei pysty synnytystään ennakoimaan eikä osaa omaa olotilaansa etukäteen kuvitella sitten synnytyksen hetkellä, niin hyvinkin voi joskus kääntyä niin päin, että kokee mielekkäämmäksi kuitenkin olla ilman doulaa. Mutta vielä ei ole eteeni tällaista tullut - kaikki synnyttäjät joiden kanssa on alkupalaveri pidetty, niin synnytyksessä olen loppuun asti mukana ollut.

 

["aloittaja"]

Mun mies on myös sitä mieltä että doula olisi tosi hyvä tuki kun kokemusta ja se luo turvallisuudentunnetta mulle ja miksei miehelle myös(se on näissä asioissa vähän herkkis). Mun pitää miettiä tätä sitten uudestaan kun/jos sen aika tulee, kiitos tosi paljon vastailusta ja kuulostat ihanalta doulalta.

<3 kiitos.

Kyllä ehdottomasti kannattaa harkita sitten jos ajankohtaiseksi tulee! Ja olen kyllä sen huomannut, että doulana saa olla edistämässä esimerkiksi sieltä synnytystoivelistalta niitä äidille tärkeitä asioita, joita hän ei välttämättä olisi itse muistanut tai jaksanut enää siinä kun tilanne on kunnolla päällä... ja äiti on itse kokenut, että on saanut olla itse vaikuttamassa synnytyksensä kulkuun siinä määrin kuin se on mahdollista. Ja sellaisia pieniä juttuja, mitä ei synnyttäjä itse edes ajatelleeksi tule, mutta joita doulana, ja itse synnyttäneenä, osaa hieman paremmin hahmottaa, joista äiti ja isäkin ovat sitten hyvin tyytyväisiä olleet.

 

[eka tuleva doula]

Kiitos vastauksistasi! Olen rupeamassa vapaaehtoisdoulaksi kurssin kautta, mutta katsoo nyt sitten mitä se jatkossa poikii.

Miten muuten olet järjestänyt töistä vapaata doulakeikkojen ajaksi, tai jos et ole töissä, niin tiedätkö miten doulat sen yleensä järjestävät?

Missä määrin äidit, jotka doulan haluavat, yleensä ovat tietoisia siitä, onko doula itse esim. synnyttänyt? Eli tuoko doula sitä "itseään mainostaessaan" esiin, että on tai ei ole synnyttänyt?

Tuntuuko, että sinulle on ollut hyötyä raskauteen ja synnytyksiin liittyvästä faktatiedosta kun olet toiminut doulana, vai onko se enemmän sellaista henkisen tuen asiaa, johon ei voi faktatiedolla valmistautua?

 

["aloittaja"]

Kiitos vastauksistasi! Olen rupeamassa vapaaehtoisdoulaksi kurssin kautta, mutta katsoo nyt sitten mitä se jatkossa poikii.

Miten muuten olet järjestänyt töistä vapaata doulakeikkojen ajaksi, tai jos et ole töissä, niin tiedätkö miten doulat sen yleensä järjestävät?

Missä määrin äidit, jotka doulan haluavat, yleensä ovat tietoisia siitä, onko doula itse esim. synnyttänyt? Eli tuoko doula sitä "itseään mainostaessaan" esiin, että on tai ei ole synnyttänyt?

Tuntuuko, että sinulle on ollut hyötyä raskauteen ja synnytyksiin liittyvästä faktatiedosta kun olet toiminut doulana, vai onko se enemmän sellaista henkisen tuen asiaa, johon ei voi faktatiedolla valmistautua?

Alkuaikoina tein keikkatöitä, joten oli helppoa olla ottamatta keikkaa siksi ajaksi kun tiesi doulakeikan lähestyvän. Nykyinen työpaikkani on ottanut asian tosi hienosti ja saan helposti järjestettyä itselleni vapaata - kyseessä on toimistotyö, missä ollaan suurin osa ajasta kahdestaan, ja vaikka toinen lähtee niin maailma ei ole lähelläkään kaatumista. Kyseessä kun on vielä naisvaltainen työ, ovat he olleet enemmänkin innostuneita ja kiinnostuneita! Mutta että kyllähän se paljon vaatii perheeltä ja työltä, että pystyy edes kohtuullisen varmaksi lupaamaan, että pystyy hälytysvalmiudessa olemaan. Paras tilannehan on se, jos on kaksi doulaa, joista sovitaan se ensisijainen vaihtoehto ja sitten toinen on vähän varalla. Yleensä olemmekin olleet pareittain, mutta aina se ei onnistu. Mutta kaikkiin synnytyksiin olen onneksi tähän asti mukaan päässyt!

Kyllähän se jossain vaiheessa puheeksi tulee, että onko itse synnyttänyt vai ei. Luulisin, että jopa vielä enemmän kuin kätilön kanssa. Koska jos ottaa itselleen ennestään tuntemattoman henkilön synnytykseen, on varmaankin edes jossain määrin kiinnostunut siitä, että minkä vuoksi hän tehtävään on tarjoutunut. Että kyllä erittäin isolla osalla meistä vapaaehtoisista, yhdistyksen kautta (eli ei kaveripohjalta) toimivista doulista omat synnytykset ovat jollain tavalla vaikuttaneet haluun lähteä toimintaan mukaan.

Faktatiedosta on ehdottomasti hyötyä. Perusteet on oltava hallussa, mutta neuvolan tietopakettityyppisillä tiedoillakin pärjää. Mutta kummasti "nälkä kasvaa syödessä" ja kova hinku tulee hankkia paljon tietoa siitä ympäriltä. Koska yleensä salissa keskustellaan paljon esimerkiksi kivunlievityksestä, asennoista, liikkumisesta ja monesta muusta synnytykseen liittyvästä konkreettisesta puolesta. Että haittana en sitä koe, jos teoriaakin mukana on. Että ehkä jos sinne asti mennään, että olisi kätilön koulutus, niin joutuisi miettimään enemmän Siis että työ ja doulana olo pysyisivät oikealla tavalla erillään. Mutta koen kyllä, että enemmän pystyy apuna olemaan ja itsestään antamaan, kun edes vähän on teoriasta perillä.

 

[vier]

Minä olin ystäväni tukihenkilönä synnytyksessä, ja alunperin myös doulan oli tarkoitus tulla mukaan. Ystäväni tapasi hänet kaksi kertaa ja minä kerran, hän vaikutti miellyttävältä ja empaattiselta ihmiseltä.

Loppujen lopuksi ystäväni ei halunnutkaan doulaa mukaan ja olimme kahdestaan. Ei siisi siksi että doulassa olisi ollut jotain vikaa, asiat vain menivät niin.

Suunnitelma oli nimenomaan se, että voi jakaa vastuuta ja aina on varmasti joku paikalla. Lapsen isä ei ollut vaihtoehto, koska eivät ole parisuhteessa.

Minulle jäi doulastamme myönteinen vaikutelma vaikkei hän sitten mukana ollutkaan. Voisin ajatella pyytäväni doulan jos olisin itse menossa synnyttämään.

 

["aloittaja"]

Nostanpa vielä kerran ennen nukkumaan lähtöä.

 

["aloittaja"]

Ja vielä kokeilen onko uusia asiasta kiinnostuneita

 

["-p-"]

Mulla ei ole kysymyksia, mutta haluan kiittää teitä doulia! Mulla oli synnytyksessä tukena doula (mies ei ollut mukana), ja ilman en olisi pärjännyt. Kiitos, teette mahtavaa työtä!

 

["aloittaja"]

[QUOTE="-p-";25465732]Mulla ei ole kysymyksia, mutta haluan kiittää teitä doulia! Mulla oli synnytyksessä tukena doula (mies ei ollut mukana), ja ilman en olisi pärjännyt. Kiitos, teette mahtavaa työtä! [/QUOTE]

<3 Kiitos. Ja ihanaa vauva-arkea teille (tai taapero- tai leikki-ikä-, miten kauan synnytyksestä nyt sitten jo onkaan aikaa)!