kurituksesta

2-vuotiaalla lapsellani on erittäin paha uhma, eikä mitkään sanat tai vihaiset ilmeet auta esim. puremiseen. Nyt olen ottanut "hellästi" niskavilloista kiinni ja kerroin siitä neuvolassa jossa sain erittäin negatiivista palutetta kyseisestä toimintatavasta. Mitä mieltä olette? Tunsin itseni hetken todella huonoksi äidiksi vaikka lastani rakastan yli kaiken.

 

et ole huono äiti. Nyt on vain "muotia" lapsimyönteisyys, eli pitkä imetys, vihreät ja lempeät arvot ym. Ja näitä asioita niiden pitää neuvolassa painottaa, vaikka maalaisjärki sanoo muuta Jotkut keinot toimivat toisille ja toisille taas ei. Enemmän pitäisi kannustaa äitejä, ei tuomita. Imetyksestäkin on tehty sellainen asia, jolla saadaan loukattua monen äidin tunteet.

 

Mietipä, jos miehesi ottaisi niskavilloistasi "hellästi" kiinni, kun kiukuttelet. Onko hänellä siihen oikeus??? Eiköhän niitä muitakin keinoja ole olemassa. Itse en ole mikään täydellinen äiti. Suutun ja huudan lapselleni, mutta käsiksi en häneen käy. Muulla tavoin asiat on ratkaistava. Miten kiellät lastasi tukistamasta muita, jos itse teet niin hänelle?!?

 

Hei! Sain viisivuotiaana piiskaa, kun löin pikkusiskoani pahasti. Muistan tämän vieläkin selvästi, mutta mitään traumoja ei ole jäänyt! Enkä ole antanut "selkäsaunoja" muille!!! Eli jos lapselle myös tehdään selväksi, miksi hän sai pienen tukistuksen, lapsi ymmärtää tehneensä väärin. Ei lasta tietenkään saa syyttömästi rangaista! Omaa lastani otan joskus napakasti käsivarsista kiinni - mutta vasta siten kun puhe ei ole kertakaikkiaan tehonnut. Itse en usko huutamiseen ja räyhäämiseen.. Ääntä saa korottaa, mutta ei suoranaisesti huutaa lapselle!

 

\

Mietipä, jos miehesi ottaisi niskavilloistasi "hellästi" kiinni, kun kiukuttelet. Onko hänellä siihen oikeus??? Eiköhän niitä muitakin keinoja ole olemassa. Itse en ole mikään täydellinen äiti. Suutun ja huudan lapselleni, mutta käsiksi en häneen käy. Muulla tavoin asiat on ratkaistava. Miten kiellät lastasi tukistamasta muita, jos itse teet niin hänelle?!?

olen kanssasi Täysin samaa mieltä!!! Aikuisen pitää olla lapselle hyvä roolimalli ja tuoda lapselle turvallisuuden tunteen! Meilläkin kyllä desipelit nousee ja lapset laitetaan toisinaan omiin huoneisiinsa "rauhoittumaan", mutta tukistamisesta ei mielestäni tule kuin paha mieli kaikille. Vai voitko väittää, että sait hyvän mielen tukistettuasi lastasi?

 

Tärkein asia maailmassa on se että lapsella pitää olla oikeus kokea olevansa turvassa edes kotonaan,äitinsä kanssa.Kukaan ei pysty ikinä millään tavalla perustelemaan mulle hyväksyttävästi lapsen fyysistä kuritusta,ei ikinä.Sellaisten naisten ei olis ikinä pitänyt sitä ekaakaan muksua mennä tekemään joka lastaan satuttaa.Joku tuol jo hyvin sanoi että mitäs jos ukkos ottais sua raiveleista kiinni kun ei hyväksyisi jotain tekoasi?Mikä ihmeen suurempi oikeus sulla on lastasi satuttaa?Isompi kokosiko?Enemmän ikävuosiako?Viisautesiko?Höpö höpö,kukaan ei IKINÄ saisi satuttaa lastaan,ei mistään syystä eikä millään tavalla.Ja joku nokkelana tuol kans selitti kun nykyään niit pehmeitä arvoja korostetaan...(siis väheksyen totesi!)Herranjee,sä taidat olla niit lapsen pieksäjiä kun pehmeät arvot niin naurettavina hössötyksinä pidät!!!Kaikesta,siis ihan kaikesta,lapsen kanssa selviää aina jotenkin muuten kuin väkivallalla.Ja nyt vielä puhutaan pienistä lapsista!Voi kamala teitä jotka ette ymmärrä asettaa itseänne lapsenne asemaan...Maailman rakkain ihminen,oma äiti,satuttaa,kun lapsi toimii ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti,eli ei tosiaankaan aina niin hirvittävän odotusten mukaisesti tai hyväksyttäväsi.koittakaa nyt tajuta pahoinpitelijät,että se lapsi ei ikinä ymmärrä sitä miksi äiti satuttaa,eikä siitä varmasti sen viisaammaksi muutu.Kyllä näin on.

 

meillä toimitaan niin et jos lapsi puree, puren takaisin. jos hän lyö, lyön takaisin! en kovaa, mutta sen verran että lapsi tuntee miltä se tuntuu toisesta kun hän tekee niin!
Äkkiä on loppunut puremiset , lyömiset ym.

 

Hoh hoh! Johan taas Anne laitto besser-visser tekstiä.
En mäkään ruumiillista kuritusta kannata, mutta maalaisjärki käteen.
Käsi ylös, jota ei koskaan pienenä ole tukistettu, näpsäytetty sormille tms. Eipä tainnu montaa kättä nousta ja silti ollaan ihan normaaleja aikuisia ja tiedetään mitä saa tehdä ja mitä ei. Ite yritän olla niin vahva, ettei tarvis esim koskaan tukistaa, että sanoilla selvittäis, mut
aika näyttää. :hug:

 

Et ole huono äiti etkä kasvattaja. =) Rajat on rakkautta ja kotona niitä rajoja kokeillaan rakkaiden ihmisten kanssa ja niistä opitaan. Myös pettymykset kuuluvat kasvamiseen ja ei se äidin rakkaus siihen tukistamiseen lopu, kummaltakaan.

 

Kamalaa kamalaa Anne, että menet sanomaan toisell, ettei hänen olis pitänyt koskaan tehdä ensimmäistäkään lasta. Harva meistä ajattelee lasta tehdessään, että aiompa sitten kurittaa tätä lasta!!! Eihän kukaan voi tietää, miten toimii sitten kun niitä lapsia tulee. Minullakin oli vakaat periaatteet, että ikinä en lapsiini kajoa ja paheksuin kovasti niitä jotka niin tekee. Énsimmäisen lapsen kohdalla se onnistuikin siihen saakka kunnes syntyi toinen ja kolmas lapsemme. Esikoinen on todella tempperamenttinen ja lujatahtoinen. Pitää olla tosi vahva, että hänelle jaksaa pitää rajat. Ja välillä on niin, ettei mikään tunnu riittävän. Joissain tilanteissa sitten on esikoinen esim. satuttanut pieniä sisaruksiaan ym tai kielloista huolimatta tehnyt jotain mikä on kiellettyä ja jatkanut ja jatkanut kiukuttelua koko päivän, niin että pinnani on totaalisesti palanut. Olen tukistanut ja antanut joskus korvapuustin. Tottakai se on väärin...niinkuin joku viisas jo sanoikin, että miten opettaa lastaan, ettei saa tukistaa jos itse tekee niin!!! No minä ainakin tilanteen rauhoituttua otan lapsen syliin ja sitten juttelemme ja pyydän lapselta anteeksi ja sanon, että nyt äiti teki väärin. Joskun aikuisillakin sattuu virheitä ja tietysti aina täytyy pyrkiä siihen, ettei lastaan satuta, mutta joskus sattuu ylilyöntejä ja se on taas miettimisen paikka. Minä esim. kävin joskus juttelemassa terveyskeskuksen lastenpsykologin luona, että sain eväitä siihen, miten toimia poikani kanssa niin , ettei tilanteet menisi siihen pisteeseen että pimahdan. Eri asia on tietysti sellaiset vanhemmat jotka järjestelmällisesti ja vakavasti käyttävät väkivaltaa lapsen kasvatuskeinona

 

Olen täysin samaa mieltä kuin Anne-68, hienosti kirjoitettu!

(En ymmärrä miten ap voi puhua samassa lauseessa hellyydestä ja niskavilloista kiinniottamisesta.)

 

\

2-vuotiaalla lapsellani on erittäin paha uhma, eikä mitkään sanat tai vihaiset ilmeet auta esim. puremiseen. Nyt olen ottanut "hellästi" niskavilloista kiinni ja kerroin siitä neuvolassa jossa sain erittäin negatiivista palutetta kyseisestä toimintatavasta. Mitä mieltä olette? Tunsin itseni hetken todella huonoksi äidiksi vaikka lastani rakastan yli kaiken.

vie mieluummin toiseen huoneeseen rauhottumaan, meillä kyllä autto ja tuntuu että vähn poika on jo ruvennu uskomaan.. ikää nyt 2v4kk.
huutaminen tuntu vaan pahentavan tilannetta.

 

Vielä lisäisin, että olihan Annen kirjoituksessa paljon asiaakin, mutta on kuitenkin liioiteltua sanoa, ettei pidä hommata lapsia ollenkaan tuollaisen äidin!! Onhan sen lapsen kanssa paljon opettelemista ja kun näistä asioista juttelee toisten äitien tai kasvatusalan ammattilaistenkin kanssa voi arvioida tilanneta uudestaan ja miettiä mikä olisi paras tapa toimia. Mietityttihän tätäkin äitiä, että tekeekö hän oikein vai ei ja siksi tänne kirjoitti!!!

 

Se, ettei fyysistä kuritusta nykyään hyväksytä ei ole mikään nykyajan viher-pehmo-kasvatussuunta. Kyllä ennenvanhaankin on lapsia kasvatettu ja aikuiseksi saatettu ilman ensimmäistäkään tukistusta tai näpsäystä, isommasta lyönnistä puhumattakaan.
Ja hyviä ihmisiä heistä silti on kasvanut.
Kuri ja tottelevaisuus on saatu aikaan muulla tavalla kuin fyysisellä rankaisulla.

On kokonaan eri asia saada kertaluontoinen selkäsauna 5-vuotiaana kuin saada tukistuksia tottelemattomuudesta 2-vuotiaana. 2-v. lapsen ymmärrys ja muistikin ovat vielä aika pikkusia. 5-vuotiaalle voi jo selittää miksi ja mistä on kyse, kaksivuotiaan ymmärrys ei välttämättä tähän riitä.

Anne-68 on ehdottomuudessaan jopa julma. Hän unohtaa, että äitikin on ihminen, joskus loppuu voimat tai elämäntilanne on raskas ja hyvistä päätöksistä huolimatta toimii väärin eli lyö lastaan.
Onko Anne-68 valmis auttamaan, tukemaan, tulemaan vastaan ja olemaan tukena ja auttajana äidille, joka uupuu? Vaikkapa naapurissasi kaikuu huuto ja parku - otatko asian pihalla puheeksi: anteeksi että puutun, mutta teillä taitaa olla nyt aika hankala elämänvaihe menossa, jos tarvitse apua lastenhoidossa tai haluat jutella, niin minä olen valmis.... tms.
? Sanotko??
Vai käännätkö selkäsi paheksuen?

Olen kuitenkin sitä mieltä ettei fyysisellä kurituksessa saavuteta mitään.
2-vuotias kyllä saadaan tottelemaan ja kuriin muillakin keinoin, mutta se vaatii vaan enemmän itseltä. Näpsyt ja tukistukset ovat liian helppoja keinoja.
Sinänsä harmi, että neuvola on ap:lle paheksuntansa esittänyt. Hän kuitenkin koki tehneensä väärin, ja halusi purkaa tätä jollekin - neuvolan terkkarilla olisi ollut nyt hyvä mahdollisuus kertoa miten muulla tavalla lapsen kanssa voisi vastaavissa tilanteissa menetellä. Äiti-lapsi-suhteelle ei mitään peruuttamatonta vielä ole tapahtunut, mutta kannattaa alkaa miettiä mitä tehdä seuraavalla kerralla, ettei tukkapöllyistä tule tapaa.

Tuo on myös totta: jos itsellä on huono päivä ja kiukuttaa, onko puolisolla oikeus tarttua hiuksiin kiinni?

Kiukutteluun on yleensä joku syy. Sen syyn selvittäminen vaatii tietty enemmän kuin vain tukistus huonosta käytöksestä ja huonotuulisuudesta.

 

Minunkaan mielestä lasta ei saa kurittaa fyysisesti.
Perusteluja ei varmaan tarvita tähän.

 

\

Ja joku nokkelana tuol kans selitti kun nykyään niit pehmeitä arvoja korostetaan...(siis väheksyen totesi!)Herranjee,sä taidat olla niit lapsen pieksäjiä kun pehmeät arvot niin naurettavina hössötyksinä pidät!!!

Hyvinhän Anne luet rivien välistä äänensävyjä, kun päättelit, että väheksyn pehmeitä arvoja. Halusin vain sanoa, että yleisen "muodin" mukaan neuvolat opastavat äitejä, oli keinot toimivia toisille tai ei. Korostaisin yksilöllisyyttä! Niinkuin lapsetkin ovat luonteeltaan erilaisia.
Äitien syyllistäminen on ihan turhaa. Sullakin on oikeus mielipiteeseen, mutta ainahan voisi miettiä, tarviiko niitä ääneen sanoa. Et ehkä ymmärrä, mutta tuollaisilla lapsellisilla "lapsen pieksäjä" kommenteilla saatat loukata jonkun tunteita ja aiheuttaa mielipahaa. Hillitse itsesi.

 

tässä taas hyvä esimerkki ja muistutus miksi en halua lukea muiden mielipiteitä kasvatuksesta. Kaikki tuntuu tietävän niin paremmin omat ja muiden asiat, ovat niin ehdottomia ja loukkaavaat muita, ajattelematta, että äidit, jos ketkä, ovat herkkiä arvostelulle. Äidinkin pitää saada tilaa kasvaa äidiksi.
Ja yleensä aina joku vetää omat johtopäätöksensä toisten kirjoituksesta leimaten toiset kamaliksi lapsen kurittajiksi, äideiksi, jotka eivät olisi saaneet tehdäkään lapsia.
Kaikki tekevät virheitä, äiditkin. Eikä kaikki toimi todellakaan samalla tavalla, kaikille se ei toimisikaan.

 

\

\

Mietipä, jos miehesi ottaisi niskavilloistasi "hellästi" kiinni, kun kiukuttelet. Onko hänellä siihen oikeus??? Eiköhän niitä muitakin keinoja ole olemassa. Itse en ole mikään täydellinen äiti. Suutun ja huudan lapselleni, mutta käsiksi en häneen käy. Muulla tavoin asiat on ratkaistava. Miten kiellät lastasi tukistamasta muita, jos itse teet niin hänelle?!?

olen kanssasi Täysin samaa mieltä!!! Aikuisen pitää olla lapselle hyvä roolimalli ja tuoda lapselle turvallisuuden tunteen! Meilläkin kyllä desipelit nousee ja lapset laitetaan toisinaan omiin huoneisiinsa "rauhoittumaan", mutta tukistamisesta ei mielestäni tule kuin paha mieli kaikille. Vai voitko väittää, että sait hyvän mielen tukistettuasi lastasi?

Mietin ja sallsin jopa itelleni kun joskus tarvitsisin jonkun stoppaamaan kun kiukuttelen kuin pahanenkin penikka :kieh:

 

\

Hoh hoh! Johan taas Anne laitto besser-visser tekstiä.
En mäkään ruumiillista kuritusta kannata, mutta maalaisjärki käteen.
Käsi ylös, jota ei koskaan pienenä ole tukistettu, näpsäytetty sormille tms. Eipä tainnu montaa kättä nousta ja silti ollaan ihan normaaleja aikuisia ja tiedetään mitä saa tehdä ja mitä ei. Ite yritän olla niin vahva, ettei tarvis esim koskaan tukistaa, että sanoilla selvittäis, mut
aika näyttää. :hug:

Täältä nousee yks käsi!!!! Tai no okei... Naapurin setä otti mua kerran tukasta kiinni, mutta se kyllä sai kovat satikutit mun vanhemmilta!!! Muistan myös sen kuinka paljon loukkaannuin jos oma äitini/isäni huusi minulle! Itkin huoneessani ja mietin, että millä oikeudella ne huutaa mulle kun mäkään en huuda niille...

Itse en kurita lapsiani! En hyväksy sitä! Rajat meillä on ja teoista on seuraukset, mutta järjen mukaiset sellaiset.

 

\

Tärkein asia maailmassa on se että lapsella pitää olla oikeus kokea olevansa turvassa edes kotonaan,äitinsä kanssa.Kukaan ei pysty ikinä millään tavalla perustelemaan mulle hyväksyttävästi lapsen fyysistä kuritusta,ei ikinä.Sellaisten naisten ei olis ikinä pitänyt sitä ekaakaan muksua mennä tekemään joka lastaan satuttaa.Joku tuol jo hyvin sanoi että mitäs jos ukkos ottais sua raiveleista kiinni kun ei hyväksyisi jotain tekoasi?Mikä ihmeen suurempi oikeus sulla on lastasi satuttaa?Isompi kokosiko?Enemmän ikävuosiako?Viisautesiko?Höpö höpö,kukaan ei IKINÄ saisi satuttaa lastaan,ei mistään syystä eikä millään tavalla.Ja joku nokkelana tuol kans selitti kun nykyään niit pehmeitä arvoja korostetaan...(siis väheksyen totesi!)Herranjee,sä taidat olla niit lapsen pieksäjiä kun pehmeät arvot niin naurettavina hössötyksinä pidät!!!Kaikesta,siis ihan kaikesta,lapsen kanssa selviää aina jotenkin muuten kuin väkivallalla.Ja nyt vielä puhutaan pienistä lapsista!Voi kamala teitä jotka ette ymmärrä asettaa itseänne lapsenne asemaan...Maailman rakkain ihminen,oma äiti,satuttaa,kun lapsi toimii ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti,eli ei tosiaankaan aina niin hirvittävän odotusten mukaisesti tai hyväksyttäväsi.koittakaa nyt tajuta pahoinpitelijät,että se lapsi ei ikinä ymmärrä sitä miksi äiti satuttaa,eikä siitä varmasti sen viisaammaksi muutu.Kyllä näin on.

Ensinnäkin sinulle sanon, että IKINÄ en satuta lastani! Kun kirjoitin, että hellästi ottanut niskavillosta kiinni, tarkoitin juuri sitä, että hellästi ja IKINÄ ei ole lapsella käynyt kipeää, sillä sellaista en hyväksyisi koskaan, joten edes tukistamisesta ei voi puhua. On sinulla aika paljon otsaa puhua lapsen pieksämisestä ja pahoinpitelystä ja väkivallasta! Tiedätkö oikeasti mitä nuo sanat edes tarkoittavat? Onko sinulla itselläsi jotain luurankoja kaapissa? Tai onko sinua satutettu kun noin katkera olet tai jotain? Mitä mieltä olet niistä äideistä, jotka luuhaavat baareissa, juovat, työntävät lapsensa milloin mihinkin hoitoon, eivät koskaan puuhastele hänen kanssaan ja tarjoavat lapselle täysin turvattoman elämän? Minä en tee niin, vaan koko elämäni tarkoitus on ainoastaan lapseni hyvinvointi ja turvallinen lapsuus! Ja sinun puheittesi perusteella en ole edes ansainnut lapsia. Aika paksua puhetta! Oletko itse täydellinen äiti, et varmaan korota ääntäsikään koskaan? Tuskin! Ja sinulta haluaisin kysyä, mitä mieltä olet tämän päivän lapsiraiskaajista ja lapsimurhaajista? Onko se seurausta siitä että lapsi on hieman saanut kuria lapsuudessaan vai vapaan kasvatuksen tulos? Luulisimpa että tulosta siitä että ne lapset ovat saaneet tehdä mitä haluavat, rajoja ei ole ollut ja he eivät ole saaneet sitä niin tärkeää rakkautta. Siinäpä sinulle mietittävää!

 

Kyllä joskus on syytä ottaa hieman kovemmat otteet käyttöön jos puhe ei auta, huutamisesta ei ole mitään hyötyä.
Lasta voi ottaa korvasta kiinni ja sanoa vaikka, että jos nyt kuuntelet kiltisti ja pysyt paikallasi ja lopetat hölmöylyt niin ei satu, mutta jos alat repiä ja riuhtoa etkä tottele niin sitten sattuu.
Kyllähän nykypäivänä on kaiken maailman viherpiiperoita (anteeksi jos loukkaan jonkun tunteita, vihreät arvot kunniaan) joiden mielestä lapsen pitää saada kasvaa vapaasti tullakseen luovaksi. No sen sitten näkee viimeistään teini-iässä mitä sellasella kasvatuksella on saatu aikaiseksi. Näkeehän sen tuolla kaupoissakin että mitään järjestystä ei perheessä ole kun mukulat kiljuu ja huutaa ja polkevat lattialla jos eivät saa tahtoansa läpi. Kyllä jonkinlainen auktoriteetti pitää vanhemmilla olla ja hyvä jos se onnistuu ihan puhumalla, harva lapsi vaan on aina niin kiltti enkeli että tottelee aina eikä koskaan kiukuttele.
Joten kysyjälle mielipiteeni, et ole huono äiti!

 

\

Kyllä joskus on syytä ottaa hieman kovemmat otteet käyttöön jos puhe ei auta, huutamisesta ei ole mitään hyötyä.
Lasta voi ottaa korvasta kiinni ja sanoa vaikka, että jos nyt kuuntelet kiltisti ja pysyt paikallasi ja lopetat hölmöylyt niin ei satu, mutta jos alat repiä ja riuhtoa etkä tottele niin sitten sattuu.
Kyllähän nykypäivänä on kaiken maailman viherpiiperoita (anteeksi jos loukkaan jonkun tunteita, vihreät arvot kunniaan) joiden mielestä lapsen pitää saada kasvaa vapaasti tullakseen luovaksi. No sen sitten näkee viimeistään teini-iässä mitä sellasella kasvatuksella on saatu aikaiseksi. Näkeehän sen tuolla kaupoissakin että mitään järjestystä ei perheessä ole kun mukulat kiljuu ja huutaa ja polkevat lattialla jos eivät saa tahtoansa läpi. Kyllä jonkinlainen auktoriteetti pitää vanhemmilla olla ja hyvä jos se onnistuu ihan puhumalla, harva lapsi vaan on aina niin kiltti enkeli että tottelee aina eikä koskaan kiukuttele.
Joten kysyjälle mielipiteeni, et ole huono äiti!

Nyt kyllä kulosti siltä, että jos lapsi huutaa ja kiljuu kaupassa, on kyse siitä, ettei lapselle ole asetettu rajoja!!! Meillä kyllä on jokainen lapsi(3kpl) uhmaiässä vuorollaan kokeillut kaupassa josko saisi jotain mitä haluaa kiljumalla. Kyllähän ne sitten aikanaan lopettavat sellaiset yritykset kunhan huomaavat, ettei taktiikka tehoa. Ja lähes jokainen lapsi joskus käyttäytyy huonosti kaupassa jos vaikka väsy sattuu yllättämään ym. Täytyy muistaa, että lapsia on erilaisia, joillakin on kovempi tahto ja silloin tarvitaan useampi harjoittelukerta, miten eri tilanteissa käyttäydytään. Ei siis automaattisesti leimata kiljuvien lasten äitejä sellaisiksi, jotka eivät rajoja kykene pitämään.

 

" Joka vitsaa säästää, hän lastansa vihaa!" Minulla tulee myös tukistettua lastani (2v). Mutta luulenpa että saan vielä aikanaan kiitoksen, että olen tehnyt näin, enkä ollut välittämättä asiasta kerran ei komento ja puhe auta. Tiedän että saan tällä tekstillä paljon kritiikkiä aikaan, mutta itse koen tässä kasvatuksessa tukistamisenkin ihan normaaliksi, jos sana ei auta ( en hyväksy hiuksista riuhtomista ja kovasti satuttamalla, vaan hienovaraisesti ja hellästi, niinkuin tämän asian keskustelun alulle laittaja ilmaisi asian). Minua on lapsena tukistettu, nipattu ja olen saanut piiskaakin, enkä todellakaan ole hetkeäkään kantanut kaunaa asiasta vanhemmille. Päinvastoin! Miten lapsi oppii muuten nöyrtymään ja vastaamaan tekosia sekä pyytämään anteeksi, jos asiaan ei puututa muuten kuin nätisti sanomalla.
Naapurin mummo on sanonut myös minulle että lasta pitää ottaa pikkuisen tukasta kiinni jos on ilkeästi eikä huutaa! Silloin lapsi oppii vain pelkäämään.
Eikä meidän lapsi ainakaan ole ikinä vielä toisia mennyt tukistelemaan. Ja kun on selittänyt lapselle että kerran ei tittele äidin/isän sanaa ja puhetta niin äidin/isän täytyy ottaa tukasta kiinni jotta paremmin tottelee.

Nykyään vain jokapaikassa toitotetaan ettei lapseen saa juuri koskeakaan, mutta ihmiset hyvät, maalaisjärkeäkin saa käyttää! Ja tuon alussa olevan sanonnan, jonka olen joskus kuulut jostain, mistälie, tarkoituksena on tässä asiassa tarkoittaa myös tätä tukistamista.

Tiedän todellakin että täällä lukijoissa on myös niitä TÄYDELLISIÄ äitejä, jotka tekevät kaiken, hoitavat ja kasvattavat lapset kirjoista lukien, saavat kovat pulinat tästä kirjoituksestani, mutta sou! :\|

 

\

Tärkein asia maailmassa on se että lapsella pitää olla oikeus kokea olevansa turvassa edes kotonaan,äitinsä kanssa.Kukaan ei pysty ikinä millään tavalla perustelemaan mulle hyväksyttävästi lapsen fyysistä kuritusta,ei ikinä.Sellaisten naisten ei olis ikinä pitänyt sitä ekaakaan muksua mennä tekemään joka lastaan satuttaa.Joku tuol jo hyvin sanoi että mitäs jos ukkos ottais sua raiveleista kiinni kun ei hyväksyisi jotain tekoasi?Mikä ihmeen suurempi oikeus sulla on lastasi satuttaa?Isompi kokosiko?Enemmän ikävuosiako?Viisautesiko?Höpö höpö,kukaan ei IKINÄ saisi satuttaa lastaan,ei mistään syystä eikä millään tavalla.Ja joku nokkelana tuol kans selitti kun nykyään niit pehmeitä arvoja korostetaan...(siis väheksyen totesi!)Herranjee,sä taidat olla niit lapsen pieksäjiä kun pehmeät arvot niin naurettavina hössötyksinä pidät!!!Kaikesta,siis ihan kaikesta,lapsen kanssa selviää aina jotenkin muuten kuin väkivallalla.Ja nyt vielä puhutaan pienistä lapsista!Voi kamala teitä jotka ette ymmärrä asettaa itseänne lapsenne asemaan...Maailman rakkain ihminen,oma äiti,satuttaa,kun lapsi toimii ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti,eli ei tosiaankaan aina niin hirvittävän odotusten mukaisesti tai hyväksyttäväsi.koittakaa nyt tajuta pahoinpitelijät,että se lapsi ei ikinä ymmärrä sitä miksi äiti satuttaa,eikä siitä varmasti sen viisaammaksi muutu.Kyllä näin on.

OIKEIN PALJON ONNEA JA MENESTYSTÄ NOIN TÄYDELLISELLE ÄIDILLE!!! HAH HAH!
Jotenkin tekstistä paistaa katkeruus omia vanhempia kohtaan, liekkö olet itse joutunut kärsii väkivallasta lapsena (ikävä asia jos olet) tai sitten jotain muuta vastaavaa. Mutta vieläkin oikein pirulliset onnittelut vain kun olet noin täydellinen äiti!

tekstiä lukiessa tulee mieleen vain kaakati kaakati, tässä täydellinen äiti nyt opastaa huonoja ja pahoja äitejä!

Voi jetsulleen, että meistä on moneksi!

 

\

tässä taas hyvä esimerkki ja muistutus miksi en halua lukea muiden mielipiteitä kasvatuksesta. Kaikki tuntuu tietävän niin paremmin omat ja muiden asiat, ovat niin ehdottomia ja loukkaavaat muita, ajattelematta, että äidit, jos ketkä, ovat herkkiä arvostelulle. Äidinkin pitää saada tilaa kasvaa äidiksi.
Ja yleensä aina joku vetää omat johtopäätöksensä toisten kirjoituksesta leimaten toiset kamaliksi lapsen kurittajiksi, äideiksi, jotka eivät olisi saaneet tehdäkään lapsia.
Kaikki tekevät virheitä, äiditkin. Eikä kaikki toimi todellakaan samalla tavalla, kaikille se ei toimisikaan.

Täysin samaa mieltä!