H
hiukset
Vieras
No en ole sentään ainut
Minä tiedän myös, että pilaan miehen elämän, jos vien lapset ja lähden; hän alkaa juomaan ja rypee itsesäälissä minua painostaen. Lapsille on kova pala, jos eroamme jne...Mutta koska saa ajatella itseään ja omaa onnellisuuttaan???
Mä ajattelen niin karusti, että kun tekee lapsia niin niiden etu pitää olla etusijalla, varsinkin kun kyse ei ole mistään väkivaltaisesta ilkeästi miehestä, vaan sun omista tunteistasi. En tosi helppoa vaan sanoa etten rakasta enää ja LAKATA HALUAMASTA rakastaa toista. Kun lapset on isoja vaikka 15v päästä, sitten on oikeus ajatella VAIN itseään, siihen asti on tosi itsekästä ajatella vain itseään.
Ja tohon, missä arvostelit kroppaasi, niin ihan oikeastikko uskot että 40v miehet on kaikki alfa-uroksia. Miehet rakastaa rintoja, ja ihan tavallisia rintoja (niitä roikkuvia lätkiäkin) katsoppa uimahallissa millaisia tavalliset naiset on, niitä upeita kroppia on ihan muutamia, suurinosa on vähän isoja sieltä, pieniä täältä, karvaisia, muhkuraisia, eripari rintoja jne...Varmasti kelpaisit, kyse ei ole siitä.
Mutta mieti tarkkaan sitä eroa ja lähtemistä, elämä on sankaruutta ja sankari voi olla niin että haluaa pitää perheen koossa, yrittää siinä parhaansa, olla toisella hyvä ja ystävällinen jns. Kyse on siitä että HALUAAKO. On todella helppoa olla haluamatta ja yrittämättä ja odottaa vain sitä isoa tunnetta... (joka suhteissa välillä hiipuu)
Itse olen ollut miehni kanssa kohta 20 ja lapsiakin on monta, välillä on ollut kypsä olo, mutta se menee ohi ja sen jälkeen miettii miten onnellinen sitä onkaan. On yhteiste lapset, koti, muistot, haaveet, tulevaisuus....
