kuoleman pelko

  • Viestiketjun aloittaja juu
  • Ensimmäinen viesti
juu
Onko muita keillä olisi sama ongelma kuin minulla. Olen 3v lapsen yksin huoltaja, pelkään kokoajan että lapseni kuolee, jos ajetaan autolla olen ihan varma että matka jää viimeiseksi, lapseni kun yskiin pelkään että se tukehtuu. Kovin hauskaa tämä ei ole, tuntuu että kokoajan olen jännityksessä pelkonikanssa. Pelkään että itselleni sattuu jotain ja kuka lapsesta sitten huolehtii, pelkään että lapselleni sattuu jotain ja mentän sen.... auttakaa joku miten tämä lähtee pois ...
 
Hempukka
Tiedeän tarkalleen millainen tuollainen olo on.Se on psyykkistä, henkistä ja viittaa masennukseen...itse olen paranemassa vakavasta masennuksesta.kuoleman pelko, sairauksien pelko yms, on masennusta alkavaa sellaista.

kannattaisi puhua asiasta neuvolassa, kyseessä voi olla synnytyksenjälkeinen masennus, mikä voi tulla vasta vuosien päästä lapsen syntymästä.

Voimia, ja hae apua,kerro miltä susta tuntuu!! :hug:
 
täälläkin
en koe olevani mitenkään masenutunut tms ja lapsenikin on jo 3 vuotias, mutta itsellänikin on samanlaisia tuntemuksia. Pelkään usein että mulle tai lapselle sattuu jotain, vakava sairaus tai onnettomuus ja joskus ihan silmissäni näen mitä kaikkea voi sattua... Itse menen lähes paniikkiin, kun mietin että jos kuolen enkä näekään laspeni kasvavan ja jos en voi olla lähellä tms... Illalla joskus pakko mennä halimaan kun hän jo nukkuu, kun on niin kova ikävä omaa lastaan, joka nukkuu viereisessä huoneessa...
Mä olen kuitenkin pistänyt nämä tunteet äitiyden piikkiin, sitä vaan rakastaa omaa lastaan niin paljon, ja tietty lehdistä lukee paljon mitä voi tapahtua huonolla tuurilla. Sen ei vaan saa antaa haitata normaalia elämää, ja jos haittaa niin sitten kannattaa varmaan jutella ammatilaisen kanssa.

Itseäni auttaa se kun tietoisesti olen jättänyt sellaiset tv-ohjelmat ja lehtijutut väliin, jotka saa omat mielikuvat liikkeella...

Voimia! :hug:
 
juu
En tunne olevani masentunu, elämä hyvin ja kaikki asiat muutenkin hyvin, tuo pelko vain on jäänyt siitä,kun tuttavan lapsi kuoli onnettomuudessa. Varmaan osaksi syynä luulisin että on se kun on yksin vastuussa kaikesta ja huoli pienestä on suuri aina vaikka syytä ei olisi.
 
Hempukka
Masennukseen viittaavat oireet alkavat yleensä kuoleman sairauksien pelolla..voi tulla paniikinomaisia tunteita,ahdistavaa oloa koska pelkää niin paljon..ehkä sinulla ei ole masentunut olo, mutta tasapainoisen ihmisen mielessä ei normaalisti pyöri kokoajan kuoleman pelkoa... tottakai ihmiset pelkäävät että jos jotain tapahtuu itselle tai lapselle, mutta jos ajatukset kokoajan päässä pyörii, kannattaa siitä puhua.

Synnytyksenjälkeinen masennus on vaikea huomata,neuvolassa ja itsekin.

puhu asioista.
 
Ei tuo minusta viittaa välttämättä masennukseen.
Sen jälkeen kun lapseni ovat syntyneet, olen jotenkin helpommin alkanut nähdä kaiken haavoittuvuuden. Ennen olin huoleton esim. oman terveyteni suhteen, mutta nyt on otettava huomioon nuo pienet ihmiset, jotka tarvitsevat minua.

Ja lasten suhteen: olen vastuussa heistä, koska he ovat vielä itse niin pieniä ja suojattomia. Kärsin itsekin, jos lapseni ovat sairaana, ottaisin ko. sairauden mieluummin vaikka itselleni.


 
juu
en ymmärrä miten se voisi olla masennusta jos on kuolemanpelko, eikai aina kakiken tarvi viitata masennukseen. Olen huomannut että tuo pelko homma on tullut viimisen puolenvuoden aikana ja samalla paniikki kohtauksen oireita ja luulisin että ne johtuvat siitä kun on vastuu kaikesta on yksinomaan itsellä, kaikki pitää yksin hoitaa ei ole tuttavia pahemmin lähistöllä. aikaisemmin kun asuin paikassa missä oli tuttavia paljon niin ei mitään oireita ollut, silloin oli turvallinen olo, toisin kuin nytten.... Jos nämä tästä vielä jatkuvat on pakko mennä käymään lääkärissä vaikka lääkkeitä en halua alkaa syömään, se on viiminen vaihtoehto. paniikki oireet häviää aina vähäksi aikaa ja sitten kun ne tulevat ne todella voimakkaasti ja siihenki liittyy se kuoleman pelko. no eiköhän se tästä ,ei olisis aikaa sairastella kun on koulu pahasti kesken ja se on käytävä kunniala loppuun.... jotenki pelkään mennä esim. neuvolaan puhumaan asiasta, tulee olo et ne aattelee ettei kykenis hoitaan lasta ym...
 

Yhteistyössä