P
Pariskunta
Vieras
Olemme vähän yli 50 vuotias pari ja nyt jo tietoisia siitä, että lapset laskevat elämämme pituutta, jakavat salaa tavaroitamme. Kerran he sanoivat, että joutuvat veroillaan elättämään meitä ja pelkäävät, että elämme vanhoiksi.
Tämä järkytti meitä kovin.
Nyt tytär soitti ja kertoi gerontologi Antti Hervosen sanoneen tänään tv:ssä, että kaikki yli 60-vuotiaat elävät jatkoaikaa.Hän sanoi samalla, että ei halua loukata, mutta uskommeko että he aikovat odottaa perintöään kymmeniä vuosia kun nyt juuri sitä tarvitsevat.
Tämmöistä on aika vaikeaa kertoa naapureille. Kun suvussani on paljon dementiaa, samoin miehellä. alkaa oikeasti pelottaa koko vanhuus ja tulevaisuus.Olemme pitäneet lapsiamme tavallisina onnellisina ihmisinä, mutta heillä on vanhentumisesta omituinen käsitys ja se on tullut ihan viime vuosina.
Kun olin vakavasti sairaana, kukaan kolmesta ei soittanut eikä tullut katsomaan ja perustelivat sillä, että sairaalassahn on nykyään hyvä hoito.
Älkää tulko kertomaan, että olisin ollut kehno äiti ja mieheni kehno isä. Jostainhan tässä on kysymys, mutta en ymmärrä nykyajan ihmisiä enää ollenkaan. Mieheni itki hillittömästi koko illan. Minä yritän lohduttaa.
Kun naapurini olivat avustamassa työpäivän jälkeen lastaan muutossa, eivät saaneet väsyneenä edes kahvia juodakseen ja kun yrittivät ottaa juomaa jääkaapista, pyydettiin, että ""vanhukset"" joisivat vettä.
Elämä on. Vai onko?
Tämä järkytti meitä kovin.
Nyt tytär soitti ja kertoi gerontologi Antti Hervosen sanoneen tänään tv:ssä, että kaikki yli 60-vuotiaat elävät jatkoaikaa.Hän sanoi samalla, että ei halua loukata, mutta uskommeko että he aikovat odottaa perintöään kymmeniä vuosia kun nyt juuri sitä tarvitsevat.
Tämmöistä on aika vaikeaa kertoa naapureille. Kun suvussani on paljon dementiaa, samoin miehellä. alkaa oikeasti pelottaa koko vanhuus ja tulevaisuus.Olemme pitäneet lapsiamme tavallisina onnellisina ihmisinä, mutta heillä on vanhentumisesta omituinen käsitys ja se on tullut ihan viime vuosina.
Kun olin vakavasti sairaana, kukaan kolmesta ei soittanut eikä tullut katsomaan ja perustelivat sillä, että sairaalassahn on nykyään hyvä hoito.
Älkää tulko kertomaan, että olisin ollut kehno äiti ja mieheni kehno isä. Jostainhan tässä on kysymys, mutta en ymmärrä nykyajan ihmisiä enää ollenkaan. Mieheni itki hillittömästi koko illan. Minä yritän lohduttaa.
Kun naapurini olivat avustamassa työpäivän jälkeen lastaan muutossa, eivät saaneet väsyneenä edes kahvia juodakseen ja kun yrittivät ottaa juomaa jääkaapista, pyydettiin, että ""vanhukset"" joisivat vettä.
Elämä on. Vai onko?