kunpa kaikki sujuisi tällä kertaa

[Harmaa]

Voi kun joku voisi luvata että tällä kertaa kaikki sujuu....

eka synnytys kaikin puolin karmiva kokemus, toinen sujui ongelmitta ponnistusvaiheeseen asti. Molemmat käynnistetty.

Nyt hirveä pelko siitä, että vauvalle sattuu jotain, kun edellisissä oli niin lähellä pitkittyneen ponn.vaiheen takia.

Pelkään sektiota, tai oikeastaan sen jälkeistä, haluan päästä heti ylös synnytyksen jälkeen, ja ajatus isosta haavasta mahassa hirvittää. Haluan heti itse suihkuun ja vessaan, hoitamaan vauvaa jne.

Olen miettinyt josko toivoisi sektiota siinä tapauksessa, että tämäkään ei lähde itsestään käyntiin. Kun joku osaisi sanoa, että kaikki sujuu, jos synnytys käynnistyy itsestään ja jopa ponnistusvaihe menee hyvin. Olen melko rapakunnossa, ja toisaalta ed. kerralla magneettikuvauksessa näkyi, että minulla on "jyrkkä mutka häntäluun tienoilla", silloin lääkäri totesi että kyllä se vauva ulos tulee HYVILLÄ SUPISTUKSILLA. Niitähän tässä ei ole ollut, kun väkisin yritetään. Ovat olleet lyhyitä ja tulleet harvakseltaan.

Menen juttelemaan asiasta pelkopolille mutta onko kellään rohkaisua tai omia kokemuksia? Kuka keksisi ennalta-arvattavan synnytyksen....

 

[taustalla]

Kävin pelkopolilla, ja kun olin kaikki pelkoni kertonut juuri siihen liittyen että pelkään että lapselle sattuu jotakin + edellisen synnytyksen kokemukset, niin kätilökin oli minun kanssani sektion kannalla. Itse olen synnyttänyt kerran aiemmin ja silloin tuntui että samanlailla kuin sinulla kaikki meni pieleen, supistukset loppuivat noin 16 tunnin synnytyksen jälkeen, sit meni taju itseltä jne. En osaa sanoa oliko lapsella vaaraa (oli iso), ainakaan mitään ei tapahtunut, terve ja fiksu on ollut.

Nyt kun on enemmän ikää itsellä ja muutama keskenmeno takana, niin oma haavoittuvuus on tullut tutuksi ja pelkää sitä mitä voi tapahtua, silloin ekan kanssa ei tullut mieleenkään että jokin voisi oikeasti mennä pieleen. Yksi asia mitä voisit kysyä on että miten oman äitisi supistukset on menneet, minun äidilläni supistukset olleet kanssa heikkoja ja apuja on aina tarvittu.

Itse koen niin vastenmieliseksi alatiesynnytyksen, että toivon saavani sektion ! Sanoisin että jos olet motivoitunut alatiesynnytykseen, niin se on jo puoli voittoa, pyytäisin myös tekemään äitiyspolilla kunnon painoarviota vauvasta, minulla ekan kanssa painoarvio oli kilon alakanttiin. Lisäksi en saanut mitään puudutusta, sitä eivät osaa lääkärit eikä pelkopoli selittää että miksi en saanut. Nyt sikiö kasvaa taas yläkäyrää pitkin eli kookas on.

 

[Laemi]

:hug:

 

[alkuperäinen]

\

Yksi asia mitä voisit kysyä on että miten oman äitisi supistukset on menneet, minun äidilläni supistukset olleet kanssa heikkoja ja apuja on aina tarvittu.

Sanoisin että jos olet motivoitunut alatiesynnytykseen, niin se on jo puoli voittoa

Äitini on saanut minut ja siskon hätäsektioilla, joten hänestä ei ole apua.. Samoin tätinin ja siskoni ovat sektioitu.

Olen siinä mielessä motivoitunut alatiesynnytykseen, että edellinen oli MINUN kannaltani ihan ok kokemus, mutta pelkään tosiaan vauvan puolesta.
Ja juuri se, että pääsee heti ylös sängystä olisi minulle tärkeää.

No uskon että homma hoituu pelkopolilla, nyt kun on kaksikin alatietä takana niin toivon mukaan osaavat jo jotain päätellä...
Viimeksi veivattiin sitä sektiota ihan siihen hetkeen asti kun päätin että no käynnistetään sitten... aamulla olin tullut synnytykseen syömättä ja sektioon varautuneena. Ei ollut helppo päätös! Tuntuu kauhealta, mutta toivon jälleen tällä kertaa, että vauva olisi tulossa jalat edellä tms. jolloin sektiopäätöksen tekisi joku muu kuin minä... en tietenkään toivo mitään vakavaa!