KUNHAN SE LAPSI ON TERVE

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Vieras
Tuli tuosta down-lapsi ketjusta mieleen aloittaa tällainen uusi aloitus.

ELi silloin kun odotimme ensimmäistä lastamme, kaikki kysyi, tiedätkö onko tyttö vai poika. Niin sanoin tietäväni. Tiesimme siksi, koska itselläni on periytyvä sairaus ja siksi tutkittiin lapselta mahdollista sairautta myös, siksi tiesimme jo alusta sukupuolen.
Tässä vaiheessa kuitenkin lähes poikkeuksetta sanottiin. No, mitäs väliä sillä on, kunhan olis terve. Minua vaan pistää vihaksi tuo lause.. Kunhan vain olis terve?
Miksi lapsen on oltava terve? Eli toivooko silti kaikki vain tervettä lasta? Eikö sairas lapsi, vaikka sit erityislapsi mistä tämäkin ketju sai alkunsa, niin voi olla onnellinen? Eikö sairas lapsi saa syntyä?
EIkö ole tärkeämpää että lapsi saa arvoisensa elämän, vanhemmat toivomansa rakkaan lapsen, oli se sitten terve tai sairas. Minusta on tärkeämpää, että lapsi on onnellinen, oli se sitten terve tai sairas.
 
Mun mielestä siinä ei ole mitään väärää toivoa tervettä lasta. Se toivominen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoota sitä, että sairasta lasta ei hyväksyttäisi.
 
no tähänkin pätee se, että monesti ihmisiltä kysytään toiveita. Monet vastaa, että kunhan saisi olla terve. Tietääkö monikaan terve tai osaako terve oikeasti arvostaa terveyttään? Minä en osannut...Vasta sairastuttuani osaan arvostaa sitä ennen ollutta tervettä elämää. Eli veikkaanpa sen enemmän kliseeksi.
 
no minulle se on tärkeää että vauva voisi olla terve syntyessään. Elämä jollain tavalla on helpompaa jos lapsi saa olla terve. Elämässä muutenkin on niin paljon vastoinkäymisiä niin terveys on yksi josta saan olla kiitollinen omalla kohdallani, miehen kohdalla ja mikä parasta lapsen kohdalla.
 
tietysti ensisijassa toivon tervettä lasta, mutta jos nyt ensi kuussa tehtävässä rakenne-ultrassa käy ilmi että lapsi ei ole terve niin en pystyisi hänestä luopumaan.
 
Ette nyt oikeen hiffannu pointtia. POintti oli, että aina sanotaan kunhan olis terve. Mutta entäs jos sulla on joku sairaus, etkö ole silloin enää toivottu. Itse sairaana mietin, että miksi minunkaan pitäisi tämän terveempi olla? Minä en ole terve, mutta minulla on hyvä elämä, ja se on pääasia. Sen toivon lapsellenikin vaikka olisi sitten sairas tai erityislapsi. Kuulostaa edelleen sitlä, että erityiset tai sairaat eivät ole samassa kastissa muiden kanssa.
 
tarkoittaa juuri sitä,et terveelle lapselle osaa olla parempi vanhempi varmemmin.Sairaan lapsen(mä vihaan tota termiä ) kanssa eläminen vaatii huomattavsti enemmän voimavaroja ja sitkeyttä jaksaa huomiselle.terve lapsi antaa vanhemmalle enemmän tilaa elää myös itselleen.
Itse en tiedä kuinka selviäisin erityislapsen kasvatuksessa..mutta en silti lasta hylkäisi tai luultavamminkaan raskautta keskeyttäisi..en pystyis siihin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja :
Tuli tuosta down-lapsi ketjusta mieleen aloittaa tällainen uusi aloitus.

ELi silloin kun odotimme ensimmäistä lastamme, kaikki kysyi, tiedätkö onko tyttö vai poika. Niin sanoin tietäväni. Tiesimme siksi, koska itselläni on periytyvä sairaus ja siksi tutkittiin lapselta mahdollista sairautta myös, siksi tiesimme jo alusta sukupuolen.
Tässä vaiheessa kuitenkin lähes poikkeuksetta sanottiin. No, mitäs väliä sillä on, kunhan olis terve. Minua vaan pistää vihaksi tuo lause.. Kunhan vain olis terve?
Miksi lapsen on oltava terve? Eli toivooko silti kaikki vain tervettä lasta? Eikö sairas lapsi, vaikka sit erityislapsi mistä tämäkin ketju sai alkunsa, niin voi olla onnellinen? Eikö sairas lapsi saa syntyä?
EIkö ole tärkeämpää että lapsi saa arvoisensa elämän, vanhemmat toivomansa rakkaan lapsen, oli se sitten terve tai sairas. Minusta on tärkeämpää, että lapsi on onnellinen, oli se sitten terve tai sairas.

Minulla oli kuule ihan sama tilanne. Ymmärrän tunteesi siksi erittäin hyvin. Oli vain pakko antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Me emme tiedä onko lapsellamme se periytyvä sairaus minkä kantaja mahdollisesti olen, koska se selviää vasta vanhempana.

Sitä on oikeastaan aika vaikeaa selittää, miksi se tuntui niin pahalta sillä toivonhan minä, että lapsellani ei olisi sitä sairautta. Mutta emme kadu lastamme mikäli se sairaus tulee. Ehkä toivois vaan, että ihmiset ymmärtäisivät ettei nämä ole niin yksinkertaisia asioita meille, jotka joudumme tosissamme näitä miettimään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kipa:
SAIRAS JA VAMMAINEN EI OLE SAMA ASIA.... MENEE PUUROT JA VELLIT SEKAISIN. YLEENSÄ VAMMAINEN LAPSI ON HYVINKIN TERVE.

totta, itse en laske "vammaisuutta" sairaudeksi. enkä voisi kuvitellakaan luopuvani lapsestani oli hänen tilansa sitten mikä tahansa. luin aloituksen huonosti enkä heti käsittänyt varsinaista aihetta.
 
Mä tiedän tuon tunteen, todellakin jokainen toivoo tervettä lasta. Sitä ei kai tarvitse edes sanoa, mutta tuo "kunhan on" kuulostaa ihan hullulle. Aivan kuin ei olisi lainkaan hyväksyttävää saada epätervettä lasta.
Mä sanoin kerran yhdelle terveyden toivottajalle ettei haittaa vaikkei terve olisikaan, ymmärsi pointin täysin ja keskusteltiin aiheesta pitkään. Täällä taitaa olla turha toivoakaan sellaista keskustelua.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Kuka älykääpiö sitten toivoisi sairasta lasta??

Harvinaisen hyvä kommentti :laugh:

Paitsi että meillä kävi niin, että yllättäen synnytyksessä kaikki ei mennytkään hyvin. Meille ilmoitettiin, että lapsemme on hyvin sairas. Miten sairas, sitä ei heti tiedetty. Yhden yön ajan ehdin toivoa, että lapsi olisi "vain" esim. cp-vammainen. Ei ollut. Nukkui pian pois. Tietysti olisin hänet halunnut pitää, mutta parempi näin kuin todella vaikeasti vammautunut lapsi.
 
No kai sinä ap kuitenkin toivoit ettei lapsesi sitä sinun periytyvää sairauttasi perisi? Tai jos et toivonut, niin aika outo olet. Ei tietenkään kukaan toivo lapselleen mitään pahaa tai hankalaa. Ei se kuitenkaan tarkoita sitä että lasta ei rakastettaisi vaikka sillä joku sairaus olisikin. Se toive vain lähtee siitä että lapsi saisi hyvät eväät elämään ja helpomman elämän.
 
Kyllä mä toisaalta hyvin ymmärrän sen, että "kunhan on terve" kalskahtaa korvaan pahimmalla mahdollisella tavalla.

Mutta äitinä, jonka lapsi ei ollut terve, minusta kyllä tuntuu siltä, että mitään muuta en varmaan koskaan olisi voinut toivoakaan niin paljon, kuin että hän olisi saanut olla terve.

Se ei tarkoita, etteikö hän olisi minulle rakas ja arvokas sellaisena kuin on, ja varmaan monin tavoin on aina myös erityisasemassakin minun elämässäni, vaikka terveet sisaruksetkin ovat minulle yhtä rakkaita. Mutta paljon, paljon, paljon vähemmän kärsimystä olisi tämä minulle rakas ihminen käynyt läpi, jos olisi ollut terve. Ja mikään ei ole minua koskaan rikkonut niin paljon, kuin se tuska minkä on saanut käydä läpi kun oma lapsi on vaikeasti sairas.

Lapsen saaminen tekee haavoittuvaiseksi, aina, vaikka lapsi olisi täysin terve ja kaikin puolin vammatonkin. Mutta erityisen haavoittuvaiseksi se tekee silloin, kun lapsi ei ole terve, kun on tavallista suurempi pelko menettämisessä jokapäiväisessä elämässä, kun on koko ajan isoja asioita joilta en voi suojella lasta enkä itseäni.

Joten kyllä, kyllä minusta terveys olisi suurin toive, mitä voisin ikinä esittää. Ja kyllä minä olisin toivonut, että lapseni olisi ollut terve. En silloin etukäteen, en osannut ajatella asiaa muuta kuin siltä kannalta, että totta kai lapsi olisi rakas ja tervetullut joka tapauksessa. Mutta jälkikäteen, kun sai sen lapsen joka ei ole terve, jälkikäteen olen ajatellut että se on asia jonka toivoisi aina omille lapsilleen.
 
The point: Sairaalla lapsella voi olla hyvä elämä, ja olla tosi onnellinen sairautensakin kanssa. Siksi älytöntä toivoa kunhan olis terve-lasta. Ei sen tarvi olla terve, kunhan elää onnellisen elämän ja hyvän elämän, oli se sitten pitkä tai lyhyt.
 

Yhteistyössä