Moi, lueskelin teidän muiden tuntemuksia ja mullakin heräs halu kirjoittaa muutama rivi.
Olen erittäin sosiaalinen luonne, kaipaan ihmisiä ja hälinää ympärilleni. Sukua on todella vähän ja sisaruksia ei ollenkaan, joten ystävät ovat aina ajaneet minulle myös ns. suvun virkaa ja pidän heitä suuressa arvossa.
Muutettuamme useampi vuosi sitten tänne pk-seudulle, oli karua huomata ettei tällä ihmiset ajattele samalla tavoin ystävyydestä kuin pohjoisessa, tai ainakaan ne ihmiset joiden kanssa olen ystävystynyt. Täällä ei ihmiset esim. tupsahtele oven taakse koskaan ilman että asiasta on sovittu viikkoja etukäteen ja monesti hmiset haluavat tavata jossain ravintoloissa viikonloppuisin, kun taas minä ja mieheni olemme aina tykänneet järjestää kotibileitä ja saunailtoja meillä kotona ja kesäisin tietty grillibileitä, ja mitä enemmän porukkaa sen parempi. Kaiken täytyy olla aina kauhean suunniteltua, ei mitään spontaaneja vierailuja tai piknikretkiä puistoon hetken mielijohteesta. Vai onko sellaisiakin ihmisiä, mut me ei vaan olla tavattu?? Ja joku heitti ilmoille myös sen ystäväperheiden välisen joulun, minä olen haaveillut sellaisesta jo vuosia mutta täällä etelässä asuvat ystävät lähtevät jouluksi joko ulkomaille tai sitten painuvat baareihin.
Ikävöin todella paljon ystäviäni pohjoisessa ja onneksi näenkin heitä aina silloin tällöin ja ainahan voi soitella, mutta eipä se ole sama asia. Olisi mukava saada uusia ystäviä/pariskuntia kavereiksi, kenen kanssa voisi mökkeillä, käydä ulkona, saunoa, grillailla tai vaan istua ja kahvitella vaikka tuntikausia myös arkisin. Meille on tulossa esikoinen muutaman kuukauden päästä, joten myös neuvot silläkin saralla tulee varmasti meille tarpeeseen.
Jos jollakin tuli sellainen fiilis että teilläkin tykättäis samoista asioista tai juttua löytyis muuten vaan, niin laittakaa ihmeessä sähköpostia niin tutustutaan pikkuhiljaa ja ehkä me sit grillaillaan jo ens kesänä yhdessä??
Me ollaan ihan tavallisia töissäkäyviä huumorintajuisia kolmekymppisiä ihmisiä, meillä nauretaan ja melutaan paljon ja me tykätään tehdä porukalla kaikenlaista, lasten kans tai ilman.
terkuin,
natiainen78@hotmail.com
Olen paljon kotona, sillä en halua olla Aina Se, joka kysyy voiko mennä kylään tai haluaako toinen tulla meille. Voisin yleistää, että kerran puolessa vuodessa jokainen näistä kavereista, joita tapaan näinkin säännöllisesti, ottaa yhteyttä ja kysyy voiko tulla käymään minun luonani. Miten siinä sitten pitäisi soitella huomattavasti useammin, kun haluaisi tavata? Tuntuu, ettei toinen halua tavata, kun ei ota yhteyttä.
Olen erittäin sosiaalinen luonne, kaipaan ihmisiä ja hälinää ympärilleni. Sukua on todella vähän ja sisaruksia ei ollenkaan, joten ystävät ovat aina ajaneet minulle myös ns. suvun virkaa ja pidän heitä suuressa arvossa.
Muutettuamme useampi vuosi sitten tänne pk-seudulle, oli karua huomata ettei tällä ihmiset ajattele samalla tavoin ystävyydestä kuin pohjoisessa, tai ainakaan ne ihmiset joiden kanssa olen ystävystynyt. Täällä ei ihmiset esim. tupsahtele oven taakse koskaan ilman että asiasta on sovittu viikkoja etukäteen ja monesti hmiset haluavat tavata jossain ravintoloissa viikonloppuisin, kun taas minä ja mieheni olemme aina tykänneet järjestää kotibileitä ja saunailtoja meillä kotona ja kesäisin tietty grillibileitä, ja mitä enemmän porukkaa sen parempi. Kaiken täytyy olla aina kauhean suunniteltua, ei mitään spontaaneja vierailuja tai piknikretkiä puistoon hetken mielijohteesta. Vai onko sellaisiakin ihmisiä, mut me ei vaan olla tavattu?? Ja joku heitti ilmoille myös sen ystäväperheiden välisen joulun, minä olen haaveillut sellaisesta jo vuosia mutta täällä etelässä asuvat ystävät lähtevät jouluksi joko ulkomaille tai sitten painuvat baareihin.
Ikävöin todella paljon ystäviäni pohjoisessa ja onneksi näenkin heitä aina silloin tällöin ja ainahan voi soitella, mutta eipä se ole sama asia. Olisi mukava saada uusia ystäviä/pariskuntia kavereiksi, kenen kanssa voisi mökkeillä, käydä ulkona, saunoa, grillailla tai vaan istua ja kahvitella vaikka tuntikausia myös arkisin. Meille on tulossa esikoinen muutaman kuukauden päästä, joten myös neuvot silläkin saralla tulee varmasti meille tarpeeseen.
Jos jollakin tuli sellainen fiilis että teilläkin tykättäis samoista asioista tai juttua löytyis muuten vaan, niin laittakaa ihmeessä sähköpostia niin tutustutaan pikkuhiljaa ja ehkä me sit grillaillaan jo ens kesänä yhdessä??
Me ollaan ihan tavallisia töissäkäyviä huumorintajuisia kolmekymppisiä ihmisiä, meillä nauretaan ja melutaan paljon ja me tykätään tehdä porukalla kaikenlaista, lasten kans tai ilman.
terkuin,
natiainen78@hotmail.com
Olen paljon kotona, sillä en halua olla Aina Se, joka kysyy voiko mennä kylään tai haluaako toinen tulla meille. Voisin yleistää, että kerran puolessa vuodessa jokainen näistä kavereista, joita tapaan näinkin säännöllisesti, ottaa yhteyttä ja kysyy voiko tulla käymään minun luonani. Miten siinä sitten pitäisi soitella huomattavasti useammin, kun haluaisi tavata? Tuntuu, ettei toinen halua tavata, kun ei ota yhteyttä.
