Kun vauvasi oli syntynyt, unohditko kaikki kivut?

Unohdin synnytyskivut siinä vaiheessa kun kätilö alkoi ommella epparia ilman puudutusta, se oli SATA kertaa pahempaa kuin mikään ennen sitä!!!!!!!! |O
Niin ja vauvan kun sain lopulta noin kolmen tunnin päästä sen syntymisestä rinnalle niin nukahdin, luulin että oma vauvani on kuollut ja se on jonkun muun lapsi siinä tissillä.
 
En unohtanut. Eikä edes aika ole kullannut muistoja kolmesta alatiesynnytyksestä. Ja sempä takia neljäs ja viimeinen lapsemme syntyi sektiolla, mun synnytyspelon takia. Ja onneksi edes siitä jäi hyvät muistot. Tottakai joka kerran lapsen syntyminen on ollut ihanaa, siis sit kun se synnytys on ohi ja vauva on rinnalla. Mutta muuten siitä synnytyksestä mulla ei ole sanaakaan hyvää sanottavaa...
 
Alkuperäinen kirjoittaja toinen:
no synnytys meni aika hyvin eikä mitään kipuja sen jälkeen pahemmin ollu,ni kai vois sanoa että unohin :whistle:
Samoin ja synnytykset kumpikin ovat olleet aika kivuttomia, tai no supistukset on sattunut mut muuten ei oo sattunut mikään synnytyksessä.

Kuopuksen jälkeen hyvä että tuli edes jälkivuotoa, en mistään muusta ois tienny että oon synnyttänyt, kuin siittä että vauva oli sylissä :D
 
No tavallaan unohtui, eli synnytyskivut oli tipotiessään ja nopeasti aika kultasi muistot, mutta sitten olikin eri kivut, repeämät ja eppari, ne muistutti synnytyksestä omalla tavallaan. Mutta ehkä vastaukseni on, että kyllä unohdin kaikki kivut.
 
Kyllä mä unohdin kivut ku vaavin syyliin sain, mut synnärillä oli kiirettä ni kerkes tuleen kattoon mua kahen tunnin päästä synnytyksestä ni oli veri jämähtäny kiinni, auts. Sit käveltiinkin kuin ankka pitkän aikaa ja missään ei istuttu! Jälkisupistuksia en huomannutkaan!
 
En päässyt unohtamaan, kun joka kerta peiliin katsoessa sieltä tuijotti laulu-, ja soitinyhtye Lordin solistia vastaavat silmät.
Näki kyllä, että oli vähän ponnistettu, kaikki mikä normaalisti silmissä on valkoista, oli kirkkaanpunaista. 5 viikon päästä ne tais olla kokonaan normaalit.

Toisaalta, kyllä ne synnytyskivut siinä vaiheessa unohtui, kun saatiin lääkäri ompeluhommiin.
Se 2 tuntia oli moninverroin helvettiä itse synnytykseen verrattuna.

Tokan kanssa päästiin vähän helpommalla, synnytyksestä muistutti vaan tikit pari viikkoa.

Kolmannen kanssa, kiitos kerrankin oikeaan aikaan saadun puudutuksen, mikään ei tuntunut missään synnyttäessäkään, saati sen jälkeen.
 
Ekassa oli se fiilis että huh selvisin ja ei tuntunu enää missään :D ja tokassa sanoinkin sen ääneen että on kyllä outo fiilis ja kuin tää voi olla näin että kipu loppuu heti kun vauva ulkona :whistle: kätilö siihen että no niinhän se on että supistukset loppuu :D toki tuli sitte jälkisupistuksia ja sitte vielä se kun mahaan koski älyttömästi kun suoli rupes starttailemaan tyhjennyksen jälkeen ja kätilö kävi osastolla painelemassa mahaa että mistä ne kivut johtuu ja pieruhan se vaan oli sielä jumissa eikä meinannu sitte millään lähtee toimimaan homma :ashamed: :whistle: :LOL: tuumas vaan että sulla ohutsuoli tekee todennäkösesti jyrkän mutkan ja toivottavasti se ilma menee siitä mutkasta nopeesti ohi että tilanne laukee :whistle: :LOL:
 
vieras
itselläni on korkea kipukynnys! Mutta mielestäni helppoja synnytyksia ollut molemmat eksasta vain ilokaasu tokasta otin viime hetkillä kohdunkaulanpuudutuksen tämä oli nopea ja supistukset oli triplaten kipeämpiä kuin esikosta lapsivesien menosta alkoi vihreällä vedellä 2 tuntia niistä lapsi syntyi esikosta kesti 10 tuntia. Mutta asia ei jäänyt kaihertaan kivut!
 
anu
kipu loppui joo mutta ei unohtunut. käynnistetty tipalla ja tippa koko synntyksen täysillä.yritän päästä keskusteleen miksi eikokeiltu oliko omia supistuksia vaan tippaa pidettiin niin ettgä supistukset oli näin kolmannessa hevetinmoiset. kun lapsella ei hätää missää vaiheessa.vieläki itku tulee ilalla jos muuistuu.se ei unohdu koskaan.kätilö vaan tuumasi että syntyy kyllä hänen vuorollla.
 

Yhteistyössä