Kun vauvasi oli syntynyt, unohditko kaikki kivut?

kun jälkisupistukset loppu niin sen jälkeen unohtu aika hyvin.. istuessa ja vessassa käydessä muistu mieleen vielä pari viikkoa...

Niin synnytyskivut loppui spinaaliin, mutta kyllä alapää oli kipeä pari viikkoa.

 

Kyllä. Suppareita ei pysty enää mitenkään kuvittelemaan miltä ne tuntui. Kivut, säryt ja väsymys unohtui samantien kun sain vauvan rinnalle.

Tikkaamiset sattui, kunnes lääkäri vihjas kätilölle että paikat vois paikata kaavinnan yhteydessä, huh hellettä.

 

Tikkien laitto sattui ehkä eniten koko synnytyksessä, eikä niitäkään tullut kuin muutama Ei niitä supistuksia ja ponnistuksen tuskaa enää muistanut kun sai vauvan rinnalle. Istukan "synnytystä" en edes oikeastaan huomannut, vaikka jouduin vähän ponnistamaankin. Se vain plumpsahti pihalle

 

Kun vertaa sitä kipua kun työnsin lasta ulos, siihen kun sain hänet ulos niin kyllä, ei tuntunut kipua enää.

 

En unohtanut, kun tuli 4. asteen repeämä. Mutta eipä ne kivut paljoa siinä lääkepössössä tuntuneet.

 

En unohtanu, enkä ole antanut itseni unohtaa.

 

"Unohdin" sillein.. että ei jäänyt traumaa
Sattui silti kovasti.

 

Unohtui kivut

 

siinä vaiheessa loppu kivut kun oli saanut lapsen pään "työnnettyä"...ulos...loppu olikin sitten jo helppoa...no tietenkin vähän kirpas kun kurottiin umpeen...mut sitten laitettin puudutusta...ja tietysti istuminen oli hankalaa..noin viikon-kahden verran... :heart: :saint: :flower:

 

ei ne mihkään unohtunu, huokasin vaan, että onneks se on kuitenkin ohi! Perse oli kipeenä monta viikkoa, vaikkei ees mitään revenny... Toukokuussa pitäs mennä taas muistuttelemaan niitä juttuja

 

Ei ollut kipuja

 

en! kyllä ne jälkisupparit muistutti. |O :/

niin teki

 

Unohdin ne jo synnytyksen aikana . Eli ei ollut kipuja kummallakaan kertaa...kaikkein "kivuliainta" oli ekat supparit kotona, ja kuopuksesta pillerein tehostetut jälkisupparit. Lucky me :xmas:

 

kivut loppu siihen ja unohtu heti. mä en jälkisupistuksia edes huomannu, ne tuntu menkkakivuilta verrattuna ponnistusvaiheen supistuksiin.

 

En ole unohtanut. Pari kuukautta siihen on mennyt.

 

Kyllä ne kivut siihen jäi.Siis kirjaimellisesti.
Ei nuo jälkisupparitkaan miltään tuntuneet.

 

No siihen synnytyskipuun nähden jälkisupistukset, istukan syntyminen, tikkaamiset ja muut oli lasten leikkiä. Ja suurin osa niistä kivuista unohtui jo synnärillä ollessa.

 

Synnytys kipu unohtu, tai sitä ei niin ajatellut, mutta todellakin tuntui kivaut seuraavan kk, niin pahasti pääs paikat repeemään.

 

Kyllä unohtui, en tiennyt mitään istukan tulosta enkä ompelusta. Imetin ja lähdin suihkuun. Poika syntyi yöllä ja sanoin aamulla, että voisin tehdä saman heti uudestaan.

 

Unohdin ne jo synnytyksen aikana . Eli ei ollut kipuja kummallakaan kertaa...kaikkein "kivuliainta" oli ekat supparit kotona, ja kuopuksesta pillerein tehostetut jälkisupparit. Lucky me :xmas:

Oliko sulla kivunlievityksiä?

 

Kyllä, ihan todella unohdin. Tietty sitten vähän myöhemmin taas epparihaava tuntu jne, mutta kyllä ne synnytyskivut unohtu just samantien.

 

Kyllä oikeastaan näin voi sanoa - ei tullut edes yhtään jälkisupistusta. Pari särkylääkettä laitoksella otin, kun hieman särki sieltä, mistä oli tikattu. Mutta eipä niitä paljoa siinä enää viitsinyt surra. Ja ihan reilusti oli synnytystuskia, sen voin sanoa. Mutta kun salista ulos kärrättiin, totesin miehelle että kyllä tämän piankin voisi uusiksi ottaa. Oli ihana kokemus.

 

Kyllä minä vieläkin muistan että melko lailla kipeää teki se repeäminen ja ompelu sen jälkeen.

 

Kyllä juu, siinä kun se vauva oli ihan ekaa kertaa sylissä niin mikään ei sattunu missään.
Kakkosen jälkeen kyllä oli kaameet jälkisupistelut..Mitähän ne on nyt!? :x

 

Sillä samalla sekunnilla kun vauva on humpsahtanut ulos, eli jo ennen kun vauva on rinnalla.