Kun vauvasi oli syntynyt, unohditko kaikki kivut?

Tänään oli kaverin kanssa juttua kun sanotaan että "vauvan rinnallesi saatuasi kaikki kivut ja tuskat synnytyksestä unohtuu"! Juu mulle ei ainakaan käynyt niin, aika tuskainen olo oli vauva rinnallakin, vaikka onnellinen olinkin.

 

No todellakaan en unohtanut!

 

juu ei. puudutus lakkas ja ommeltiin sitten ihan ilman puudutusta, kun ei ekalla kertaa osannu sanoa että puuduttakaa prkl lisää. se koski eniten koko ekassa synnytyksessä, vaikka helvetilliset avautumiset ja taivaallinen epiduraali koettiin, 2.asteen repeämä ja eppari..

 

Kyllä siinä meni useita viikkoja, että kivut unohtu..

 

en! kyllä ne jälkisupparit muistutti. |O :/

 

No esikoisen jälkeen ei tod! |O Mua ärsytti ihan sikana kun kaikki oli hokenu tuota, ja kukaan ei voinu valista amua että totuus voi olla jotain ihan muuta! Tokan jälkeen kivut kyllä unohtui!

 

no synnytys meni aika hyvin eikä mitään kipuja sen jälkeen pahemmin ollu,ni kai vois sanoa että unohin

 

Ei ne silleen unohtunu vaikkei hetkeen mun maailmaan ja päähän muuta mahtunu kun tuore vauva.

 

En unohtanut.
Esikoisen jälkeen unohdin kuitenkin sen verran, että halusin vielä lisää lapsia. Nyt kuopuksen syntymän jälkeen olen aivan varma että en uskaltaisi enää synnyttää. Kuopus on nyt 1v3kk ja vaikka välillä kuinka vauvakuume nostaa päähän niin synnytys oli niin kivulias etten siihen hommaan enää uskaltaisi lähteä.

 

Kaikki kivut loppuivat todellakin siihen, jos ei sitä istukan painamista ja repimistä + muutamaa tikkiä (puolitoistametrisellä ompelulangalla ommeltuna) lasketa.

 

En todellakaan. repesin niin pahasti että vielä 2kk synnytyksestä ne muistin :$

 

no synnytys meni aika hyvin eikä mitään kipuja sen jälkeen pahemmin ollu,ni kai vois sanoa että unohin

Kuin myös. Kyllä muu maailma ympäriltä haihtu kun vauva tuohon massulle nostettiin, ja miehen kans ihmeteltiin pientä ja suloista vauvelia... :heart:

 

No ei ne unohtunut, loppuivat kylläkin... kunnes alkoi järkyttävät jälkisupparit.

 

No sen istukan ulostulo ja alapään kokoonparsiminen ei kovinkaan mukavilta tuntunut,mut vois sanoa että kivut lievittyi kun sen vauva sai pihalle :heart: :heart:

 

Kaikki kivut loppuivat todellakin siihen, jos ei sitä istukan painamista ja repimistä + muutamaa tikkiä (puolitoistametrisellä ompelulangalla ommeltuna) lasketa.

peesi

 

mitkä kivut??ei mul nii kauheit kipui ollukkaa et niist kärsii ois tarvinnu =)

 

ei ollut kipuja enää <3

 

ihmeellinen taika vaan siinä pienessä nyytissä,kun sen saa ulos ni kivut unohtuu tai ne ei oo enää mitään verrattuna siihen kun yrität ensin sitä ulos...

 

No ei todellakaan unohtunu. Eikä oo unohtunu vieläkään.

 

Samantien kun likka oli pullahtanut pihalle loppui kivut. En muistanut enää kipuja vaan halusin vain nähdä vauvan ja ehdin kaksi kertaa kysyä, että kumpi se on ennenkuin sain vastauksen. :xmas: Mutta kyllä ne kivut sitten palasi, lievempinä tietysti, kun alapää oli "vähän" kärsinyt.

 

Mulla kivut vasta alkoi silloin kun vauva oli syntynyt. Synnytyksen jälkeinen päänsärky oli ihan järkky, synnytys ei tehnyt juurikaan kipeetä siihen verrattuna.

 

KYLLÄ UNOHTUI JA HÄVISI kaikki kivut, vaikka esikoisen syntyessä 2.asteen repeemät tuli...tosin sitten taas sattui kun tikattiin :/

 

Sektion jälkeen oli jälkisuppareita, alatiesynnytyksen kivut loppui spinaaliin.

 

kun jälkisupistukset loppu niin sen jälkeen unohtu aika hyvin.. istuessa ja vessassa käydessä muistu mieleen vielä pari viikkoa...

 

Minulla kivut kyllä loppuivat kuin seinään. Olisikohan henkisellä "ololla" syytä asiaan. On siinä niin onnessaan silloin kun lapsensa saa rinnalleen.