Kun syntyy toinen lapsi...

[nirppurotta]

niin miltä se tuntuu? Itellä aivan hirveän kauhea vauvakuume, kun poika on jo pian 2v. Sitten, kun toinen syntyy, riittääkö sitä rakkautta sille uudelle vauvalle, vai jääkö esikoinen paitsioon? Jotenkin pelottaa, kun itsellä tunne, ettei ketään toista voi maailmassa rakastaa niin paljoa, kuin tätä pikkupoikaa..... :ashamed:

 

[Maura]

kyl sitä piisaa... :heart:

 

[Kowalski]

Voi, se rakkauden määrä vain lisääntyy lapsiluvun kasvaessa =)
Ja kun näkee pikkuveljen ja isosiskon halimassa, pusimassa tai tanssimassa keskenään niin sydän suorastaan pakahtuu :heart:

 

[vieras]

sitä ihmettelee toisen syntymän jälkeen että miten sitä saattoi epäillä oman rakkuden riitämistä tai sitä ettei rakastaisi yhtä paljon kuten esikoista. kaikki miettii niitä asioita odotusaikana.

 

[Vitskumiini]

voi, usko pois RAKKAUTTA :heart: riittää molemmille!! itse mietin myös em. kun lasten ikäero oli 1v7kk ja Yhtä rakkaita ovat :heart: :heart: onnea tulevaan! ja on muuten ihana katsoa kuinka sisarukset ovat toisilleen tärkeitä =)

 

[poikien äiti]

mietin kans aluks sitä. sit ennen ku kakkonen synty niin mua kävi kauheesti sääliks esikoista ku se ei saa enää niin paljo huomiota, mut kyl ku kakkonen synty niin kummallekki on hyvin riittäny aikaa ja rakkautta.

 

[weballergy]

Kyllä riittää.
Itsellä oli ihan samoja fiiliksiä silloin, esikoinen sai kuitenkin olla 3½ vuotta ainoa lapsi.
Hyvin sitä rakkautta tosiaan riittää, eikä jää huomioitta kumpikaan. Tärkeää on joskus antaa kahdenkeskistä aikaa kummallekin lapselle. Sekä isän että äidin.

 

[nirppurotta]

Ite en siis ole raskaana...vielä....mutta haaveissa olis toinen. Jotenkin vaan nämä omat ajatukset pelottaa... Että "riittäiskö" sittenkin vain yksi lapsi, joka on rakkain maailmassa.

 

[Cruella DeVille]

mä mietin tota ihan samaa ja pelkäsin mut nyt kun vauva on syntyny ni huomaa että kyllä sitä rakkautta riittää molemmille yhtä paljon :heart: ikäeroa on mun pojilla 2v5kk.

 

[Tallu -]

Rakkaus kasvaa lapsimäärän kasvaessa :heart: Se vaan on niin ihmeellistä, että jokaista noita rakastaa yhtä paljon, mutta kaikkia eri tavalla =)

 

[Cruella DeVille]

sitä ihmettelee toisen syntymän jälkeen että miten sitä saattoi epäillä oman rakkuden riitämistä tai sitä ettei rakastaisi yhtä paljon kuten esikoista. kaikki miettii niitä asioita odotusaikana.

peesaan täysin

 

[illuusia]

Ite en siis ole raskaana...vielä....mutta haaveissa olis toinen. Jotenkin vaan nämä omat ajatukset pelottaa... Että "riittäiskö" sittenkin vain yksi lapsi, joka on rakkain maailmassa.

Et ole ajatustesi kanssa yksin.
Meillä on jo iso poika, 4,5v tuo ainokainen, joka kovasti on vauvaa kysellyt ja kyllähän me ollaan sellaista tässä kuumeiltu ja parin kuukauden päästä taas aloitellaan yritys. Mulle vaan tulee välillä sellainen kummallinen tunne että mitä jos musta ei olekaan kuin tuon yhden aarteen äidiksi, osaanko rakastaa sitä toistakin muka näin kovasti?

 

[Jouskari-80]

Itse mietin aivan samaa ja nyt toista odotan ja jo nyt "kiintynyt" masukkiin :heart: Joten rohkeasti vaan!

 

[meppi]

Samoja olen mietiskellyt. Nyt on kakkonen kuitenkin tulossa, ikäeroksi tulee 1v 9kk.
Pelottaa, kun esikko on saanut 100% huomioni tähän asti, niin miten käy kun saakin jatkossa siitä vain puolet? Tai jos vauva on tosi vaativa, niin vähemmänkin kuin puolet...

Mutta anoppi sanoikin viisaasti, että suurin lahja minkä lapsellesi voit antaa on sisarus. Eli sinänsä pitää olla kiitollinen, että raskauduin vielä toisenkin kerran

 

[Plus4]

Ei sitä rakkauden määrää jaeta, vaan kerrotaan :heart:
Lapset antavat sitten myös rakkautta toisilleen :heart:

 

[vieras]

Molempia pystyy rakastaa. Kaikki on vain äidin selkänahasta pois. Äiti venyy joka paikkaan.

 

[FANG-ANN-75]

Kun odotin toista pelkäsin et voiko rakastaa kumpaakin yhtä paljon kun olen poikaan niin hulluna. KYLLÄ voi :heart: . Rakkaus on yhtä suurta ja voimakasta kumpaakin kohtaan.

 

[meah]

Ihan samoja pohdin vielä sittenkin, kun toisen laskettu aika oli jo lähellä.

Turhaan huolehdin. Nyt kolmatta odottaessa olen jo osannut ajatella, että kyllä sille riittää varmasti yhtälailla kuin noille kahdellekin.

Tuntuu ehkä hassulta, mutta olen oppinut vielä enemmän rakastamaan tuota esikoistakin.
Jotenkin kun näkee sen sisarusten välisen rakkauden ja kummankin erillisenä persoonanaan erilailla kuin silloin, kun isompi neiti oli vielä ainoa
:heart:

 

[niinpä]

niin miltä se tuntuu? Itellä aivan hirveän kauhea vauvakuume, kun poika on jo pian 2v. Sitten, kun toinen syntyy, riittääkö sitä rakkautta sille uudelle vauvalle, vai jääkö esikoinen paitsioon? Jotenkin pelottaa, kun itsellä tunne, ettei ketään toista voi maailmassa rakastaa niin paljoa, kuin tätä pikkupoikaa..... :ashamed:

minulla on myös 2v tyttönen ja nyt olen rv8 raskaaana ja olen iloinen tulevasta vauvasta, mutta nuita samoja asioita mietin kuin sinäkin miten tätä minun rakkautta voi riittää vielä jollekkin muulle kun rakastan tuota tyttöäni ennemmän kuin omaa elämää tai mitään muuta, voisin luopua ihan kaikesta muusta kunhan saisin vain olla tyttöni lähellä.

hiukan pelottaa kaikki =( mutta onhan muillakin usempi kuin yksi lapsi ja varmasti rakastaa heistä jokaista...

 

[niinpä]

ja mulla myös se mietityttää että kun tuo esikoinen on ollut nyt ainokainen ja saanut kaiken huomion niin käy sääliksi kun hän ei sitten enää saakkaan sitä kaikkea huomiota mietin että miten pystyn olemaan tasapuolinen molemmille ja huomioimaan heidät molemmat...

 

[vieras]

ja mulla myös se mietityttää että kun tuo esikoinen on ollut nyt ainokainen ja saanut kaiken huomion niin käy sääliksi kun hän ei sitten enää saakkaan sitä kaikkea huomiota mietin että miten pystyn olemaan tasapuolinen molemmille ja huomioimaan heidät molemmat...

Eipä sitä aina pystykään eikä jaksakaan ja kovaa työtä on ja vie mehut eri tavalla kuin että on vaan yksi lapsi.

 

[mie.]

NO ei mulla tottapuhuen aina riitä rakkautta molemmille yhtä paljon, kun esikoinen on väkivaltainen ja kiusaa koko ajan pienempää.. Vaikka kuin häntä huomiois jatkuvasti. Mä itkin kuopusta ootellessa, että en koskaan voi rakastaa ketään yhtä paljon ja kuinka väärin teen esikolle, kun hankin toisen ja joo... Kyllä mä voin sanoa, että monta kertaa tuntuu, että mihin lähetän ton esikon, että pieni sais ees hetken olla rauhassa Ja äiti. Esikko vaatii huomiota ihan eri tavalla ja on aika rasittava höpöttäjä ja kinkkaaja, uhmaiässä, kun taas kuopus on vain pelkästään söpö pieni touhukas 1v. Mulla on välillä vaikeuksia rakastaa noita molempia samalla lailla, kai sitä yhtä paljon rakastaa, mutta eri tavalla :/

 

[mie.]

Ja se on ihan hirveen ristiriitasta ainakin alkuun, kun pitäs jaksaa olla huomioiva esikoiselle ja toisaalta tahtois vaan pesiä sen vauvan kanssa. Esikoiselle nousee takuuvarmasti mustasukkasuus ja se alkaa riiviöksi, että sais kaipaamaansa huomiota. Esikoisen vauva-ajan rauhasta saa vain haaveilla.

Ja sitten huomaa eräänä kauniina päivänä, että hei noi lapsethan LEIKKII keskenään eikä vaan tappele.

 

[vieras]

Ja se on ihan hirveen ristiriitasta ainakin alkuun, kun pitäs jaksaa olla huomioiva esikoiselle ja toisaalta tahtois vaan pesiä sen vauvan kanssa. Esikoiselle nousee takuuvarmasti mustasukkasuus ja se alkaa riiviöksi, että sais kaipaamaansa huomiota. Esikoisen vauva-ajan rauhasta saa vain haaveilla.

Ja sitten huomaa eräänä kauniina päivänä, että hei noi lapsethan LEIKKII keskenään eikä vaan tappele.

TAi sitten ei, vaan koko lapsuus on yhtä tappelua. (jotkut ei sitten varmaan osaa olla tasapuolisia vanhempia. Kun mikään ei riitä. On vaan jaksettava huomioida, ja heti kun silmät käännät pois, alkaa taas kiusaaminen. Mikään huomio maailmassa ei riitä. Vanhemmuus on rankkaa kun lapsia on yli 1)

 

[vieras]

Samaa ovat varmaan kaikki pohtineet. Mut tosiaan rakkauden määrä ei ole vakio, sitä riittää tasan tarkkaan tokallekin vauvelille, eikä se ole ekalta pois.