kun synnytys pelottaa..

Pelkään aivan kamalasti uuutta raskautta.. Ei nyt vähään aikaan toista lasta. Ensimmäinen raskaus sujui mainioisti. Syntyi sektiolla.
Kerroin neuvolassa, että pelottaa synnytys, hoitaja vaan tokaisi, että nyt ei voi enää perua! olin aivan kauhun vallassa ja olen vieläkin jos toista raskautta ajattelen. Missään vaiheessa kukaan ei puhunut mitään pelkopolista!!
Onko muita jotka pelkää synnytystä!! Tää on ihan kamalaa kun ei ole edes enää raskaana niin pelottaa jo valmiiksi.. kuitenkin jossain vaiheessa haluttaisiin toinenkin lapsi.

 

Mikäs sua siinä pelottaa? Olen viimesilläni ja jotenkin ajattelen vain että se on hetki elämästä. On se kiva sitten kun saa pienen oman rakkaan syliin. Se on sen arvoista, synnytys. Elämää se vain on!

 

minä en ole ennen pelännyt/kauhiskellut synnytystä mutta nyt,en enään tee lapsia jos en saa sektiota!minulla ensimmäinen synnytys oli yliaikainen rv42+3 käynnistyksellä syntyi pitkä oli synnytys mutta ei jäänyt kamalia kuvia eli ihan positiivinen tapahtuma,´mutta tämän toisen syntymän johdosta jäi aivan hirveä pelko synnytys ei mennyt mitenkään niinkun "pitäisi"sis todellakin venyi liijan pitkään ja oli todella karmea kokemus päättyi lopulta sektioon hyvä niin leikkauksesta taas jäi todella hieno kokemus

 

En itsekkään tiedä mitä pelkään.. Pelkkä ajatuskin raskaaksi tulosta saa tosi pahalle tuulelle, kun rupeaa pelottamaan synnytys ja kaikki!!!!!!! Itkettää.

 

Mulla tuli kans valtava synnytyspelko esikoisen syntymän jälkeen ja tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä etten enää uudestaan tohdi siihen hommaan ryhtyä. Ekaa synnytystä en osannut pelätä, mutta nyt tiedän mitä se todellisuudessa olla.

 

\

Mulla tuli kans valtava synnytyspelko esikoisen syntymän jälkeen ja tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä etten enää uudestaan tohdi siihen hommaan ryhtyä. Ekaa synnytystä en osannut pelätä, mutta nyt tiedän mitä se todellisuudessa olla.

Minulla on tällä hetkellä aivan samat tunnelmat..silti haluaisin toisen,mutta se synnytys pelottaa

 

Minä pelkäsin jo ensimmäisellä kertaa, mutta kun siihen ei sen kummemmin mistään reakoitukku että "ethän tiiä mitä pelätä jne." , jätin sillä kertaa asian siihen ja menin synnytäämään "pelkoni kanssa"..
Synnytys oli "kamala" ja päätyi imukuppiin, pelko vei voimat, enkä uskaltanut edes kunnolla ponnistaa..
Enne toista raskautta kävin nla.ssa ja vaadin päästä pelkopolille.. ja pääsinki.. siellä käytiin läpi edellinen synnytys ja suunniteltiin tuleva..s iis puudutuksineen ja kaikkineen.. ja siellä olis saanu käydä niin monta kertaa kun ois ollu tarvetta. Mutta minulle riitti se yksi kerta, sain siitä "voimaa ja luottamusta" tulevaan raskauteen ja synnytykseen.. ja synnytys oli ihana kokemus ja meni vielä "suunnitelmien" mukaan, ainahan niin ei tietenkään käy.. mutta tässä lyhyesti tarinani ja pointtini on se että, koskaan sitä pelkoa ei saa vähätellä, vaan siitä täytyy saada puhua asiantuntijan kanssa.. ja siihen on kaikilla "pelkääjillä" oikeus =)

 

Minuakin pelottaa, neljättäni odotan ja pelkoni sain kolmannen lapseni syntymästä. Pelkää eniten ponnistusvaihetta. Supistukset kestän kyllä koska tiedän että niihin ei kuole.Vaikka viimeisinkin käynnistettiin olin koko synnytyksen ajan ilokaasun turvin. Ponnistusvaihe on minusta se kamalin, ja siitä ne kivut on vaikein poistaa, ainakin tälläinen käsitys minulla on.Luulin todella viimeksi että lapseni on kuollut ja että minä kuolen seuraavaksi..Kätilön mielsetä vauva oli vain vähän tiukassa, painoi viisikiloa. Papereihin tuli merkintä että kaikki meni hyvin, ja koska ponnistusvaihe kesti vain 15min. tiedän itsekin järjellä ajatellen ettei mitään hätää ollut, mutta...silti pelottaa. Toivon kuitenkin että kun synnytys lähenee, olen taas niin kypsä valasmaiseen olemukseeni ja oikein odotan sairaalaan lähtöä. Näin minulle on käynyt aiemminkin vaikka ensin on jännittänytkin. Aion kuitenkin pyytää pelkopolilähetteen itselleni että saan edellisen pelon puhuttua jonkun asiantuntevan kanssa pois.

 

Synnyttäessä ollaan luonnon armoilla, vaikka kuinka oltaisiin sairaalassa.

Aina voi mennä jotain pieleen.

Synnyttäminen sattuu.

On oikein hyvä, että sellainen asia, kun sektio on olemassa: sillä pelastetaan äitejä ja vauvoja ja monilta siitä toipuminenkaan ei ole paha juttu (tosin suhteessa ollaan kipeämpiä pidempään kuin alatiesynnyttäneen keskimäärin).

Sektioon liittyy kuitenkin sellaisia riskejä, joita alatiesynnytykseen ei liity, joten jos vaaraa äidin tai lapsen terveydelle ei ole siihen ei tulisi ryhtyä.

Synnytys ei kestä ikuisesti.

Kivun kestää ja lievitystä on saatavilla.

Huomattavasti suuremmalla osalla kaikki on aina sujunut maailman sivu ennemmin "normaalisti" kuin "epänormaalisti".

Keskustelkaa neuvolassa ja jos ei oteta tosissaan hakeutukaa itse pelkopolille tai muuten puhumaan psykologille.

Jos biologisen lapsen haluaa synnyttäminen on välttämättömyys, jos sattuu olemaan nainen.

Toivotan kaikille synnytystä, joka päättyy mahdollisimman hyvinvoivan lapsen ja äidin ensikohtaamiseen - paras palkinto.

 

On mielenkiintoista, että aina puhutaan, että sektioon liittyy sellaisia riskejä, mitä alatiesynnyttämiseen ei liity. Harvoin kuitenkaan yksilöidään sen trakemmin, mihin viitataan: mitä ongelmia tarkoitetaan ja kuinka yleisiä sitten todella ovat... Itse pelkään synnytystä niin paljon, että jäänee tuo biologinen lapsi hankkimatta, jollen saa sektiota. En kyllä muutenkaan varmaan kovin montaa haluaisi, mutta yksi adoptiolapsi sitten riittänee. Suomen väkimäärästä kun pääministereitä myöten puhutaan, niin tässä on yksi tekijä kyllä, millä sitä väestönkasvua saadaan hillittyä...

 

\

Synnyttäessä ollaan luonnon armoilla, vaikka kuinka oltaisiin sairaalassa.

Aina voi mennä jotain pieleen.

Synnyttäminen sattuu.

On oikein hyvä, että sellainen asia, kun sektio on olemassa: sillä pelastetaan äitejä ja vauvoja ja monilta siitä toipuminenkaan ei ole paha juttu (tosin suhteessa ollaan kipeämpiä pidempään kuin alatiesynnyttäneen keskimäärin).

Sektioon liittyy kuitenkin sellaisia riskejä, joita alatiesynnytykseen ei liity, joten jos vaaraa äidin tai lapsen terveydelle ei ole siihen ei tulisi ryhtyä.

Synnytys ei kestä ikuisesti.

Kivun kestää ja lievitystä on saatavilla.

Huomattavasti suuremmalla osalla kaikki on aina sujunut maailman sivu ennemmin "normaalisti" kuin "epänormaalisti".

Keskustelkaa neuvolassa ja jos ei oteta tosissaan hakeutukaa itse pelkopolille tai muuten puhumaan psykologille.

Jos biologisen lapsen haluaa synnyttäminen on välttämättömyys, jos sattuu olemaan nainen.

Toivotan kaikille synnytystä, joka päättyy mahdollisimman hyvinvoivan lapsen ja äidin ensikohtaamiseen - paras palkinto.

Olipas kannustavaa!
Kohdunvuokraus on mahdollisuus myös saada biologinen lapsi, silloin sen synnyttää joku muu..

 

EI SYNNYTYSTÄ TARVI PELÄTÄ. MUTTA SAA PELÄTÄ SE ON NORMALIA . KANNATTAA KÄYTTÄÄ PELKOPOLIA. EI SE NIIN KAUHEAA OIKEESTI OLE KUN LAITTAA PÄÄSSÄ SYNNYTYKSENKIN OIKEAAN SUHTEESEEN .EIKÄ TEE KÄRPÄSESTÄ HÄRKÄSTÄ. VAUVA ON NIIN IHANA TULOS.USKOKAA ,MUTTA SYNNYTYS VOI OLLA AIVAN IHANAAKIN. MINULLA VIISI LASTA YKSI SEKTIO. SEKIN OLI KIVA KOKEMUS. :flower: =)

 

\

On mielenkiintoista, että aina puhutaan, että sektioon liittyy sellaisia riskejä, mitä alatiesynnyttämiseen ei liity. Harvoin kuitenkaan yksilöidään sen trakemmin, mihin viitataan: mitä ongelmia tarkoitetaan ja kuinka yleisiä sitten todella ovat...

Alatiesynnytys on luonnollinen tapahtuma. On kulttuureja, joissa nainen hoitaa koko homman alusta loppuun yksin, epähygieenisissä oloissa ilman mitään synnytysvalmennuksia, ja silti valtaosa äideistä ja lapsista selviää. Meidän hygienia- ja ravitsemustasollamme hyvän kätilön avustuksella synnyttäminen on hyvin turvallista, vaikka täysin riskitöntähän se ei tietenkään ole.

Leikkaus taas on suhteellisen rankka lääketieteellinen toimenpide, ja niihin liittyy aina riskejä, joista voi lukea lyhyesti esim. osoitteesta http://www.vauvat.net/sektio.htm. Toki riski siitä että jotain oikeasti vaarallista tapahtuu on sektiossakin hyvin pieni, mutta kuitenkin suurempi kuin kätilön avustamassa alatiesynnytyksessä.

Sinänsä on tosiaan mielenkiintoista, miten vähän lääketieteellisten toimenpiteiden riskeistä puhutaan, kun toisaalta ei nähdä mitään ongelmaa kotisynnytystä haikailevien pelottelemisessa sillä, mikä kaikki voi mennä alatiesynnytyksessä pieleen.