Kun riitelette ystävän kanssa, sovitteko riidat vai "unohdatteko" vaan ja jatkatte kuin ei mitään olis tapahtunut?

Mä yleensä sovin mitä pikimmin.

Ja sit sen kerran kun jätin sopimatta illalla. Ja aamulla soittelin... ei vastattu.

Ja pari päivää siitä niin kuulin et ei oo enää koko ystävää.


Mummon sanonta "älä anna auringon laskea vihasi ylle" on varsin noudatettava.

Oliko ystävä kuollut vai mitä?

Kyllä vain.

Tuskin teidän riidan vuoksi kuitenkaan...?

Siinä on sit asia, mihin ei milloinkaan voi saada täyttä varmuutta. Humalaisen horjahduksena se virallisesti meni, mutta, mutta...

 

Mä yleensä sovin mitä pikimmin.

Ja sit sen kerran kun jätin sopimatta illalla. Ja aamulla soittelin... ei vastattu.

Ja pari päivää siitä niin kuulin et ei oo enää koko ystävää.


Mummon sanonta "älä anna auringon laskea vihasi ylle" on varsin noudatettava.

Oliko ystävä kuollut vai mitä?

Kyllä vain.

Mulle on käynyt samoin. Oltiin tosin lapsia silloin ja riidat aika mitättömiä mutta kyllä se asia joskus aikuisenakin on mieleen tullut. Tuo sanonta on hyvin tuttu ja yritän noudattaa sitä.

 

mulla kaksi henkiystävää, joiden kanssa toki joskus ollaan eri mieltäkin ja toinen saattaa tahtomattaan loukata. Aina sovitaan, asioita ei jätetä kesken.

 

mulla kaksi henkiystävää, joiden kanssa toki joskus ollaan eri mieltäkin ja toinen saattaa tahtomattaan loukata. Aina sovitaan, asioita ei jätetä kesken.

Joku inside juttu vai?

 

mulla kaksi henkiystävää, joiden kanssa toki joskus ollaan eri mieltäkin ja toinen saattaa tahtomattaan loukata. Aina sovitaan, asioita ei jätetä kesken.

Joku inside juttu vai?

siis mitä?

 

mulla kaksi henkiystävää, joiden kanssa toki joskus ollaan eri mieltäkin ja toinen saattaa tahtomattaan loukata. Aina sovitaan, asioita ei jätetä kesken.

Joku inside juttu vai?

siis mitä?

Henkiystävä tarkoittaa todennäköisesti tosiystävää, ei mielikuvitusystävää.

 

mulla kaksi henkiystävää, joiden kanssa toki joskus ollaan eri mieltäkin ja toinen saattaa tahtomattaan loukata. Aina sovitaan, asioita ei jätetä kesken.

Joku inside juttu vai?

siis mitä?

Henkiystävä tarkoittaa todennäköisesti tosiystävää, ei mielikuvitusystävää.

No meilläpäin puhutaan henkiystävistä. Ihan nämä on olemassa muutenkin kuin pään sisällä

 

mulla kaksi henkiystävää, joiden kanssa toki joskus ollaan eri mieltäkin ja toinen saattaa tahtomattaan loukata. Aina sovitaan, asioita ei jätetä kesken.

Joku inside juttu vai?

siis mitä?

Henkimaailman juttuja?

 

Aina sovitaan, asioita ei jätetä kesken.

Mahtavaa! :flower:

 

Kyse e ivälttämättä ole riidasta vaan että toinen on ajattelemattomuuttaan loukannut sanomisillaan tai teoillaan. Itse olen herkkä tässä suhteessa: Pahoittelen heti jos kuulen että minun sanomisista on loukkaannuttu ja otan siitä opikseni. Vastaavasti haluan että minuun suhtaudutaan samalla empatialla. Joidenkin ihmisten on kuitenkin vaikea nöyrtyä ja he rupeavat vastahyökkäykseen jos uskaltaa sanoa että jokin asia on loukannut. Tällaisen ihmisen kanssa en pysty olemaan enää oma itseni koska tunteeni eivät toiselle ole ok - ja suhde viilenee.

Just näin mullakin. Ovat alunalkaen sitten epäsopivia ystäviksi, jos eivät hyväksy sitä puolta sussa (ja mussa) mun mielestä. Koska eihän se toimi, että yks on herkkä, toinen ei näe mitään asiaa pyytää anteeksi jne.

 

harmaa joopajoo nimimerkki:
En kuulu siihen säälittävään ihmiskastiin joka jää kuuntelemaan luonnevikaisia. Mun mielestä mä en tarvi ystävää joka pystyy puhumaan mulle rumasti vaikka en ole tehnyt mitään pahaa.
Saat itse olla mitä haluat ja ottaa haukkuja "ystäviltäsi.." Ihmettelen vain että milainen ihminen alistuu sellaiseen?

En tiedä omassa OIKEASSA ystäväpiirissäni että kukaan meistä olisi haukkunut toistaan ikinä. Miksi haukkuisimme? Täytyy olla mielisairas että haukkuu ystävää ilman syytä.

 

En kyllä ole riidellyt ystävieni kanssa sitten teinivuosien. Silloinkin riidat pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Voihan asioista olla eri mieltä, mutta en mä osaa kuvitella että näin aikuisiällä ruvettais riitelemään, ilkeilemään tai muutoin sanomaan pahasti toiselle.

 

En mä riitele ystävieni kanssa.

Jos jonkun seura alkaa tökkimään, pidän pientä taukoa.

Oho, no onpa aitoo.

Sulla ei sit olekaan yhtään todellista ystävää.

Öh, mitäs ihmeellistä tossa on? Mulla on 3 rakasta ystävää, jotka olen tuntenut ihan pikkulapsesta asti. Heistä yhden kanssa tulee helposti riideltyä tai ainakin kinasteltua aika ajoin. Mutta nuo 2 muuta: heidän kanssaan en ole kertaakaan riidellyt tai varmaan edes kinastellut lapsuusiän jälkeen. Eli yli kymmeneen vuoteen. He jos jotkut ovat todellisia ystäviäni. Rakastan heitä yli kaiken, olemme todella läheisiä ja he asuvat naapurissani. Olen heidän kanssaan hyvin samalla aaltopituudella eikä meillä ole mitään syytä riidellä mistään. Kukaan meistä kolmesta ei ole ns. paha suustaan, he eivät ole koskaan sanoneet minulle mitään loukkaavaa tai minä heille. Kaikesta pystymme keskustelemaan asiallisesti.

 

Ai että herkästi loukkaantuvia pitää ymmärtää, mutta heidän ei pidä ymmärtää taas sitä toisenlaista luonnetyyppiä?

Itse en voi sietää ystävyyssuhteita josisa kaikki on siloteltua. Jos en saa ystäviltäni rehellisiä mielipiteitä niin keltäs sitten? Ja rehelliset mielipiteet saattaa joskus loukata. Mutta ei mielipidettä kuulu pyytää anteeksi. Jos kysyn esim. mitä mieltä ystävä on uudesta tukastani, haluan kuulla totuuden. Ja jos hän ei hirveästi tykkää niin saatan kyllä pahoittaa mieleni, mutta olishan se vähän kornia jos sitten sitä lähtis anteeksi pyytelemään.

Onneksi mulla on aidot tosiystävät joiden kanssa ei tarvii olla varpaillaan!

 

Ai että herkästi loukkaantuvia pitää ymmärtää, mutta heidän ei pidä ymmärtää taas sitä toisenlaista luonnetyyppiä?

Itse en voi sietää ystävyyssuhteita josisa kaikki on siloteltua. Jos en saa ystäviltäni rehellisiä mielipiteitä niin keltäs sitten? Ja rehelliset mielipiteet saattaa joskus loukata. Mutta ei mielipidettä kuulu pyytää anteeksi. Jos kysyn esim. mitä mieltä ystävä on uudesta tukastani, haluan kuulla totuuden. Ja jos hän ei hirveästi tykkää niin saatan kyllä pahoittaa mieleni, mutta olishan se vähän kornia jos sitten sitä lähtis anteeksi pyytelemään.

Onneksi mulla on aidot tosiystävät joiden kanssa ei tarvii olla varpaillaan!

Ei sen mun mielestä täydy mennä vain herkkisten ehdoilla, vaan ei saa unohtaa kumpaakaan.

Mä oon itse herkkä, mutta olen onnistunut kaveeraamaan sellaisten kanssa, jotka eivät sano mulle suoraan, mä puolestaan sanon suoraan vaikka herkkä olenkin. Eli ymmärrän itse ton "Itse en voi sietää ystävyyssuhteita josisa kaikki on siloteltua", niin että ei olla suoria ja aitoja. Mä en jaksa mitään pintaliitopaskaa.

 

En oo juurikaan riidellyt ystävien kanssa aikuisiällä.
Jos on ollut erimielisyyksiä niin kyllä ne on selvitetty.

 

Olen huomannut että ne joilla on huono parisuhde eivät myös osaa olla avoimia ja riidellä muidenkaan kanssa.

 

Olen huomannut että ne joilla on huono parisuhde eivät myös osaa olla avoimia ja riidellä muidenkaan kanssa.

No loogisesti kun ajattelee, niin miksi yhden kanssa osaisi ja toisen ei?

Mulla kävi vähän aikaa just niin, että sanoin kaksi asiaa, jotka mua vaivasi, niin sain vastineeksi about sata asiaa. (Eli mä olin ollut rehellinen, toinen ei) Eikä tämä samainen osaa yhtään riidellä miehensäkään kanssa. Samaa huomannut kyllä muissakin ihmisissä. Eli uusissa ystävyyssuhteissa täytyy eka udella suhteen laatu mieheen? Jos se on ihan crap, niin ei kannata vaivautua, niinkö?

 

riidellään ja sovitaan mun parhaan ystävän kanssa aika usein :ashamed:
ollaan tunnettu 7 vuotiaasta alkaen. :heart:

 

Osaan pyytää anteeks ja sopia riidat. Eri asia on se, miten vastapuoli suhtautuu siihen :/ Oon törmänny moneen ihmiseen, joille anteeksanto on ylitsepääsemättömän vaikeeta Kyse ei oo kuitenkaan ollu mistään maata mullistavan vakavasta asiasta..