J
Jussi Apila
Vieras
Vastaanottaja: Jussi Apila
Lähetetty: 19.8.2005
Lähettäjä: maria.toivola@nokea.com
Käsi sydämelle, darling; tiedätkö mikä on perimmäinen inhimillinen syy sille, että suhteemme voi niin kuin voi? Se ei ole minun hysteerinen luonteeni, eikä se ole se ettenkö voisi luottaa sinuun. Voin luottaa siihen, että haluat vihdoin omaa parastasi.
Syy on se, että ihastuin mielikuvaan sinusta. Nettideittailun ensimmäinen virhe. Verkkosivusi saivat minut lähes kiihkoon. Olin niin varma, että tässä on se, joka potkii minua perseelle ja saa minut liikkeelle porvarillisesta, seksittömästä elämästäni. Intohimoa, mustaa huumoria, kipua. Ja kun sitten tapasin sinut, missä oli se ihminen joka minun mielestäni löytyi sinun saitiltasi? Mies joka oli osannut elää ja nauttia, tavannut ihmisiä, kokeillut rajojaan, haastanut itseään ja lähimmäisiään, täynnä intohimoa ja älyä. Ilmeisen hedonistinenkin vielä. Ja niin haavoittuva. Sanojesi mukaan häntä ei ole olemassakaan tai ei ainakaan ole ollut olemassa vuosiin. Onko kaikki ollut vain komerossaan asuvan miehen fantasiaa?
Aika ajoin näen sinussa hänet, mutta pitkät tovit hän on poissa ja tapaan ihmisen joka on onnellinen ainoastaan kirjojensa parissa. Se on ihan okei ja hieno asia, mutta kun minä uskoin että sinä olet paljon muutakin. Voinko olla täysin väärässä?
Kuluvana vuonna olemme naineet kunnolla vain yhden kerran. Paljon hellyyttä ja mukavaa rakastelua, puuttuu vain estottomampi ja eläimellisempi pano, på finska. Ja tätä täyteläisempää mentaliteettia olisin halunnut lisää muuhunkin tekemiseemme.
Olet antanut minulle kauniita muistoja. Olen oppinut sinulta paljon. Tunteeni sinua kohtaan tulevat aina olemaan kaksijakoiset, olisi helpompaa jos näin ei olisi. Menetän parhaan ystäväni. Toivoisin että olisimme voineet luoda todellisen, lämpimän ystävyyden.
---
Kun rakkaus loppuu, matka alkaa.
Ote syksyn merkittävimmästä parisuhderomaanista, Pillerirannikko.
http://www.sammakko.com/kirjat_ja_kirjailijat/kotimaiset/Seppo_Korpipaa/index.php
Lähetetty: 19.8.2005
Lähettäjä: maria.toivola@nokea.com
Käsi sydämelle, darling; tiedätkö mikä on perimmäinen inhimillinen syy sille, että suhteemme voi niin kuin voi? Se ei ole minun hysteerinen luonteeni, eikä se ole se ettenkö voisi luottaa sinuun. Voin luottaa siihen, että haluat vihdoin omaa parastasi.
Syy on se, että ihastuin mielikuvaan sinusta. Nettideittailun ensimmäinen virhe. Verkkosivusi saivat minut lähes kiihkoon. Olin niin varma, että tässä on se, joka potkii minua perseelle ja saa minut liikkeelle porvarillisesta, seksittömästä elämästäni. Intohimoa, mustaa huumoria, kipua. Ja kun sitten tapasin sinut, missä oli se ihminen joka minun mielestäni löytyi sinun saitiltasi? Mies joka oli osannut elää ja nauttia, tavannut ihmisiä, kokeillut rajojaan, haastanut itseään ja lähimmäisiään, täynnä intohimoa ja älyä. Ilmeisen hedonistinenkin vielä. Ja niin haavoittuva. Sanojesi mukaan häntä ei ole olemassakaan tai ei ainakaan ole ollut olemassa vuosiin. Onko kaikki ollut vain komerossaan asuvan miehen fantasiaa?
Aika ajoin näen sinussa hänet, mutta pitkät tovit hän on poissa ja tapaan ihmisen joka on onnellinen ainoastaan kirjojensa parissa. Se on ihan okei ja hieno asia, mutta kun minä uskoin että sinä olet paljon muutakin. Voinko olla täysin väärässä?
Kuluvana vuonna olemme naineet kunnolla vain yhden kerran. Paljon hellyyttä ja mukavaa rakastelua, puuttuu vain estottomampi ja eläimellisempi pano, på finska. Ja tätä täyteläisempää mentaliteettia olisin halunnut lisää muuhunkin tekemiseemme.
Olet antanut minulle kauniita muistoja. Olen oppinut sinulta paljon. Tunteeni sinua kohtaan tulevat aina olemaan kaksijakoiset, olisi helpompaa jos näin ei olisi. Menetän parhaan ystäväni. Toivoisin että olisimme voineet luoda todellisen, lämpimän ystävyyden.
---
Kun rakkaus loppuu, matka alkaa.
Ote syksyn merkittävimmästä parisuhderomaanista, Pillerirannikko.
http://www.sammakko.com/kirjat_ja_kirjailijat/kotimaiset/Seppo_Korpipaa/index.php