Kun ei jaksa

[hanne]

Hei,

kertokaahan samassa tilanteessa olleet kanssasisaret, kuinka te jaksatte. Miehelläni on pahoja mielenterveysongelmia, pahin kriisi vuosiin on päällä juuri nyt, mutta ongelmia on ollut jo vuosia. Yhdessäoloa takana 10 vuotta, naimisissa niistä 5v, lapsia ei ole. Rakastan miestäni ja haluan olla tukena ja antaa voimaa, mutta nyt tämä viimeisin aallonpohjaan syöksyminen on syönyt voimani täydellisesti, en enää tiedä mistä löytää voimia tukea ja ylipäätään olla läsnä toiselle, joka tarttuu kuin hukkuva oljenkorteen. Rakkaus ei ole kuollut, rakastan ja välitän hänestä edelleen hyvin paljon. Oma stressinsietokykyni on korkea ja pitkään olen jaksanut ihan silkalla tahdonvoimalla, nyt alkaa fysiikka pettää ja tuntuu, etten enää pysty antamaan mitään, vaikka kuinka haluaisin. Läheisyyttä ja rakkautta ei ole vuoteen enää ollut minkäänlaista, kun toinen on niin sairas ja olen alkanut viime aikoina kaivata ihan hirveästi läheisyyttä ja rakasteluakin, viimeisimmistä hyvistä ajoista on jo pari vuotta. Olen 35v, mies 45v ja vielä pitäisi olla paljon hyviä vuosi edessä, mutta nyt alkaa tuntua, ettei edessä ole enää yhtään mitään. Tunnen syyllisyyttä, kun en jaksa, en enää edes oikein hyvinäkään päivinä. Kuinka nousta tästä suosta? Mies on avohoidossa ja viime aikoina ollut hetkittäin myös laitoshoidossa, joten olen ""saanut"" lepoa, mutta jatkuva pelko huomisesta on läsnä koko ajan. Onko jollain kokemuksia mistä saisi voimia? Miehen omat sukulaiset ja poika ovat kyllä läsnä, mutta vain silloin kuin heille sopii. Ystävät yrittävät auttaa, mutta ei heitä voi koko ajan vaivata. Onkohan tästä mitään ulospääsyä vai tätäkö tämä nyt sitten on siihen hamaan loppuun asti? Eihän se mieheni syy ole, että hän on sairas, eikä se ole syy lopettaa hyvinä aikoina niin hyvää suhdetta, tunnen pahasti syyllisyyttä, kun edes ajattelen tällaista. Jokaisella vaan on vissiin joku raja, jonka ylitettyään ei enää jaksa... mitä sen jälkeen?

 

[Pam]

Tarvitset terapiaa. Jos omakin mielenterveytesi alkaa heittää, sinun on voitava irrottautua suhteesta. Se on tietysti rankka juttu, koska aiheuttaa sinulle syyllisyyttä. Kovan homman olet itsellesi ottanut.

Joskus ärsyttää tuo sanakin - avohoito. Tarkoittaa sitä, että ihminen jätetään omaisten niskoille. Tässä tapauksessa sukulaisilla on tuuria, sinä olet olemassa.

Tuntuu pahalta, että olet noinkin nuori. Sinun pitäisi saada elää parhainta aikuisaikaasi vailla tällaisia huolia. Yleensä puolisoiden kesken syntyy hoitosuhde vasta sitten vanhoina, kun jompi kumpi sairastuu pysyvästi.

Kysyt, onko tämä tätä nyt sitten hamaan loppuuun saakka. Kukapa sen varmasti tietää, mutta todennäköisesti kuitenkin niin on.

Sinun on mentävä jonnekin asiantuntijan luokse puhumaan ongelmistasi. Luultavasti olet ollutkin jossain tällaisissa jutuissa mukana, olethan vihitty vaimo. Mutta ongelmat ovat olleet miehesi, kun taas tarvitset terapiaa nimenomaan itsellesi. Se, että kaipaat miehen läheisyyttä ja oikeanlaista miehen ""käden kosketusta"" on ihan oikeutettu toive. Mielisairaan ihmisen kanssa eläminen on raastavaa. Ajoittain siinä voi olla upeita huippuhetkiä, mutta ne eivät korvaa sitä suunnatonta painetta ja hätää, mitä sitten taas vastapainoksi on tarjolla. Olen nimittäin ollut mielenterveysongelmaisen miehen kanssa naimisissa ja tiedän jotakin. Minä en jaksanut, oli pakko lähteä. Mutta meillä olikin lapsi, jota oli suojeltava.

Rakkauden voimalla sitä jaksaa aika pitkään. Mutta entä sitten, kun se rakkaus ei enää kanna? Toivon sydämestäni sinulle hyviä päiviä, ja rakkautta miestäsi kohtaan. Ei hän todellakaan ole tätä sairautta itselleen pyytänyt. Neuvoja on kuitenkin vaikea antaa. Jos jatkat miehesi kanssa, sinun on koitettava löytää joitakin henkireikiä elämääsi ihan itseäsi vartenkin.

 

[Sisko]

En toki eroa ala neuvomaan, mutta ulkopuoliset kontaktit ovat aivan välttämättömiä. Missä määrin niitä tarvitset voitanee arvioida kanssasi esim. mielenterveystoimistossa. Siellä saat tasokasta hoitoa. Olet itsekin uupunut pahasti. Myötätuntoni ja kannustukseni sinulle ystävä hyvä.

 

[Timo]

Oletko hanne hereillä nytte?

 

[käsikädessä]

Minulle tulee kotiin Käsikädessä lehti. Lehdestä olen saanut paljon uutta tietoa mielenterveysongelmista.

Katsoin eilen illalla telkkaria. Ajattelin saavani rentoutua huvittavan tv-ohjelman äärellä. Satunnaisesti katsoin Salatut Elämät ja Käenpesä tv-sarjat.

Salkkareissa Aaro on psykopaatti ja joku nuori kaveri hyppäsi talon katolta. Käenpesässä näyttiin spiritualismia ja hautajaisia.
Raskasta katsottavaa. Mietin miksi nuo voimakkaat kohtaukset järkyttivät minua.

Mieleen tulvi montakin syytä. Exäni halusi aina mennä korkeisiin paikkoihin ja olen aina kärsinyt korkeanpaikan kammosta pienestä pitäen. Eipä silti ettenkö kuitenkin olisi mennyt mitä kummallisimpiin paikkoihin. Lahoihin hyppyrimäkiin en kuitenkaan kiivennyt.

Vertaisryhmässä olen oppinut monta asiaa. Alkoholisti nauttii siitä, että läheinen pelkää.

Mielenterveysongelmaisten läheisille on paljon vertaistukea.
Ei yksin tarvitse näätyä taakan alle.

Netistäkin löytyy paljon ammattiapua. www.nyyti.fi opiskelijoiden tuki on saanut paljon kiitosta lehtien palstoilla.

Minäkin olin aikoinaan täysin näännyksissä ja uupunut. Kaikesta ei voi syyttää puolisoa. Minulla oli melko traumaattinen lapsuus suurperheessä. Jouduin jatkuvasti selvittelemään omituisia asioita ja leikkimään terapeuttia sotaneuroottisille vanhemmille. Ei he mitään psykologiasta ymmärtäneet.

Eilisessä Käenpesässä lääkäri sanoi hautajaisiin lähtevälle, että kyllä minä kirjoitan sinulle betasalpaajia, jos tunnet tarvitsevasi.

Kiitin eilen Luojaani, että olen pärjännyt täysin ilman pillereitä. Moni on ihmetellyt miten selvisin. Sitä minäkin ihmettelen. Kiitän yläkertaa.

Älä jää kärvistelemään ja roikkumaan Ellien palstoille.
Hae oikeaa apua. Jotenkin saan sellaisen vaikutelman, että tilanne vain pahenee miehen osalta. Hän ei ehkä saa parasta mahdollista hoitoa.

Ei teidän yhdessä eläminen tee kummallekaan hyvää.
Leikit omaishoitajaa heikoin eväin.