P
pitkä vuodatus
Vieras
meillä on ihana suhde sinänsä, et jutellaan paljon, nauretaan paljon, luotetaan toisiimme ja meillä on hyvä seksielämä ja hyvä yhdessä.
mutta.
mun mies on niin sotkuinen, että mun tekis toisinaan mieli huutaa sille niin, että koko maailma kuulee. ja haluan tässä kohtaa tähdentää, että mä en ole mikään siivousfriikki! meillä ei ole likaista, mutta saattaa olla sekaista...
siivous on aina 110% yksin mun juttu, mä en saa miestä mitenkään osallistumaan. ollaan juteltu, oon ehdottanu, oon antanu vaihtoehtoja, suurinpiirtein kiristäny ja uhkailla ja ei.
mun mies jättää vaatteensa just siihen mihin ne sattuu riisumaan ja pitkin viikkoa niitä kertyy joka puolelle keittiöstä vessaan ja olkkarista makkariin.
mies jättää aina kenkänsä eteisen lattialle levälleen, parhaillaan siinä on 5 eri kengät (ja kengän koko 45) kun minä ja lapset laitetaan omamme eteisessä olevalle kenkätasolle.
kun mun mies tekee ruokaa, niin kaikki jää levälleen ja mun siivottavaksi.
tyhjät mehutölkit, voirasiat, leikkelerasiat yms mies jättää tasolle roskiksen VIEREEN.
jos roska ei osu roskikseen, jääköön lattialle. (työhuoneessa roskiksen vieressä lukemattomia rytättyjä paperimyttyjä jotka menneet ohi ja vessassa usein nenäliinoja/pumpulipuikkoja lattioilla kun menneet roskiksesta ohi)
miehellä oli kauan suunniteltu poikien saunailta viime pe kotona ja edelleen ne tyhjät tölkit ja puolitäydet kaljapäkit on pitkin meidän terassia, tosi kivan näköstä ohikulkijoiden silmään.
mies tulee töistä raksavaatteissa ja kaatuu suoraan sohvalle, sahanpurua, pölyä, paskaa ja nauloja on pitkin sohvaa.
mies käyttää koiran ulkona, eikä ikinäkoskaan millään kelillä putsaa sen tassuja vaan koira tulee sitten niillä rapatassuillaan mun siivoamille matoille.
astiat ei mene koneeseen ellen erikseen joka ikisen ruokailun yhteydessä niin mainitse.
oikeesti. mä tein jo asuntohakemuksen näiden syiden perusteella kun mies ei vaan muutu. seurusteltiin kolmisen vuotta ennen yhteenmuuttoa, enkä todellakaan huomannut merkkejä tällaisesta. mies oli kaiken aikansa mun luona ja jotenkin sillon mä en joko tajunnu tai sit mies ei sillon ollu tällanen.
yhtäkkiä oon vaan havahtunu et ei hitto mikä possu. oikeesti.
ja jos mä en siivoo täällä, niin me ei pystytä lapsen kanssa elämään täällä. kun ei mikään puhe edes esimerkkinä toimimisesta toimi.
oon niin puhki.
mutta.
mun mies on niin sotkuinen, että mun tekis toisinaan mieli huutaa sille niin, että koko maailma kuulee. ja haluan tässä kohtaa tähdentää, että mä en ole mikään siivousfriikki! meillä ei ole likaista, mutta saattaa olla sekaista...
siivous on aina 110% yksin mun juttu, mä en saa miestä mitenkään osallistumaan. ollaan juteltu, oon ehdottanu, oon antanu vaihtoehtoja, suurinpiirtein kiristäny ja uhkailla ja ei.
mun mies jättää vaatteensa just siihen mihin ne sattuu riisumaan ja pitkin viikkoa niitä kertyy joka puolelle keittiöstä vessaan ja olkkarista makkariin.
mies jättää aina kenkänsä eteisen lattialle levälleen, parhaillaan siinä on 5 eri kengät (ja kengän koko 45) kun minä ja lapset laitetaan omamme eteisessä olevalle kenkätasolle.
kun mun mies tekee ruokaa, niin kaikki jää levälleen ja mun siivottavaksi.
tyhjät mehutölkit, voirasiat, leikkelerasiat yms mies jättää tasolle roskiksen VIEREEN.
jos roska ei osu roskikseen, jääköön lattialle. (työhuoneessa roskiksen vieressä lukemattomia rytättyjä paperimyttyjä jotka menneet ohi ja vessassa usein nenäliinoja/pumpulipuikkoja lattioilla kun menneet roskiksesta ohi)
miehellä oli kauan suunniteltu poikien saunailta viime pe kotona ja edelleen ne tyhjät tölkit ja puolitäydet kaljapäkit on pitkin meidän terassia, tosi kivan näköstä ohikulkijoiden silmään.
mies tulee töistä raksavaatteissa ja kaatuu suoraan sohvalle, sahanpurua, pölyä, paskaa ja nauloja on pitkin sohvaa.
mies käyttää koiran ulkona, eikä ikinäkoskaan millään kelillä putsaa sen tassuja vaan koira tulee sitten niillä rapatassuillaan mun siivoamille matoille.
astiat ei mene koneeseen ellen erikseen joka ikisen ruokailun yhteydessä niin mainitse.
oikeesti. mä tein jo asuntohakemuksen näiden syiden perusteella kun mies ei vaan muutu. seurusteltiin kolmisen vuotta ennen yhteenmuuttoa, enkä todellakaan huomannut merkkejä tällaisesta. mies oli kaiken aikansa mun luona ja jotenkin sillon mä en joko tajunnu tai sit mies ei sillon ollu tällanen.
yhtäkkiä oon vaan havahtunu et ei hitto mikä possu. oikeesti.
ja jos mä en siivoo täällä, niin me ei pystytä lapsen kanssa elämään täällä. kun ei mikään puhe edes esimerkkinä toimimisesta toimi.
oon niin puhki.