kun pikkulapsi osaa kirosanoja

[kiroileva siiseli]

Meidän 2v kuuli kun kirosin "voi paska" kun ei tullut lottovoittoa ja toisti tyytyväisenä sanan paska. En reagoinut ja homma jäi. Ja sitten eilen, kun lapsi sikaili eli leikki ruualla sanoin että kauhea sotku, senkin porsas. Lapsi vastasi tähän että voi paska.

Eikä tässä vielä kaikki, paska on mulla tosi harvinainen mutta joskus kun palaa pinna niin tulee käytettyä muutamaa muuta. Yritin kyllä vähentää kiroilua jo lapsen synnyttyä ja erityisesti kun hän täytti vuoden, mutta ei se onnistunut täysin. Mielestäni ihan kohtuullisesti kuitenkin eli useammin jää sanomatta kuin tulee sanottua silloin, kun ottaa päähän. Eikä missään välinerkkikäytössä.
Ja nyt tenava kokeilee miltä tittu kuulostaa missäkin yhteydessä. Tätä on tosin jatkunut vasta pari päivää. Olen edelleen reagoimatta, mutta harmittaa. Tietysti syy on minun, mutta sen toteaminen ei auta kun vahinko on jo tapahtunut. Jos meinaatte kivittää niin myönnän nyt sitten samalla, että kun oikein suutun niin saatan huutaa myös lapselle. Paha fiilis siitä tulee itsellekin, mutta kun hän ei toisinaan kerta kaikkiaan usko vaikka kuinka monta kertaa toistaisi asian ensin nätisti. Tämä on tietysti normaalia lapselle enkä odotakaan hänen toimivan kuin enkeli kun kyseessä on kuitenkin lapsi eikä kone.

Lapsella on parin sadan sanan aktiivinen sanavarasto ja nuo rumat sanat tekevät siis yhden prosentin kokonaisuudesta. Hän kyllä osaa sanoa kiitos ja tätä kuulee onneksi usein, toisin kuin noita rumia.

 

[jeesh]

Tuskinpa olet ainoa joka sadattelee välillä :ashamed:

 

[Mrs Knotty-Hilly]

Kannattaisi kyllä nyt ihan oikeasti koittaa siivota se oma suu ihan puhtaaksi.. Mulla kanssa on ollut tapana päristellä ennen ihan antaumuksella, mutta lasten myötä olen kyllä saanut lopetettua. Välillä pärrään mutta en koskaan lasten kuullen.

Ethän sinä kai kuitenkaan lapselle kirosanoja huuda? Kyllä täälläkin lapselle huudetaan, mutta v***t ja prkleet jätetään kyllä lisäämättä. Ja niin olen minäkin aikoinani vannonut että lapsilleni en huuda.

Kyllä ainut keino on mun mielestä hoitaa se oma suu kuntoon. Ei 2-vuotiaan tartte mun mielstä kyllä yhtään "paskoja vielä maistella". Kyllä tuo ehtii monesti vielä oppia ne sanat muualta myöhemmin. Ja kyllä mä reagoisin siihen sanomiseen. Sanoisin, että on tuhma sana ja sellaista ei saa käyttää, piste.

 

[kiroileva siiseli]

No en kiroile lapselle, huutamalla tai normaaliäänellä. Yritän kovasti antaa negatiivista palautetta silloin kun on aihetta niin, että juttu jonka hän teki on tyhmä/väärin, ei hän itse. Kirosanoja lipsahtaa silloin, kun kontrolli ei ole niin hyvin pääällä ja kuvittelen tai toivon, että lapsi ei ole kuulomatkan päässä.

Kun ongelma on vasta tullut en tosiaan tiedä, kuinka kiroiluun pitäisi reagoida ja kuvittelin, että reagoimatta jättäminen olisi paras. Kukaan ei kyllä ole minua näin neuvonut. Mutta tästä syystä otinkin ongelman esille palstalla.

 

[iltatähtien äippä]

kyllä ainakin minun työpaikallani ( päivähoitoryhmiksessä) 2-3 vt on oikeen kovia hokemaan juuri paskoja ym tälläsia..... heitä kyllä käskemme menemään vessaan puhumaan kakkapuheet ja kerromme että paska on kakan ruma nimi eikä kuulu toistella eikä käyttää nimittelyyn.Ei vielä koskaan sinne vessaan ole tarvinnut ketään oikeesti viedä riittää kun sillä uhkaa niin on loppunut....
Cacciatore kirjassaan "huomenna pannaan pussauskoppiin" kirjoittaa että yhdessä vaiheessa "pyllypuheet" ja kiinnostus niihin ovat seksuaalisen kehityksen luonnollinen osa ja kuuluvat kehitykseen.Niillekin on vain aikansa ja paikkansa ja omaa kehoa pitäisi opetella arvostamaan ja kunnioittamaan ( ruumiin osien ja toimintojen nätimmillä nimityksillä esim.)