Huoh, kirosanoja, vihastusta, ihmettelyä, mitä lie.. elämän ihmeellisyyksiä..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Emilyn
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Emilyn

Aktiivinen jäsen
27.06.2006
13 840
2
36
Tiedän että minusta ei kaikki lääkärit tykkää, olen palstalla tuomittu hulluksi luomuhörhöksi terveydenhoidon osalta ja moni mattimeikäläinenkin mollaa, kun en tee kaikkea aina tasan niinkuin joku lääkäri sanoo. Ihan siksikin, että usein toinen lääkäri on ollut eri mieltä ja antanut siunauksensa omalle tavallenikin toimia :whistle:

Mutta mutta.. kolmella sisaruksella siis sama sairaus (Crohn). Yhdellä vuosien ajan mennyt tosi, tosi huonosti, ei paljoa huonommin voisi kyseisen sairauden kanssa mennä. Samana vuonna kun itse sain diagnoosin, sai diagnoosin kolmaskin sisar. Kun osuivat samaan kohtaan, mielenkiinnolla tietysti seurannut miten hänen terveydentilansa etenee. On tehnyt kaiken lääkärien ohjeitten mukaan ja popsinut käskettyjä ylläpitolääkityksiäkin.. itsekin niitä jonkin aikaa söin, tällä hetkellä en sivuvaikutusten takia voi syödä. Olen siis lääkkeetön ja yritän aktiivisesti itse pitää oireet poissa. Joka tapauksessa, kuulin nyt huonoja uutisia toisen sisaren tilasta.. kun nyt on tuo oma naamakin profiilissa, niin enpähän viitti tarkemmin eritellä. Paska homma :(

En kuitenkaan jaksa uskoa, että minun kohdallani sairauden enimmäkseen lievä oireilu on pelkkää tuuria.. vaikka koko ajan pelkäänkin että itsellekin pamahtaa jotain kamalaa.. ensimmäiset vuodet vaan kertovat jo jonkin verran miten tauti tulee etenemään, vaikka on ollut rankkoja hetkiä niin helpolla olen päässyt esim. sisaruksiin verrattuna. Tai oikeastaan mun yleiskunto on ollut paljon heikompi kuin tällä toisella, mutta olen onnistunut siitä itseni repimään pikkuhiljaa takaisin ylös, ilman mitään hirveän vahvoja troppeja, joita pelkään enemmän kuin itse sairautta..
 
Mun sukulaisella kys. sairaus, ei ole käyttänyt mitään lääkitystä ja on viety nyt usein sairaalaan... todella, todella huonossa kunnossa on...

Että ainakaan hänen tapauksessa ei voi "syyttää" lääkkeitä sair. etenemisestä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja harmaana:
Oliko teillä kaikilla lapsilla stressiä pienenä?

Onhan meillä sama perhehelvetti takana jokaisella plus ollaan asuttu tupakan savun keskellä sisätiloissa koko lapsuus. Että en tosiaan ihmettele ettei kukaan ole terveenä pysynyt. Mun sairaus puhkesi rankan stressin aikana täyteen kukoistukseensa, vatsa on aina oireillut stressaamisesta mutta aiemmin ei ollut muuta kuin hetkittäisinä hetkinä oireita, enkä sitten niin ihmetellyt asiaa. Olen myös joutunut käymään pari kertaa osastolla ja kolme kertaa ollut kortisonilla lääkitty. Vaihtoehtohoitoja olen halunnut kokeilla jo kauan, mutta ne ovat aina jääneet kun on ollut sitten oireettomia hetkiä, nyt aion panostaa siihen että hoidan terveyttä ja kuntoa todella jo siinä kohtaa ennen kuin mitään oireita edes on, jotta elimistö pysyisikin tasapainossa ja tasapainoon palautumista se vaatisikin kaiken jälkeen..
 
Alkuperäinen kirjoittaja ff:
Mun sukulaisella kys. sairaus, ei ole käyttänyt mitään lääkitystä ja on viety nyt usein sairaalaan... todella, todella huonossa kunnossa on...

Että ainakaan hänen tapauksessa ei voi "syyttää" lääkkeitä sair. etenemisestä.

Eihän sairaus minullakaan lääkkeistä puhjennut, mutta niitten käytöstä paheni. Vaihtoehtona ylläpitolääkitykseksi olisi nyt lääkkeet, joissa on mahdollisuuksia vielä rankempiin sivuvaikutuksiin ja tähän asti kun olen saanut sivareita suunnilleen kaikista pillereistä niin ajatus ei houkuttele, ei ollenkaan..
 
Tuolla keskustellaan D-vitamiinin puutteen yhteydestä moniin sairauksiin. Kirjoittajalla Neomide on muistaakseni juuri chrohnin-tauti.

http://www.tiede.fi/keskustelut/laaketiede-ja-terveys-f11/tapaus-d-vitamiini-t30602-60.html

 

Yhteistyössä