mistäköhän alottais..
noh, alotin alkuvuodesta työt, olin 1,5 vuotta lapsen kanssa kotona, lapsi alkuvuodesta ollut päiväkodissa.
meillä tulee sitten riitaa/kinaa suurimmaks osaks SIIVOOMISESTA. :headwall:
miksiköhän on miehen niin hemmetin vaikeeta ymmärtää se, että enää en ole VAIN kotona, mä käyn myös töissä, kaksivuorotyössä, sen lisäks mun työ on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta työtä (hoitoala). viihdyn kuitenkin tosi hyvin olla töissä, saanut sieltä hyviä ystäviä jne.
mä yleensä pidän kämpän perussiisteydestä huolen, laitan ruokaa, ja hoidan lasta suurimmaks osaks kun töistä pääsen paitsi sillon kun mulla on iltavuoro, sillon isi hakee ja on lapsen kanssa koko illan (n. 2kertaa/viikko).
mun oma aika on sillon kun mulla sattuu oleen se iltavuoro, lapsen vien vähän aikasemmin hoitoon, niin mulle jää pari-kolme tuntia omaa aikaa, ja sillon yleensä käyn ehkä kaverin luona, tai oon vaan kotona ja otan rennosti.
isäntä on tosi hyvä isä, ja voi sanoa että tekee kaikki pihatyöt, huoltaa meidän autot ja useimmiten se joka saa aikaseks pyykätä koska se on yks asia mistä en todellakaan tykkää, mun erittäin heikko puoli, sen lisäks töissä tulee sitä pyykkäämistä tehtyä PÄIVITTÄIN.. :x :kieh:
mua niin raivostuttaa jos mua ei pariin viikkoon nyt niin hirveesti huvita kotona plokata tavaroita,tai nyt pitää "järjestystä" yllä, kun mielummin menen lapsen kanssa vaikka kylään/puistoon/pyöräilemään tai rannalle kun on hieno ilma. ja just sillon ku tulee se viikko-pari, ku mielummin keskityn enemmän siihen elämän nauttimiseen, niin alkaa sellanen nalkutus kotona, mitä en enää kertakaikkiaan jaksa enää kuunnella!! |O |O |O
-" voisit sitä, voisit tätä, voisit säki vähä...jäkä jäkä jäkä. sit mä suutun, ja voin olla moneen päivään puhumatta paljo mitään, ku en kerta kaikkiaa jaksa enää, tätä on jatkunu niin pitkään. asioista ollaan lukemattomat kerrat puhuttu, mutta sama noidankehä jatkuu vaan! |O eipä tuo vielä mitään, joskus välillä sit , tulee sellasia kivoja kommentteja kuin esim. -"onko pakko olla tollanen muttunaama"? tai -"onko pakko olla noin vammanen"... -"kato peiliin"....
erityisesti ottaa päähän se, kun isäntä tekee välillä paljon firaabelihommia(ja muutenki on saanut tulla ja mennä niinku huvittaa), mikä ei mua todellakaan sinänsä haittaa, mutta se kun mä oon lukemattomat illat ollut kahdestaan kiltisti lapsen kanssa kotona kun ukko tullut vasta joskus 23-24 kotia, niin sit jos mä JOSKUS sanon että nyt mä meen sielä käymään, niin se on sitten niin s.tanan vaikeeta! |O ja ihan hiljattain kun muistutin herraa aamulla että oon menossa "viihteelle", niin kommentoi silloin sängynpohjasta -" niin, meet sinne jakeleen ittees"!
ja nyt vielä mennyt sen verran överiks toi helvatan tinttaaminen ettei osata enää vieraiden eikä kavereiden aikana välttämättä käyttäytyä jos on ollu riitaa, vaan voi sit niiden kuullen jostain tilittää. mua jo rupee hävettään tuo ihminen oikeesti.... en ymmärrä, miks on niin vaikeeta vaan keskittyä tähän elämiseen, ja nauttia siitä itse elämisestä?? |O
mun ei tarvi onneks päteä, sen verran hyvä itseluottamus on, ja meidän kodista ei tule mitään näyttelykotia, vaan täällä eletään ja elämisen merkkiä pitääki välillä näkyä!
huoh :|
noh, alotin alkuvuodesta työt, olin 1,5 vuotta lapsen kanssa kotona, lapsi alkuvuodesta ollut päiväkodissa.
meillä tulee sitten riitaa/kinaa suurimmaks osaks SIIVOOMISESTA. :headwall:
miksiköhän on miehen niin hemmetin vaikeeta ymmärtää se, että enää en ole VAIN kotona, mä käyn myös töissä, kaksivuorotyössä, sen lisäks mun työ on fyysisesti ja psyykkisesti raskasta työtä (hoitoala). viihdyn kuitenkin tosi hyvin olla töissä, saanut sieltä hyviä ystäviä jne.
mä yleensä pidän kämpän perussiisteydestä huolen, laitan ruokaa, ja hoidan lasta suurimmaks osaks kun töistä pääsen paitsi sillon kun mulla on iltavuoro, sillon isi hakee ja on lapsen kanssa koko illan (n. 2kertaa/viikko).
mun oma aika on sillon kun mulla sattuu oleen se iltavuoro, lapsen vien vähän aikasemmin hoitoon, niin mulle jää pari-kolme tuntia omaa aikaa, ja sillon yleensä käyn ehkä kaverin luona, tai oon vaan kotona ja otan rennosti.
isäntä on tosi hyvä isä, ja voi sanoa että tekee kaikki pihatyöt, huoltaa meidän autot ja useimmiten se joka saa aikaseks pyykätä koska se on yks asia mistä en todellakaan tykkää, mun erittäin heikko puoli, sen lisäks töissä tulee sitä pyykkäämistä tehtyä PÄIVITTÄIN.. :x :kieh:
mua niin raivostuttaa jos mua ei pariin viikkoon nyt niin hirveesti huvita kotona plokata tavaroita,tai nyt pitää "järjestystä" yllä, kun mielummin menen lapsen kanssa vaikka kylään/puistoon/pyöräilemään tai rannalle kun on hieno ilma. ja just sillon ku tulee se viikko-pari, ku mielummin keskityn enemmän siihen elämän nauttimiseen, niin alkaa sellanen nalkutus kotona, mitä en enää kertakaikkiaan jaksa enää kuunnella!! |O |O |O
-" voisit sitä, voisit tätä, voisit säki vähä...jäkä jäkä jäkä. sit mä suutun, ja voin olla moneen päivään puhumatta paljo mitään, ku en kerta kaikkiaa jaksa enää, tätä on jatkunu niin pitkään. asioista ollaan lukemattomat kerrat puhuttu, mutta sama noidankehä jatkuu vaan! |O eipä tuo vielä mitään, joskus välillä sit , tulee sellasia kivoja kommentteja kuin esim. -"onko pakko olla tollanen muttunaama"? tai -"onko pakko olla noin vammanen"... -"kato peiliin".... erityisesti ottaa päähän se, kun isäntä tekee välillä paljon firaabelihommia(ja muutenki on saanut tulla ja mennä niinku huvittaa), mikä ei mua todellakaan sinänsä haittaa, mutta se kun mä oon lukemattomat illat ollut kahdestaan kiltisti lapsen kanssa kotona kun ukko tullut vasta joskus 23-24 kotia, niin sit jos mä JOSKUS sanon että nyt mä meen sielä käymään, niin se on sitten niin s.tanan vaikeeta! |O ja ihan hiljattain kun muistutin herraa aamulla että oon menossa "viihteelle", niin kommentoi silloin sängynpohjasta -" niin, meet sinne jakeleen ittees"!
ja nyt vielä mennyt sen verran överiks toi helvatan tinttaaminen ettei osata enää vieraiden eikä kavereiden aikana välttämättä käyttäytyä jos on ollu riitaa, vaan voi sit niiden kuullen jostain tilittää. mua jo rupee hävettään tuo ihminen oikeesti.... en ymmärrä, miks on niin vaikeeta vaan keskittyä tähän elämiseen, ja nauttia siitä itse elämisestä?? |O
mun ei tarvi onneks päteä, sen verran hyvä itseluottamus on, ja meidän kodista ei tule mitään näyttelykotia, vaan täällä eletään ja elämisen merkkiä pitääki välillä näkyä!
huoh :|