Kun mies masentuu..

[Kokemuksia?]

Miten jaksaa siinä rinnalla pyörittää arkea ja yrittää pitää itsensä iloisena ja reippaana, kun toinen on ihan kuin eri mies, ja aiemmin toiminut parisuhde on ihan jäissä. ?
Onko jollain omakohtaisia kokemuksia?

 

[on]

Ja rankkaa oli muutama vuosi. Oli kuin olisi ollut 1 lapsi enemmän kenestä piti huolehtia, vahtia ettei ota lääkkeitä liikaa ym. Pari kertaa piti ambulanssi soittaa yliannostuksen takia ja olikin sitten osastolla pari kertaa. Ekalla kerralla oli 3kk ja toisella 1kk:n. Jotenkin sitä kovetti itsensä ja vain yritti päivän kerrallaan elää, nyt kun jo valo tunnelin päässä, käyn itsekin kerran kuussa puhumassa sairaanhoitajan kanssa omista tuntemuksista. Monta kertaa meinasi tulla raja vastaan ja jaksaminen loppua, mutta kummasti lapset antoivat voimaa selvitä ja jaksaa. Todella paljon voimia ap sinulle, niitä tarvitaan.

 

[vierailija]

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ei sitä jaksakaan mutta on vaan pakko jaksaa. On tuuletettava omaa päätä. Minä tein sen ratsastustunneilla. Siellä ei voinut ajatella muuta kuin sitä mitä oli tekemässä. Mun mies onneksi itse tajusi, ettei kaikki ollut ok ja hakeutui ajoissa hoitoon. On nyt syönyt lääkkeitä reilu puoli vuotta ja olo on parempi. Raskastahan se oli kun oma tuki ja turva oli itse ihan maassa ja "rapistunut". Näin jälkikäteen hän on kiitellyt apuani vaikeina hetkinä ja sanoi että nyt on ihan 100% varma, että olen se henkilö jonka kanssa hän haluaa olla loppuelämänsä ja on erittäin kiitollinen tuestani hänen elämänsä vaikeimpina hetkinä.

 

[mielikuva]

Miten jaksaa siinä rinnalla pyörittää arkea ja yrittää pitää itsensä iloisena ja reippaana, kun toinen on ihan kuin eri mies, ja aiemmin toiminut parisuhde on ihan jäissä. ?
Onko jollain omakohtaisia kokemuksia?

Älä luovuta! Oletteko hakeneet miehelle apua? Tiedän yhden vastaavan tapauksen, sinulla on varmasti todella rankkaa. Sinua mies kuitenkin nyt tarvitsee.

 

[ap]

Mies kävi jo lääkärissä, jossa ei osannut olotilaansa tuoda tarpeeksi hyvin esille, että lääkäri olisi sen todesta ottanut, nyt kuitenkin uusi lääkäriaika varattuna.
Tuntuu että kaikki paha mitä koskaan on tapahtunut kasautui miehelle painolastiksi, ja sen romahdutti diagnoosi jonka vuoksi hän ei voi siittää lapsia ilman hed.hoitoja jos niinkään.
Tiedän että pitäisi olla kannustava ja ihana, mutta nyt sisällä kuohuu lähinnä raivo siitä mihin se mies johon tutustuin, katosi?