Misu
Mitä tehdä tälle niin ikuiselle mutta rasittavalle ongelmalle? Olemme parikymppinen pari; Olemme olleet yhdessä melkein vuoden, kihloissa ollaan ja asutaan yhdessä. Minä ole aina kokenut itseni avoimeksi ja puheliaaksi ihmiseksi, ja nyt olen alkuhuuman jälkeen huomannut miehessäni, että se missä häneen aikoinaan ihastuin (rauhallisuus, ujous) suututtaa nyt minua silmittömästi.
Erolla ollaan uhkailtu, riidellään melkein päivittäin, kun minua ärsyttää hänen luonteensa. Olen sortunut siihen, että yritän muokata hänestä puheliampaa ja positiivisempaa ihmistä. Olen aina tykännyt miehistä, jotka osaavat olla tietyllä tapaa rauhallisia, mutta kuitenkin joilla huumori lentää ja on puhelias, innostava, mukaansa tempaava. Minun mieheni on vain ujo, hiljainen nössö hiirulainen. Muiden seurassa hän on kovinkin puhelias ja rääväsuu, mutta kun olemme kahden, hän ikäänkuin menee kuoreensa, eikä uskalla olla avoin, eikä oma itsensä, pelkää sanoa ajatuksiaan ääneen.
Ja minä kun olen sellainen, että möläytän aina kaiken ääneen, puhun koko ajan itsekseni, jos ei ole ketään muutakaan. Ja toivoisin samaa mieheltänikin. Hän ei puhu koskaan työasioista, joudun aina onkimaan hänestä kaiken tiedon. Jos hän ei puhu, luulen että hän on suuttunut tai muuten vaan joku asia vaivaa. Hän on sanonut joskus pelkäävänsä minua, kun olen niin ""hyökkäävä"" välillä.
En minä pahaa tarkoita, haluan vaan hänen olevan sosiaalinen, enkä halua hänen nököttävän jossain nurkassa yksin. Hänellä ei ole kavereita ollenkaan. Minä kaipaan paljon omaa aikaa ja harrastuksia, ja ainainen yhdessä olo ei ole minun juttuni.
Miten siis saada mies avautumaan ilman, että joka helvetin päivä tulee riita?! Auttakaa...
Erolla ollaan uhkailtu, riidellään melkein päivittäin, kun minua ärsyttää hänen luonteensa. Olen sortunut siihen, että yritän muokata hänestä puheliampaa ja positiivisempaa ihmistä. Olen aina tykännyt miehistä, jotka osaavat olla tietyllä tapaa rauhallisia, mutta kuitenkin joilla huumori lentää ja on puhelias, innostava, mukaansa tempaava. Minun mieheni on vain ujo, hiljainen nössö hiirulainen. Muiden seurassa hän on kovinkin puhelias ja rääväsuu, mutta kun olemme kahden, hän ikäänkuin menee kuoreensa, eikä uskalla olla avoin, eikä oma itsensä, pelkää sanoa ajatuksiaan ääneen.
Ja minä kun olen sellainen, että möläytän aina kaiken ääneen, puhun koko ajan itsekseni, jos ei ole ketään muutakaan. Ja toivoisin samaa mieheltänikin. Hän ei puhu koskaan työasioista, joudun aina onkimaan hänestä kaiken tiedon. Jos hän ei puhu, luulen että hän on suuttunut tai muuten vaan joku asia vaivaa. Hän on sanonut joskus pelkäävänsä minua, kun olen niin ""hyökkäävä"" välillä.
En minä pahaa tarkoita, haluan vaan hänen olevan sosiaalinen, enkä halua hänen nököttävän jossain nurkassa yksin. Hänellä ei ole kavereita ollenkaan. Minä kaipaan paljon omaa aikaa ja harrastuksia, ja ainainen yhdessä olo ei ole minun juttuni.
Miten siis saada mies avautumaan ilman, että joka helvetin päivä tulee riita?! Auttakaa...