Kun mies ei osaa puhua.

["clover"]

Olen solmussa, en tiedä mitä tehdä. Miehen kanssa iski kriisi kun aloin saada ahdistus kohtauksia, ne saatu kyllä jo kuriin. Mutta mies ei osaa tukea minua mitenkään, nyt tuntuu kuin olisi herännyt unesta ja tajunnut miten elän. Mies kunnollinen käy töissä ei ryyppää jne. Mutta, hän ei osaa puhua! Hän ei osaa sanoa mielipidettä mihinkään asiaan, ja jos minulla palaa hermot ja suutun mies ei sano mitään. Se ei siis osaa edes riidellä, hänellä kun ei kuulemma ole mitään sanottavaa.

Mies viettää usein kaverinsa luona viikonloppuja toisella paikkakunnalla, syksyn se on joka viikonloppu metsästämässä. Yhdessä katsotaan iltaisin televisiota, siinä kaikki. Aikaa ei tunnu riittävän minulle ollenkaan, kysyin mieheltä milloin se voisi menojensa sijasta valita minut, ei se mitään sanonut.

Tarvitsisin tukea että parantuisin, tämän sanoi jo terapeuttikin. Tuntuu raskaalta selvitä yksin kun toinen ei halua edes kuunnella eikä kommentoi mihinkään mitään. Ottaisi edes syliin ja lohduttaisi, vaan paskat.

 

["nina"]

Eroa jos ei ole lapsia.

 

["vieras"]

Puhumattomuus on todella suuri rasite ahdistuksesta kärsivälle ja pahentaa tilaasi entisestään.

Ehkä jopa suuri osa siitä ahdistuksesta juuri johtuu siitä, että joudut patoamaan niin paljon kaikkea sisällesi, että joskus se tulee ulos jossain muodossa, nyt ahdistuksena?

En osaa neuvoa muuta kuin parisuhdeterapiaa, jossa mies voisi saada neuvoja miten opetella keskustelemaan, kuuntelemaan ja sinä saat keinoja ymmärtää miestäsi, mutta niin että saat kuitenkin äänesi kuuluviin.

 

["clover"]

[QUOTE="vieras";28956393]Puhumattomuus on todella suuri rasite ahdistuksesta kärsivälle ja pahentaa tilaasi entisestään.

Ehkä jopa suuri osa siitä ahdistuksesta juuri johtuu siitä, että joudut patoamaan niin paljon kaikkea sisällesi, että joskus se tulee ulos jossain muodossa, nyt ahdistuksena?

En osaa neuvoa muuta kuin parisuhdeterapiaa, jossa mies voisi saada neuvoja miten opetella keskustelemaan, kuuntelemaan ja sinä saat keinoja ymmärtää miestäsi, mutta niin että saat kuitenkin äänesi kuuluviin.[/QUOTE]

En tiedä. Kyllähän se rasite on kun ei ole ketään kenelle puhua, ei ystävän niskaan kehtaa kaikkea kaataa. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, minulla edellisestä suhteesta poika, hän ei isäänsä tunne oli pieni kun aloin olla nykyisen miehen kanssa. En tiedä miten selviäisin erosta, romahtaisinko ja olisin taas pohjalla, en tiedä. Parisuhdeterapiaan mies ei lähde, se tullut selväksi.

 

["wtf"]

[QUOTE="nina";28956383]Eroa jos ei ole lapsia.[/QUOTE]

Millä tavalla luulet sen parantavan aloittajan tilannetta? Luuletko että kulman takana on häntä odottamassa lauma erinomaiset Dr. Phil-keskustelutaidot omaavia, empaattisia unelmien prinssejä jotka eivät malta odottaa päästäkseen mielenterveysongelmaisen naisen kanssa suhteeseen ja toimimaan emotionaalisena likaviemärinä?

 

["clover"]

[QUOTE="wtf";28956700]

Millä tavalla luulet sen parantavan aloittajan tilannetta? Luuletko että kulman takana on häntä odottamassa lauma erinomaiset Dr. Phil-keskustelutaidot omaavia, empaattisia unelmien prinssejä jotka eivät malta odottaa päästäkseen mielenterveysongelmaisen naisen kanssa suhteeseen ja toimimaan emotionaalisena likaviemärinä?[/QUOTE]

En minä odota että minun miehen pitäisi olla likaviemäri, toivoisin jotain rohkaisua ja että halaisi ja ottaisi syliin kun vaikeaa. Ja osaisi keskustella ja että sillä olisi edes joku mielipide asioihin, ei sillä ole mielipidettä edes tavallisiin asioihin.

 

["clover"]

Up